Saanut mm. itse kokea sen.
Ihmiset on joskus helvetillisen julmia
sairaitasuorastaan
341164
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 34
Vanhimmat
Toivottavasti et itse ole. Kaikilla asioilla ei voi pilailla täälläkään
ei ole mitään erikoista kunhan tietää KETKÄ sitä harrastaa
Myötähäpeä on se se on mahtava tunne
tuitui :)
Huomenta.
....ja kun julmuri on lääkäri tai sairaanhoitaja joita laki suojaa enemmän tekosistaan... koska eihän nämä hyväntekijät koskaan...
Psykiatria ainakin on pseudotiede, jossa potilasta vastaan manipuloidaan ja muotoillaan asioita niin, että päästään käyttämään kemiallista väkivaltaa. Se ainakin on julmaa. Kukaan ei suojele potilaita.
Mielenterveysbisnes tuottaa miljardeja.
- psykiatrialla tehdään töitä lääkäreille ja hoitajille hyväksikäyttämällä mm. vammaisia ja vastoinkäymisiä kokeneita ihmisiä yms
- psykiatriset keskitysleirit eli erilaiset hoitokodit ovat miljoonabisnes niitä pyörittäville yrittäjille
- psykiatristen diagnoosien aiheuttama haitta maineelle pitää psykiatrian uhreja työttöminä ja tämän avulla psykiatrian uhreja käytetään ns. 9euron orjina erilaisissa työkokeiluissa ja kuntouttavassa työtoiminnassa (9 euron päivittäinen kulukorvaus pelkästään palkkana)
- monet psykiatrian uhrit asuvat vuokralla ja saavat asumistukia. Asumistuki menee vuokranantajan hyödyksi ja monessa tapauksessa se vuokranantaja on esimerkiksi "psykiatrisia" palveluita tarjoava hoitokoti
-psykiatrialla tehdään "säästöä" kun ihmisten elinikää lyhentäviä psyykelääkkeitä käytetään pseudotieteellisten diagnoosien avulla potilaita vastaan
-psykiatrian avulla hoitajien työ muuttuu hoitotyöstä esimerkiksi toimistossa oleiluksi ja työaikana nukkumiseksi, kuten Turun Kupittaan sairaalan tapaus osoitti
Tuohon minäkin uskon että on olemassa tietynlainen sisäpiiri jossa osasta ihmisistä tehdään tarkoituksella hulluja se alkaa jo koulussa. Laitetaan pitämään esitelmiä vaikka tutkimuksien mukaan moni ihminen on tappanut itsensä niiden takia toisista tietenkin tulee hulluja ja lääkärit ja sisäpiiri tekevät bisnestä.
Tämä on vielä niinsanottua automaattista tuloa koska koko yhteiskunnan rakenne ja koulutus on suunniteltu niin eli helppoa rahaa tulee automaattisesti ja lääkebisnes kukoistaa mitään todellista hyötyä lääkkeistä ei ole.
Kukaan ei pysty todistamaan lääkkeiden hyödyttömyydesta koska joku valkotakkilääkäri tv.ssä antaa lausunnon että kyllä lääkkeet auttavat ja jokainen uskoo tarinan. Siihen ei tarvita kuin yksi auktoriteettinen lääkäri ja kaikki uskovat niin helppoa rahan teko on jos ei välitä muiden hyvinvoinnista.
Joskus? Kaikki tulee takaisin.
Jotkut pistää korkojen kera. Mm. patologiset valehtelijat ja narsistit. Kaikki ei ole sitä miltä näyttää.
Onko mikään oikeasti sitä miltä ulospäin näyttää? Yleensä kaikkeen liittyy enemmän kerroksia kuin päältä päin uskoisi...hyvässä ja pahassa.
Näinpä itsekin mietin, että mikä ihmisessä on mennyt vikaan, kun hänen pitää valehdella ja pilata omalla käytöksellään itsestään pois kaikki se kaunis, minkä hänessä on kuitenkin nähnyt. Ihmetyttää tosiaan, mikä ihmisen saa tekemään noin, että on se kaksinaamainen tollo ja vähintääkin kaksinnaija.
Ap:n kanssa samaa mieltä, ei kuitenkaan minun kirjoittamani. Minä sanoisin että tyhmyys tiivistyy joukossa, eikä se näköjään katso koulutustasoon eikä asemaan yhteiskunnassa.
Sitä saa ihan tarkkaan samaa kohtelua mitä itse annat. Turha sitä on " uhriksi ruveta muka ja itse kun ei ole tehnyt mitään. Kuinka julmasti itse kohtelette toisia?
Ei mee aina noinkaan koska kateus.
Onhan kautta historian ollut mieleltään sairaita (mm. narsistit, psykopaatit, sosiopaatit tai harhaiset skitsofreenikot ) jotka tappaa täysin itselleen tuntemattoman/tuntemattomia ihmisiä.
Myöskin kiusan kohteiksi saattaa valikoitua helposti sellaiset persoonat kouluissa ja työpaikoissa joilla on puuttellinen kyky puolustaa itseään. He menevät lukkoon kun joku "hyökkää" verbaalisesti heitä kohti. Vetääntyy ja pelästyy. Myötäilee.
Kiusaajaluonteet huomaa että tässä on ihminen joka on säikky ja puolustuskyvytön. Helppo kohde, kun ei laita hanttiin. Arat ja ujot introvertit usein ovat tällaisia, riitoja vältteleviä ja verbaalisissa hyökkäyksissä lukkoon meneviä ihmisiä.
Itsekin olin joskus. Pahimmallaan kouluaikoina. Ehkä "onnekaskin" asia että vierelleni valikoituneet miehet ovat useat olleet näitä suuttuessaan erittäin verbaalisesti ja jopa fyysisestikin hyökkääviä ja olen aikuisena joutunut opetteleen sietään hyökkäävyyttä ja opetteleen pitään puoleni.
Nykyään minun vanha minäni pysyy jonkin aikaa päällä ja välttelen riitoja, olen hiljaa mielipahoista tiettyyn rajaan saakka, mutta mitan täyttyessä puolustaudun ja minusta tuleekin esille puoli jonka edessä meni joka luulee minua helpoksi nakiksi on voimaton.
Näytän ja vaikutan ehkä kiltiltä ja puolustuskyvyttömältä päällepäin ja suurimmanosan aikaani koska se on sitä vanhaa minää. Sitä mitä olin varhaisaikuisuuteen asti. Se taas mikä tulee esille kun mittani täyttyy tai minulle huudetaan ja alan itseäni puolustaan kunnolla, on sitä uutta minää. Sitä mikä ei vielä montaa vuotta ole ollut osa käytöstäni ja persoonallisuuttani, vaan jonka olen elämäntapahtumieni takia joutunut opetteleen ja suurimmat opettajani ovat olleet ex-mieheni.
Jotta pärjäisin niin vahvojen miesten kanssa suhteessa, minun oli opeteltava pitään puoleni tai miehet kävelee yli ja ohittaa minun hyvinvointiani joka käänteessä ja näin suhteesta tulisi yksipuolisesti tyydyttävä. Lopulta päättyen minun päätökseen että suhteesta en saa kaikkea. En ole onnellinen. Jotta saisin suhteesta itsellenikin hyvän, piti oppia ilmaiseen itseään, tahtoaan voimakkaammin ja pitään puoleni. Eihän minulla koskaan miehiini samaa auktoriteettia ollut kuin heillä minuun, mutta sen verran kuitenkin että kun tiukemmin sanoi muutaman tunnin pohdintojen jälkeen se mies teki oli halukas tekeen edes vähintään jonkin kompromissin asian suhteen.
ei skitsofreenikot tapa ketään sen enempää ku muutkaan, ja yleensä diagnoosi annetaan vainotuille uskoville henkilöille, kostoksi omasta tahdosta ja "uhasta" valtiolle
Onhan näitä otsikoituja uutisia ollut että paranoivaa skitsofreniaa sairastava oli harhoissaan tappanut jonkun sattumanvaraisen ihmisen jota entuudestaan ei tuntenut.
Harvinaista se on kyllä, sillä skitsofreniaa sairastavat ovat usein pelokkaita ja sisäänpäinkääntyneitä enempi kuin aggressiivisia. Harhoissaan kuitenkin voi olla niin että se ko. ihminen on luullut itse olevansa vaarassa ja siksi tappanut?
niin valhemedia uutisia
Niin voi olla, että niinkin on käynyt, mutta pitää muistaa, että "skitsofreenikot" ovat voimakkaan kemiallisen väkivallan alaisena eli huumattuna. Tuollaisia otsikoita käytetään yleisen mielenterveyskiiman ja siten mielenterveysbisneksen edistämiseksi.
Neuvostoliitossakin "skitsofreniaa" käytettiin omaan kansaan kohdistuneiden vainojen työkaluna. Kun venäläiset kyllästyivät tapattamaan toisiaan vainoilla ja ns. hiipivän skitsofrenian käyttö lopetettiin maassa 1980-luvulla niin Maailman psykiatrian liitto erotti maan liiton jäsenyydestä.
Rankaiseva psykiatria
https://fi.wikipedia.org/wiki/Rankaiseva_psykiatrinen_sairaalahoito_Neuvostoliitossa
En osaa sanoa miten paljon skitsofreniaan käytettävät lääkkeet vaikuttaa aggresiivisuuteen mutta ainakin SSRI-lääkkeillä on nuorilla/nuorilla aikuisilla todettu väkivaltaisuuden/aggressiivisuuden ja itsemurhayritysten lisääntymistä käytön alettua.
Neuroleptit taitavat vain latistaa tunteita ja väsyttää?
Löysin yhden uutisen nopeasti etsien. jossa skitsofreenikko tappanut:
http://www.mtv.fi/uutiset/rikos/artikkeli/niuvanniemen-karanneella-potilaalla-hurja-tausta-tappoi-perheenaidin-taman-kotipihalleen/5885620
Yleensä se puutteellinen kyky puolustaa itseään menee niin että kiusatulla on jokin ulkonäöllinen seikka tai sairaus tai jotain menneisyydessä josta on helppo kiusata mutta kiusaajalla ei ole mitään josta voisi napauttaa takaisin siinä mielessä kiusaaminen on helppoa ja puolustautuminen on vaikeaa.
Jos puolustat itseäsi fyysisesti joka oikeasti voisi tepsiä niin siitä tulee paskaa niskaan vain itsellesi.
Sekin, mutta pelkästään se riittää että on ujo ja kun joku ehkä vähän kokeilu ja herja mielellä aloittaa ujo vetäytyy heti kuoreensa eikä sano mitään, saa kiusaajatyyppiset painamaan mieleen sen että tämä tyyppi ei osaakaan puolustautua vaan pelkää.
Pikkuhiljaa tämän tyyppinen paha ihminen alkaa ensin vähän kokeillen ja sitten jo useammin purkaan ehkä omaa pahaa oloaan siihen ujoon. Voi olla että sillä halutaan näyttää muulle porukalle että "kattokaa kuinka kova minä olen, tulkaa vittuileen niin ootte seuraava" taikka haetaan jotain statusta porukoissa.
Sinällään minusta aika naurettavaa, sillä kiusaajatyyppi käy sen helpoimman ihmisen päälle ja muka sillä todistelee muille olevansa kova. Itseäni joskus kiusattiin ja olin tuollainen ujo ja säikky. En osannut ollenkaan puolustaa itseäni. Minä en tykännnyt tapella enkä halunnut lähteä riidanhaastoon mukaan. Pelästyin vihanpurkauksia.
Aikuisena joskus ollut kuuntelijana vieressä kun jotakuta on alettu kiusaan ja pilkkaan. Olen kuunnellu hiljaa pitkänaikaa. Muut naureskellut sille kiusatulle. Minä vain hiljaa, katse lattiassa miettelijäänä ja vakavana kuunnellut. Sitten vieläkin katse maassa aloittanut kuuluvalla äännellä koko porukalle. "Raukat kiusaa heikompaansa.... " ja sitten nostanut katseeni siihen pahimpaan kiusaajaan ja jatkanut " Miksi et kokeilisi minua, niin olisi tasaväkisempää?"
Koko porukka on aina ollut ihan hölmistyneen hiljaisia tällaisessa tilanteessa. Ketään ei naurattanu, mutta myöskään minua vastaan ei kukaan käynyt. Kiusaaja yritti jotain ensin räpättää takaisin mutta hiljeni kun huomasi että minähän häpäisen hänet jokaisella lauseella jonka suustani sanon koko porukan edessä. Tappelu jäi lyhyeksi.
Kertoo siitä että todellisuudessa kiusaaja on heikko, kun joku tulee uhmaamaan häntä ja häpäiseen häntä porukan kuullen, hän murenee ja pienenee sen uhmaajan edessä, vaikkei uhmaaja edes olisi mikään kummoinen. Osaa vain puolustaa itseään ja on itsevarma siinä että sen homman taitaa.
En minäkään sitä tarkoita etteikö jotkin lääkkeet johonkin tepsi mutta on jotenkin outoa kun täällä mainitaan etteivät lääkkeet auta niin heti seuraavana päivänä on ehtoopuolen lehdessä tarina skitsofreenikosta joka ei syönyt lääkkeitään ja tappoi puolet valtakunnasta. Jotenkin ohjatulta toiminnalta vaikuttaa.
On sekin hölmöä että jos ongelma on että ihmistä on potkittu päähän yhteiskunnan puolelta koko elämän niin lääkäri toteaa että sinulla on masennus ja lääkkeillähän se lähtee tälläinen touhu on aika läpinäkyvää eikä oikeasti poista ongelmaa.
Asiallinen käytös on nyhveröitiä ja laumakykeröiti rohkeutta. Olenks mä ny ymmärtäny asioiden oikeen tolan ?
Yritä välttää sellaisia ihmisiä. Käännä selkäsi ja kävele kirjaimellisesti pois. En ties miksi minä en koskaan tapaa sellaisia ihmisiä, johtuuko se siitä että lähden heti jos en viihdy seurassa .
Kouluissa on hieman hankalaa välttää ihmisiä työpaikoillakin hankalaa on.
Jepjep. Mäkin yritin kouluaikoina olla kuin en olisikaan ja välttelin kiusaajiani mutt sekään ei auttanut, monta helvetillistä vuotta putkeen sitä kiusaamista kesti. Yks kiusaajista oli sellanen, ett mä oikeasti pelkäsin häntä, ikinä ei voinut tietää mitä hänen mielessään liikkui...ihan sairas tyyppi oli. Työpaikassa on ollut hankalaa vältellä työpaikkakiusaajaa, kun hän on ollut samassa työpisteessä töissä, yritä siinä sitten sinnitellä ja tehdä työsi. Lopetti,kun sain siirron toiseen paikkaan. Mä olen oppinut vaistoamaan ihmisistä milloin on syytä vältellä heitä. Mutt jotenkin olen onnistunut valitsemaan sellasia tuttavia, jotka ovat kohdelleet mua huonosti. Ehkä olen jotenkin tottunut siihen, ett ihmiset kohtelee mua huonosti, ett se kuuluu mennä niin. Mutt jossain vaiheessa mullakin mitta täyttyy ja annan samalla mitalla takaisin. Mutt totuus on se, ett ihminen on ihmiselle susi. Nykyään ihmiset ovat julmempia toisia kohtaan, kai se kuuluu tähän aikaan.
Persoonallisuushäiriöisen hoitoon kuuluu kai se että potilas tai oikeammin häntä hallitsevat sivupersoonat kyseenalaistavat hoidon ja psykiatrin ammattitaidon tai ylipäätään koko mielenterveyden hoidon. Potilaan kannattaa kuitenkin miettiä kuka tuo leivän pöytään. Onko se isäntä vai omat sivupersoonat. Jos haluaa joskus itsenäistyä, niin pitää oppia hallitsemaan omia sivupersoonia, jotka puskista huutelevat :))
Itse luulen että kaikessa mielenterveyshäiriöiden hoidossa merkittävin asia on potilaan motivoituminen hoitoon. Jos potilas menee hoitoon, mutta vierittää vastuun omasta hoidostaan kokonaan lääkäreiden vastuulle ja itse ei ota mitään vastuuta omasta kuntoutumisestaan, niin hoidot ovat hyödyttömiä.
Ihmisen mielessä olevissa sairauksissa tärkein asia on se että se jonka tunteissa/käytöksessä/ajattelutavoissa/elämäntavoissa se sairaus on aktivoituu ja motivoituu itsekin kuntouttamaan itseään.
Ei se terapeutti voi auttaa sillä että se puhua paasaa 45 min /viikko ja potilas on passiivinen ja ajattelee "lässytä sinä kuule paskaa. Et tiedä mitään. Tää on turhaa. "
Se on hyödytöntä ja tyhjän puhumista kuuroille korville jos potilas ei ole vielä valmis itse ottaan vastuuta kuntoutumisestaan. Hän täytyisi tehdä sitä työtä oman hoitonsa kanssa jokainen päivä pienillä valinnoillaan mitä arjessa on. Keskittyä ja ponnistella. Ei se yksi kerta viikossa hoitajan näkeminen riitä jos muun ajan on passiivinen ja hoidossakin väärällä asenteella
Lääkkeet ei myöskään ole kuin oireita lieventävä, mutta ei poista itse syytä/aiheuttajaa. Lääkkeet ei paranna sairautta. Hiljentää vain oireita
Psyykkiset sairaudet on niin erilainen sairausryhmä. Fyysiset sairaudet hoituu kun lääkärillä käy ja lääkäri tekee operaation ja lääkitsee. Potilaan ei tarvi kuin ilmestyä paikalle. Psyykkiseen sairauteen ei pääse hoitajat ja lääkärit "käsiksi". Ainoa joka siihen alueeseen pääsee käsiksi on potilas itse joten ainoa jolla avain omaan kuntoutumiseen on, on se potilas itse.
Lääkärit ja hoitajat ovat apukäsiä, suunnannäyttäjiä, motivoijia, neuvojia, kuuntelijoita ns. valmentajia ja tukijoita. Mutta psyykkisissä sairauksissa se "lääkäri" on ns. potilas itse.
Vaikeaksi asian tekee ettei potilas ehkä ajattele sairautensa takia asioista itseään hyvään vievästi vaan sairautensa vie hänen ajatuksiaan, itseään tuhoavaan suuntaan. Tässä ovat ne lääkärit ja hoitajat apuna. Yrittävät ohjata ja motivoida, aktivoida potilasta ymmärtämään mikä osa on sairautta ja ohjaamaan kohti terveyttä jotta potilas ymmärtäisi alkaa laittaan hanttiin sille sairaudelleen ja kääntämään itse sitä käytöstään ja ajattelutapojaan tietoisesti kohti tervettä
Tohtori Sykerö taas vauhdissa.
Ei ole. En ole se kirjoittaja. Olen vain yksi kirjoittaja joka on selvinnyt vakavasta masennuksesta.
Minulla oli todella vaikea masennus eikä minun uskottu selviävän hengissä... Muistan teho-osastollakin maatessani (taas kerran) psykiatrin vain vihaisesti moittivan minua, kun tuli tekemään omat tutkimukset minun mielenteveydentilastani. Ne tehdään aina itsemurhayrityksen jälkeen. Ensin hoidetaan tietty sitä fyysistä puolta mutta kun suurin vaara on ohi ja potilas pystyy puhuun tulee psykiatri käymään. Minä olin tuttu naama kun tiehaan esiintyi yrityksiä ja psykiatri sitten aika vihaisena paasasi minulle monet monet kerrat.
Hän muistaakseni sanoi minulle jotenkin tämän suuntaisesti:
"Olet nuori tyttö vielä, sinulla on koko elämä edessäsi ja kaikki mahdollisuudet saada hyvä elämä. Sinä olet sinnikäs ja päättäväinen tyttö ja jos käyttäisit tämän kaiken voimasi ja sinnikkyytesi itsesi kuntouttamiseen, olisit hyvin nopeasti terve. Miksi noin järkevästi puhuva ja asioita jäsentelevä tyttö leikkii tuolla tavalla hengellään? Ei tämä ole mitään leikkiä. Sinä voit oikeasti kuolla. Ymmärrätkö miten vakavia nämä yrityksesi ovat olleet? Me emme voi sinua auttaa jos tappelet apua vastaan ja tulet tänne (teho-osastolle) aina vain uudelleen. Jomain päivänä sinä onnistut ja me emme pysty sitä estämään. Käyttäisit tuon määrätietoisuutesi itsesi hyväksi. "
Näillä viisauksilla Suomi nousuun.
Eläimet vasta julmia ovatkin. Mua on purrut koira, lemmikki hiiri ja kissa, kissa vielä raapinutkin useasti.
Totta, mutta usein joku kätöstapa/tapahtuma saa toisen käyttäytymään erikoisella tavalla. Joskus se on suoraan ohjattua ja tarkoitettua provosointia, joskus tahatonta, monien yhteensattumien väärinymmärrystä. Pitäisi osata erottaa nämä pohtimalla alkujaan syitä miksi näin on tapahtunut. Ja puhumattomuus päälle niin sotkut on valmiit.