Olemme asuneet tähän asti nurmossa e-pohjanmaalla. Välillä on ollut töitä välillä ei. Nyt sain hyvän työpaikan helsingistä ja muutimme työn perässä. Vaikka työolosuhteet ja palkka parani merkittävästi, niin asumisen laatu heikkeni radikaalisti.
Asuimme nurmossa rivitalokaksiossa vuokralla, 50 neliötä, rakennusvuosi 1996, oma sauna, autokatospaikka, parveke ja pikkupiha, vuokra 425 euroa/kk, hyvä sijainti ja prismat yms isot kaupat lähellä 1 km päässä. Lisäksi monia tuttaviamme asuu ihan lähellä.
Nyt muutimme helsinkiin. Asuntona kerrostalokaksio 42 neliötä, rakennusvuosi 1960, ei saunaa, ei parveketta, wc (hyi kauhistus!), autopaikka kadun varressa (talvisin saa kaapia lumen alta ½ tuntia), pikkukauppoja toki lähistöllä mutta prismoja yms isoja kauppoja saa etsiä kehä3:n varresta asti noin 15 km ajomatkan päästä. Ai niin ja vuokrahan on 590 euroa kuussa, huh. Keittiökaapit trendikkään tummanruskeat ja tosiohuet. Myös väliseinät ovat tosiohuet. Tuttuja ei ole kuin työkaverit, ja nekin vain työajan sisäpuolella. Noh enempää en jaksa moittia. Masentaa...
Olemmekin alkaneet jo miettiä että pitäisikö jättää vakituinen työ täällä helsingissä ja muuttaa takaisin kotiseudulle. Toki työ on kotiseudulla epävarmempaa, mutta ei kai sitä työn takia eletä, vaan elämisen laadun takia. Mitä olette, suuri yleisö, mieltä??? Mitä tulisi tehdä?
Asuimme nurmossa rivitalokaksiossa vuokralla, 50 neliötä, rakennusvuosi 1996, oma sauna, autokatospaikka, parveke ja pikkupiha, vuokra 425 euroa/kk, hyvä sijainti ja prismat yms isot kaupat lähellä 1 km päässä. Lisäksi monia tuttaviamme asuu ihan lähellä.
Nyt muutimme helsinkiin. Asuntona kerrostalokaksio 42 neliötä, rakennusvuosi 1960, ei saunaa, ei parveketta, wc (hyi kauhistus!), autopaikka kadun varressa (talvisin saa kaapia lumen alta ½ tuntia), pikkukauppoja toki lähistöllä mutta prismoja yms isoja kauppoja saa etsiä kehä3:n varresta asti noin 15 km ajomatkan päästä. Ai niin ja vuokrahan on 590 euroa kuussa, huh. Keittiökaapit trendikkään tummanruskeat ja tosiohuet. Myös väliseinät ovat tosiohuet. Tuttuja ei ole kuin työkaverit, ja nekin vain työajan sisäpuolella. Noh enempää en jaksa moittia. Masentaa...
Olemmekin alkaneet jo miettiä että pitäisikö jättää vakituinen työ täällä helsingissä ja muuttaa takaisin kotiseudulle. Toki työ on kotiseudulla epävarmempaa, mutta ei kai sitä työn takia eletä, vaan elämisen laadun takia. Mitä olette, suuri yleisö, mieltä??? Mitä tulisi tehdä?
Vastaukset 7
Vanhimmat
JOO.
Muuta takaisin Nurmoon vaikka työttömäksi. Sinne minäkin muutan, kun pääsen eläkkeelle. Näkee ainakin kunnon pesäpalloa ja painia.
Jos Kauko Röyhkän kappale "Paska kaupunki" ei kerro Helsingistä, on kyseessä huutava vääryys.
(Joo, asun tässä perslävessä itsekin.)
No terppa!
Sama tunne oli aluksi kun muutama vuosi sitten muutin Nurmoosta Helsinkiin. Ahdisti vietävästi, mutta kyllä se siitä helpottaa. Tai oikeastaan helpotti vasta kun löytyi mukavampi kämppä vuoden päästä ja lähempää kehä kolmosta kuin keskustaa. Suosittelen sullekin, saattaa elämä muistuttaa enemmään entistä. Yritä etsiä asunto esim. Tikkurilan seudulta, jos Helsingin puolelta niin jostain Tapanila-Siltamäki-Puistola-Heikinlaakso alueelta, tai vaihtoehtoisesti hieman lännempää, esim. Pakkalan-Ylästön suunnalta Vantaalta. Alueina muistuttavat mukavasti Nurmon ja Seinäjoen ympäristöä, isot kaupat, Prisma ja Citymarket lähellä, samoin muut palvelut. Jos on Helsingin keskustaan asiaa niin junalla vartti, motaria autolla ehkä saman verran, vaan mitäpä sinne autolla tukkimaan.
Ehkä joskus itsekin muutan takaisin, mutta tuskin pitkiin aikoihin. Jos joskus löytyy "varma" (mikä on nykyään siellä enää varmaa?) työpaikka, voisi haaveena olla rakentaa sinne oma koti. Mutta täällä viihdyn nyt, työn perässä itsekin joskus muuttaneena. Työkavereista on osasta tullut ystäviä, heidän kauttaan on tutustunut muihinkin, ja kyllä sitä tälläänen tuppisuu pohojalaanen tutustuu ajan kanssa vaikka vähän juroon puoleenen onkin.
Tsemppiä, piretään me nurmoolaset täälläki yhtä! :)
Ja kesällä mennähän kattomahan pesäpalloa jos ei muuten käyrä.
elikkä jos vaimon vaihto hommat kiinnostaa niin ota ihmeessä yhteytettä..
Kannattaa ehdottomasti kierrellä Helsingin seudulla ja etsiä mieluista aluetta. Miljoonan ihmisen alueeseen mahtuu todella erilaisia paikkoja.
Sallinette, että lähestyn asiaa myös kantakaupungissa syntyneen ja varttuneen näkökulmasta.
Elinpaikan valinta siten, että Prisman läheisyys on tärkeää, kuulostaa todella oudolta. En kuitenkaan ota tässä mitään oikein tai väärin -väitteitä, vaan siis vain toisen mielipiteen.
Prisma ja vastaavat edustavat amerikkalaista (espoolaista), autoiluun perustuvaa elämäntapaa, kivijalkakauppojen ja umpikortteleiden puutetta, alueiden välisten erojen puutetta. Toki on niin, että kantakaupungissa kaikilla ei ole parveketta, mutta voi hyvät ihmiset, miltä paskalta Helsinki näyttäisikään, jos sitä ryhdyttäisiin rakentamaan nyt. Vaihtaisitteko todella Kruununhaan ja Ullanlinnan empire- jugendkorttelit pistemäisiin elementtitaloihin, jotta kaikilla olisi oma parveke eikä umpikortteleita? Olisitteko valmiit luopumaan pienistä kaupoista, partureista, antiikkiliikkeistä, kahviloista? Huonekorkeudesta, pariovista, puudeleita ulkoiluttavista turkkirouvista?
En. En todellakaan. Kaupungissa asuminen ei ehkä sovi kaikille, mutta uskokaa pois, on aika paljon väkeä, joille kantakaupunki on koti. Kadunkulmat, puistot, vanhat talot, joissa on asunut ministereitä ja kirjailijoita. Kapakoita, joissa on elokuvatähdet kävivät 50-luvulla ohimennen.
Oma teesini on, että kohtaamiset synnyttävät keskustelua, kulttuuria ja dynamiikkaa. Hajanainen kaupunkirakenne ei sitä kovin helpolla mahdollista. Olisiko Romeo ja Julia uskottava tarina, jos Verona olisi Espoo?
Eläkää siis siellä missä itse viihdytte, mutta jos mieluummin ette tule kutsumaan paskaksi meidän kotiamme. Emme me helsinkiläisetkään kulje pitkin maakuntia parjaamassa niitä asioita, joita emme itse arvosta.
Olkaa ylpeitä juuristanne, ja suokaa se sama myös meille, jotka "handu pumpulla" olemme kiintyneitä tähän kaupunkiimme.
Kiitos. Tack.
Itse muutin vajaat 10 vuotta sitten helsinkiin ja sittemmin vantaalle täältä katsottuna ihan sun entisestä naapurista.
Elämä menee omia raiteitaan ja ....monet kerrathan minä niin lakeutta vain kaipasin.....
Yritä pärjäillä. Kyllä täällä sisulla ja kovalla tahdolla asustelee, ainakin kun tietää että pääsee mökkeilemään omalle mökille järven milloin tahtoo.
Ai että kun alkoi tekemään mieli saunaa, käristeitä, laineen liplatusta, kuutamouintia ja kalastusta.
Ahdistaa se minuakin, joten et ole yksin.