mitä ajattelettte

jos ihmistä ei koskaan halaa niin miten hn kokee j anäkee tai tuntee oman ruumiinsa ja sen olemassaolon?

Niinpä olen miettinyt monta kertaa miksi sellaiset ihmiset saavat lapsia joilla ei ole todellista kykyä empatiaa kasvattaa lapsia ja ne eivät saa joilla olisi yllinkyllin halua antaa rakkautta lapselle halauksia lämmin syli tukea kehuja mutta niin se vaan menee ikävä kyllä.Lapsella kun ei itsellä ole mahdollisuutta vaikuttaa millaiset vanhemmat saa ,sääli.

Luultavasti hänestä tulee vihainen huonolla itsetunnolla varustettu, rakkautta janoava ,ihmisriipuvainen tai päinvastoin empatia kyvytön koska eihän ole sitä itsekkään saanut.Kaikki tuo tuhoaa lapsen psyykkeen.Mielenterveyspotilas jos hänellä ei myöhemmässäkään elämänvaiheessa löydy aidosti hänestä välittäviä ihmisiä jotka haluavat tukea ja kannustaa. Jos hän törmää oikeisiin välittäviin ihmisiin hänestä tulee luultavasti sinnikäs joka haluaa näyttää muille ettei häntä lannisteta.Toivon että tuo jälkimmäinen olisi hänen tulevaisuutensa.

Aloitus oli niin tunteisiin käyvä että toivoisin ettei yhtään tällaista lasta olisi ja että sosiaalihuolto älyäisi ottaa lapsen ajoissa pois sellaisilta vanhemmilta jotka eivät osaa / kykene muuhun kuin vihaan tai kaltoin kohteluun lasta kohtaan , sijaiskoti on silloin varmasti parempi vaihtoehto lapselle. Biologinen vanhemmuus ei takaa hyvää kohtelua.Särkyneen lapsen parantaminen vaati pitkän tien mutta uskon sijaisvanhempien rakkauden voimaan.He eivät olisi ryhtyneet niin vaativaan tehtävään jos heillä ei olisi sydän mukana.

Lapsi voisi kasvaa entistä empaattisemmaksi, sillä sitä mitä saa vähän on arvokkaampaa..
Yltäkylläisyys kaikessa menee lellimiseksi, arvostus jää uupumaan helposti.