Sama vanha tunne valtasi taas kun näin sinut pitkästä aikaa. Ihastuin aikoinaan ensimmäisestä katseesta, ja nyt vielä vuosien jälkeenkin sydämeni tykyttää ja henkeni salpautuu kun näen sinut. Tuskin uskallan katsoa. Tiedän, että tunnet samoin tai olet ainakin vähän kiinnostunut. Voin lukea sen katseestasi. Nykyisessä tilanteessani en voisi edes lähestyä sinua, vaikka haluaisinkin.
Näin sinut pitkästä aikaa
Tämä tunne ei muutu
72402
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mikä sinua voisi estää? Oletko varattu? Se voisi olla ainoa oikea syy, muut ovat tekosyitä! Kuten sanoit, että tunne ei muutu, niin ei tästä pääse asiaa pitkittämällä tai hautaamalla lopulta kuitenkaan mihinkään. Vähitellen vaan, kaiken ei tarvitse olla heti selvää. Ei tähän tarvita -kaikki tai ei mitään- asennetta. Olet lukenut oikein, olen oikein PALJON kiinnostunut. :)
Olet oikeassa. Olen nykyään vahvasti varattu, vaikka toisinaan tuntuu että en ole siinä suhteessa, jossa haluan viettää loppuelämäni. Oma moraalini ei anna lupaa lähestyä toista henkilöä, ennenkuin edellinen suhde on ohi ja kuopattu. Eikä olis pokkaakaan :) Ensimmäisen kerran tavatessamme olin vapaa, mutta siitä on jo aikaa... Tosin et taida olla se henkilö, jota ajattelen :)
Minunkin hengitykseni salpautuu enkä pysty ajattelemaan selkeästi kun katsot minuun. En olisi uskonut, että näkemisesi saa minut taas vapisemaan -olenhan taistellut päästäkseni yli sinusta- mutta niin vain kävi. Yksi hipaisu sinulta, ja kaikki rakentamani suojamuurit kaatuivat rytisten. Hymyilen sinulle silti, vaikka sydäntäni särkeekin. Tyhjää parempi on olla edes satunnaisesti lähelläsi. Kenties jonain päivänä tai jossain toisessa maailmassa olemme yhtä aikaa vapaita, ja voin vihdoin sanoa sinulle ääneen, kuinka olet aina vienyt mielenrauhani.
Jos jotain lohtua antaa, niin et ole ainoa tuossa tilanteessa ;-). Omakin ihastukseni johtaa jo päälle kymmenen vuoden taakse, enkä vieläkään ole saanut häntä mielestä. Hänkin oli tavattaessamme vapaa ja ihastunut minuun, ikävä kyllä olimme kummatkin niin ujoja että emme saaneet viimeistä liikettä tehtyä. Tyhmyyksissäni aloin sitten seurustemaan toisen kanssa joka teki aloitteen puolestani ja pian huomasin ihastuksenikin löytäneen toisen, vaikka tiesin hänen vielä kaipaavan minua. Kun emme enää sitten nähneet joka viikko tai päivä, kummatkin kai vakiintui näiden "korvikkeiden" kanssa. Nyt saa sitten elää suhteessa joka ei millään tavalla tunnu oikealta, mutta jota ei halua jättääkään, koska ainoa parannus siitä olisi saada hänet! Ikävä kyllä en ole häntä edes nähnyt muistaakseni useampaan vuoteen, ehkä joskus vilauksella kaupungilla. Puhelinluettelo kertoo kyllä että hän asuu yhä samassa kaupungissa ja tämän saman miehen kanssa jonka silloin aikanaan löysi. Turha kait odottaakaan että hän tuntisi enää samoin...
Ohoh, tuo tarinasihan oli lähes identtinen oman tarinani kanssa. Ainoa poikkeus on, että en tiedä hänen seurustelutilanteestaan mitään ja, että olemme jälleen alkaneet törmäilemään toisiimme pitkän tauan jälkeen. Ja edelleen mielenrauhani menee joka kerta.. Tää on lähes naurettavaa.
Mutta lohdullista kuulla, että on muitakin kohtalotovereita. Ei sillä, että tätä tilannetta varsinaisesti kenellekään toivoisin :)
tiiän tasan tarkkaan, miltä susta tuntuu.
mietteet täälläkin.Tosin olen asiani niin pitkälle selvittänyt että olen nyt vapaa.Tekemään sitä mitä oikealta tuntuu.