Koira motivoimaan liikkumiseen?

Liikkuminen on paljon helpompaa ja motivoimampaa ilman yhtään koiraa. Voit mennä salille, luontoon ja vaikka minne haluaminasi aikoina, haluamiisi paikkoihin eikä tarvitse raahata mukana haukkuvaa ja kusevaa elukkaa. Hommaa aktiivisuusranneke tai lataa kännykkään liikuntasovellus ja noudata sen ohjeita. Personal trainer motivoi kaikkein parhaiten. Tuntuu aluksi kalliilta, mutta senkin hinta tulee koiraa halvemmaksi.

Minä en ainakaan tykkää sisäliikunnasta, ohjatuista treeneistä saleilla tms missä on paljon ihmisiä. Liikun mieluummin luonnossa ja ulkoilmassa koirien kanssa, säällä kuin säällä. Ja kun on se koira niin silloin tästä liikunnasta tulee tapa eikä siitä lipsuta. Koira on aina yhtä iloinen ja innostunut lähtemään lenkille ja siitä tulee itsellekkin hyvä mieli kun näkee miten se nauttii juoksemisesta.
Ei sitä koiraton ihminen voi ymmärtää eikä tarvitsekkaan. Kukin tavallaan.
Lenkkikaveriksi kannattaa valita joku liikunnallinen rotu esim paimenkoirista joku. Paimenkoirat ovat energisiä, ihmisen kanssa toimimaan jalostettuja, miellyttämisen haluisia ja oppivaisia.

Miten niin työttömiä ja ylipainoisia? Mihin perustuu moinen olettamus? Luulisin, että ylipainoisia löytyy enempikin istumatyötä tekevistä. Myös nuorista ja jopa lapsista löytyy ylipainoisia kun istutaan tietokoneen/television ääressä ja syödään roskaruokaa.
Työttömien koirat ei hauku yksinään pihan perällä vaan ovat siellä missä omistajansakkin eli lenkillä, sisällä tai muissa askareissa mukana. Eiköhän ne räksyttäjät ole juuri työssäkäyvien koiria.

Koiraa ei pidä ottaa siksi, että silloin itse liikkuisi, muka.Jos et ole liikunnallinen ennen koiran ottoa,et ole sen ottamisen jälkeenkään.Koira otetaan lenkkikaveriksi, ihmiselle, joka lenkkeilee jo muutenkin.Ei niin,että jjuu,alan lenkkeillä, kunhan otan koiran.Siinä käy sitten niin,että koira jää koulimatta,ja lenkittämättä.Koska sellainen liikunnallinen elämäntapa, jota koira vaatisi, ei ole itselle se normaali ja totuttu tapa.Ihmisen on vaikea muuttaa tapojaan.
Sinuna, lenkkeilisin ensin ilman koiraa, puolivuotta, paivittäin.Ja sitten mioettisin,että olisko aikaa, ja viiteliäisyyttä koiraa mysö lenkkien liskäksi kouluttaa?
Pelkät lenkit ei riitä millekkään koiralle, se tarvitsee paljon muutakin, yhdessäoloa, koulutusta, virikkeitä yms.
Jos kuitenkin päädytte koiraan, miettikää rotu tarkoin.Ei kannata ottaa kovin suurta, koulutuksen epäonnistuttua, siitä on myös suuri riesa.Ottakaa ainakin helppo rotuinen.Villakoira on helpohko, mutta vaatii trimmaamista, jonka tosin oppii helposti itsekkin.
Perhoskoirat ovat myös helppoja, ja helppoja myös kuljetella mukana missä vain, pienen kokonsa vuoksi.Rotuvalinta,olleessaan oikea teille, saatte ihanan seurallisen ja tottelevan koiran.Jos se menee mönkään, saatte riekkuvan riesan, jota kukaan perheestä ei halua juoksutella.

Fargotin kanssa pitkälti samaa mieltä...

Kyllä koira antaa lisämotivaatiota liikkumiseen jo siinä, että on kaveri mukana :) Ei kaikki pidä yksinään liikkumisesta ihmeemmin. Mutta samaa mieltä myös viimeisen kirjoittajan kanssa, että kyllä sitä pitää tuntea itsensä ja olla liikkumisesta kiinnostunut ylipäätään. Koira on vaan pikemminkin vahviste, pelkkä syy se ei välttämättä kaikilla ole, josta sitten saattaa koira joutua kärsimään.
Koira kerrostalossa vaatii myös hieman enemmän, esim.sisäsiisteyden opettaminen. Joten kannattaa miettiä tarkoin, haluaako varmasti sen koiran tuli mitä tuli.
Hissittömässä talossa kannattaa miettiä, että mitä jos koiralle tulee jotain, jolloin portaat ei luonnistu. Eli lähtisin siitä, että kokoluokka olisi syliin mahtuva. Myöskin isot pennut kasvaa nopeasti ja ei niitä ole hyväksi antaa monta kertaa pvässä portaita mennä, joten kannettavaa on...
Kannataa myös miettiä, kestääkö kissojen hermot, jos tulee villi ja itsepäinen pentu :D

Minusta yksi parhaimpia rotuesittelykirjoja on Tapio Eerolan kirjoittama. Nyt en muista nimeä, mutta kirjastosta saa. Kannattaa lukaista, aika realististä kuvaa roduista.
Rotu kannattaa miettiä tarkoin, jos on tarkoitus, että kaikki voi sitten ulkoiluttaa koiraa :)

Olen samaa mieltä tuolla aikaisemmin kirjoittaneen kanssa siitä, että koira ei ole hyvä ottaa jos ei jo pidä liikunnasta. Yllättävän rankkaa onkin liikkua säällä kuin säällä, laittaa koiraan aikaa ja rahaa niin, että se saa riittävästi aktiviteettia ja koulutusta. Liikaa näkyy näitä korttelin ympäri pyöriviä tai liikalihavia koiria, joiden omistajat eivät ole olleet aidosti innostuneita. Liikaa on koiria kierrossa, viimeistään kun tuleekin murrosikä tai tajutaan, miten paljon aikaa pitäisi olla... Vuodesta toiseen. Ei hyvä.

Kannattaa paremmin hankkia ensin hyvä kunto ja kokeilla kuinka paljon on valmis oikeasti liikkumaan: se auttaa sitten rodun valinnassa, samalla kun vaikka vuoden ajan säästää rahaa, että saa oikean koiran (eikä tarvitse rahan takia valita) ja terveydenhuoltokassan. Vuosi on hyvä aika, sinä aikana tulee vastaan kaikki vuoden ajat ja säät, väsymykset ja innostukset. Itseäkin helpottaa, kun on realistinen suhtautuminen, joka ei pohjaa kaukaisiin muistoihin vaan nykytodellisuuteen.

Kannattaa käydä tutustumassa eri kasvattajiin ja rotuihin, vaikka valitsisi sekarotuisen: se on yhdistelmä roduistaan. Mätsärit, näyttelyt, koiraharrastukset jne. Ja tiedät taas enemmän, mikä sinua itseäsi kiinnostaa lajina. Rotuehdotuksia ei oikein voi päättää, jos ei itsekään tiedä miten aktiivinen on ja mitä haluaa harrastaa.

Koira on aktiivisen ja viitseliään ihmisen lemmikki, ei muiden. Se on hyvä perheen jäsen ja paras ystävä oikein valittuna. Koira on oikealla rodulla /yhdistelmällä, oikeassa kodissa paras lemmikki, mitä olla voi. Mutta muuten se on hirveä riesa, surua ja kuluja, luopumista ja hankaluuksia. Koira pitäisi hankkia itselleen itsensä vuoksi, ja koko perheen haluta se, vanhempien sitoutua siihen.
Säästä siis itseäsi ja perhettä, ja ota ensin selvää kuinka aktiivinen haluat oikeasti olla, ilman koiraakin, ja sitten vasta ota koira sen mukaan.
Ja ps. Oikeasti, säästä sitä rahaa, et tule katumaan vuoden odotusta ja säästöjä.