Olet hyvä näyttelemään niitä rooleja, jotka sinun oletetaan täyttävän. Esityksesi menee täydestä osittain siksi, että haluaisit niin kovasti olla hyvä, rakastava ja uskollinen. Et vaan pysty siihen, koska sinulta puuttuu voimaa. Petät ihmisiä jatkuvasti, myös kumppaniasi. Epäilet joskus, että olet toivoton tapaus, eikä kukaan hyväksyisi sinua, jos he tietäisivät millainen oikeasti olet. Arvosi ovat kylmiä ja pinnallisia, vaikka periaatteessa tiedät että sinun pitäisi olla reilu. Et ole kuitenkaan koskaan ollut sitä. Häpeät itseäsi vanhempiesi läsnäollessa, kun tajuat sen, etteivät he tunne sinua.
Onko tämä kuvaus sinusta?
Onko tämä kuvaus sinusta?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Moni meistä elää monta roolia joka päivä. Paras kumppanuussuhde olisi mulle sellainen missä se rooli olisi mahdollisimman aito oma itseni, mut harva sellasta haluaa :D
Ei ollenkaan.
En ole hyvä näyttelemään ja olen hyväksynyt itseni sellaisena kuin olen. Tottakai jokaisella on omanlaisia rooleja elämässä ja tiedän, että käyttäydyn erillä tavalla työssä kuin kotona, mutta se on osa elämääni.
olet päättänyt arvostella toista?
Eikö tuo roolijako ole liian paljon hajoittava, liian monisärmäinen ja raskas vetää?
Onko suomen kansallisteatteri ole menettänyt paljon kun tuommonen luonnonlahjakkuus ei ole heidän rivissään, vetämässä omalla monologillaan kaikkia osasuorituksia yhdessä näytelmässä.
Minä En elä kaksoiselämää, vaan normaalia sinkun elämää. Se on erijuttu jos on jonkun toisen kanssa suhteessa. Odotellaan mitä elämä tuo tullessaan. .
on tuo kuvaus menneisyydestäni kuin uin ongelmissani ajatellen ett tahdon elä nuoruuteni tysilllä ilman että välitin mitä se tarkoittaa tulevaisuudessa.
Olen huono näyttelemään. Liian laiska viitsiäkseni olla muuta kuin olen ja siinä on se pulma. Tiedän olevani sopimaton moneenkin paikkaan ja tilaisuuteen. En jaksa teeskennellä kivaa ihmistä, jos minusta tuntuu ahdistavalta ja olen lopen uupunut. Joskus olisi viisasta olla sitä vähän muuta, päällepäin ainakin. Vihaan pintapuolista tyhjänpäiväistä lepertelyä. Ehkä osaan sitä kyllä, mutta en halua. Viihdyn ihan hyvin yksin. Kun alkaa näyttelemään, niin siihen ei tule mitään loppua .En pidä siitä, että aika kuluu typerään ei-kiinnostavaan jauhamiseen ja sellaisesta usein on suoraa seuraamusta se, että oma työpäivän urakkani tahti tiivistyy ja päivä pitenee kohtuuttomasti sen ylimääräisen lepertelyn vuoksi.
Vanhempani. Heistä toinen ei ole koskaan tuntenut minua minuna. Hän siirtää omat ajatuksensa ja mieltymyksensä lastensa päähän ja kuvittelee lasten olevan osa häntä, hänen jatkumonsa. Hän on täydellinen ja hyvä ja lahjakas ja hänen lapsensakin täytyvät sitä olla, kun vain huomaisivat sen. Harmi, että lapsilla on lisäksi myös erilaisia lahjoja ja kiinnostuksen kohteita , erilaisia haaveita, erilainen temperamentti, kuin hänellä.
Hän on raskas ihminen kaikin puolin ja keskustelu hänen kanssaan on lähinnä yksipuolisesti tauottoman päällepälpätyksen kuuntelemista. Voimat ovat loppu, kun muutaman tunnin kuuntelee. En halua kuitenkaan loukata häntä, mutta välttelen silloin, kun itselläni on elämä raskasta ja kiireistä.
Pettäjä en ole, mutta en suostu olemaan ovimattonakaan enää.
Että sellaista, kun kerran kiinnosti urkkia.
Minä esitän kaksoisroolia. Ajattelin myös kirjoittaa kirjan, jonka nimeksi tulisi: Täydellisen kotirouvan paljastukset, osa 1. Intohimoinen palstasuhde. Perustuu tositapahtumiin
Minullakin on salattu palstasuhde, joka on niin salainen ettei se toinen siitä itsekään tiedä.
Minussa on vain pelkkää pintaa. Siksi näyttelen aina sitä roolia, mitä tarvitaan.