Kiinnostaa kuulla, millaisia tyyppejä täällä on. Kaikenlaisia, olettaisin.
Olen 27-vuotias mies ja asun Tampereella. Mulla on ruskeat silmät ja puolipitkät aaltoilevat ruskeat hiukset, olen keskipituinen ja vartalon malli on hoikka ja sporttinen. Mua on kehuttu mielettömän hyvännäköiseksi ja olen kyllä huomannut kerääväni naisten katseita missä ikinä liikunkin. Tavallaan on ihan kivaa kuulla positiivisia kommentteja ulkonäöstä, mutta samalla se on jotenkin outoa. Varmasti ne ovat ihan vilpittömästi sanottuja, mutta joskus tulee, no, sellainen olo kuin olisin kuin jokin muovinen nukke jota ihaillaan ja halutaan sen ulkoisen kauneuden vuoksi. Mä kuitenkin itse haluaisin enemmän kuin mitään muuta kokea aidon ja läheisen ihmisen, jolle voisin olla täysin rehellinen, jonka edessä voisin riisua mun naamion ja olla täysin alasti. Mä tarvitsisin lämpöä ja rakkautta ollakseni kokonainen, nyt on jotenkin tyhjä olo. Mun sisarukset asuu kaikki eri kaupungeissa joita toki välillä tapaankin, mutta viikot on tyhjää täynnä. Opiskelen yliopistossa mutta en ole missään ryhmässä. Ystäviä on, mutta monesti kuluu päiväkausia ilman mitään että puhun muuta kuin muutaman sanan kassaneidin kanssa. Ehkä mun pitäis vaan olla rohkeampi ja jutella mukavia, jos ei ole jonossa muita?
Mun lempipuuhia (seksin lisäks tietty kjeh kjeh) on piirtäminen ja soittohommat. Ne onkin henkireikiä, joiden kautta puran mun ahdistuksen ja yksinäisyyden tunteita. Kaikesta huolimatta mun mielestä maailma on paras paikka missä me voidaan olla, koska missään muualla me ei voitaisi elää. Haluaisin löytää sen sielunkumppanin, jonka kanssa jakaa elämän ilot ja surut, tutkia maailmaa, tehdä lapset, katsoa kun he kasvavat ja sitten vanheta yhdessä hautaan asti. Niin kauan kuin se tapahtuu nimeni on mollisointu.
Olen 27-vuotias mies ja asun Tampereella. Mulla on ruskeat silmät ja puolipitkät aaltoilevat ruskeat hiukset, olen keskipituinen ja vartalon malli on hoikka ja sporttinen. Mua on kehuttu mielettömän hyvännäköiseksi ja olen kyllä huomannut kerääväni naisten katseita missä ikinä liikunkin. Tavallaan on ihan kivaa kuulla positiivisia kommentteja ulkonäöstä, mutta samalla se on jotenkin outoa. Varmasti ne ovat ihan vilpittömästi sanottuja, mutta joskus tulee, no, sellainen olo kuin olisin kuin jokin muovinen nukke jota ihaillaan ja halutaan sen ulkoisen kauneuden vuoksi. Mä kuitenkin itse haluaisin enemmän kuin mitään muuta kokea aidon ja läheisen ihmisen, jolle voisin olla täysin rehellinen, jonka edessä voisin riisua mun naamion ja olla täysin alasti. Mä tarvitsisin lämpöä ja rakkautta ollakseni kokonainen, nyt on jotenkin tyhjä olo. Mun sisarukset asuu kaikki eri kaupungeissa joita toki välillä tapaankin, mutta viikot on tyhjää täynnä. Opiskelen yliopistossa mutta en ole missään ryhmässä. Ystäviä on, mutta monesti kuluu päiväkausia ilman mitään että puhun muuta kuin muutaman sanan kassaneidin kanssa. Ehkä mun pitäis vaan olla rohkeampi ja jutella mukavia, jos ei ole jonossa muita?
Mun lempipuuhia (seksin lisäks tietty kjeh kjeh) on piirtäminen ja soittohommat. Ne onkin henkireikiä, joiden kautta puran mun ahdistuksen ja yksinäisyyden tunteita. Kaikesta huolimatta mun mielestä maailma on paras paikka missä me voidaan olla, koska missään muualla me ei voitaisi elää. Haluaisin löytää sen sielunkumppanin, jonka kanssa jakaa elämän ilot ja surut, tutkia maailmaa, tehdä lapset, katsoa kun he kasvavat ja sitten vanheta yhdessä hautaan asti. Niin kauan kuin se tapahtuu nimeni on mollisointu.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.