on vain niin väsyttävä olo..en j?aksa tehdä mitään, olen vain niin väsynyt..masennus kasvaa joka päivä, miksi en jaksa elää.´vihaa itseäni niin paljon..pitäis elää mutta en jaksa..olen vain niin yksin, ei ketään josta vois saada lisää energiaa..miten voin mennä eteenpäin kun tetään ei ole..mitä teen
masennus ahdistaa
dooraline87
9221
1Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Älä ainakaan mene psykiatrin puheille. Liikunta, hyvä ruokavalio (ja meditointi?) auttaa. Täytyy vain PAKOTTAA ITSENSÄ niihin.
Olikohan tuo huonoin mahdollinen vastaus, vai voisitkohan vielä enemmän väärässä olla? Kiellät ensinnäkin parhaan ajateltavissa olevan keinon, eli lääkärin puoleen kääntymisen. Sitten vielä annat sen perinteisen, masentunutta syyllistävän neuvon "ota itseäsi niskasta kiinni"; Sitähän tuossa tarjoitat. Kas kun et kehota juomaan vettä - sitä ohjettahan näkee usein käytettävän. Älä hae apua, lopeta vaan sairastaminen! Helppohan se on olla neuvovinaan, kun kerran on tietävinään.
"Pitäisi jaksaa elää/tehdä/selviytyä/jatkaa"
"Miten jaksaisin?"
Masennus tekee tuosta mahdotonta. Miten ihmeessä muka voisi jaksaa jos keho ei tarjoa siihen mitään edellytyksiä? Ilman siipiä ei voi lentää eikä ilman jalkoja oikein voi kävellä.
Mutta se ei haittaa. Masentuneen ei tarvitse suoriutua yksin. Oikeastaan hän ei yleensä välttämättä edes pysty siihen ensin. Tietysti sitten kun on voimia niin kannattaa tehdä itsensä hyväksi vaikkka mitä. Mutta kun ei niitä voimia ole.
Siksi avun hakeminen ei ole vain sallittua tai fiksua. Se on se tapa selviytyä. Yksin siitä harvemmin tulee mitään.
Keneltä voi pyytää apua?
Läheiseltä
Kaverilta
Naapurilta
Vastaantulijalta
Kouluterveydenhoitajalta
Omalta terveyskeskukselta (ei mitään väliä keneltä siellä kysyy)
Erityiseltä masennushoitajalta
Psykologilta
Psykiatrilta
Kenelle vain, kunhan hän on sellainen, jolle voi ja uskaltaa sanoa: "Tarvitsen vähän apua"
Ei haittaa vaikka:
Puhelimessa asiasta kertominen olisi vaikeaa
(Erilaiset tuki/kriisi/nuortenpuhelimet)
Kasvotusten juttelu olisi ahdistavaa
Tuntemattomille puhuminen olisi turvatonta
(Kaikenlaiset lääkärit yms)
Läheisille puhuminen olisi liian tuskallista
(Vanhemmat, ystävät)
Aina voi aloittaa helpoimmasta tavasta. Sellaisesta, mikä tuntuu luontevimmalta. Kun onnistuu helpolla tavalla voi sitten helpommin siirtyä seuraaviin. Olet jo tänne asti saanut kirjoitettua, joten netissä kirjoittelu ainakin onnistuu. On olemassa sellainen kuin sekasin-chat. Sieltä saa tukea ja tietoa, mitä ikinä haluaakaan sitten tietää.
Kiitos ! Tosi hyviä neuvoja !
Kun sinua nyt masentaa helvetisti, varma parantava lääke on seuraava;
- YRITÄ OLLA VIELÄ MASENTUNEEMPI.
Jos kroppa sanoo, "en pysty olemaan enempää masentuneepi", älä anna periksi vaan yritä helvetin lujasti olla vielä enemmän masentuneempi. Olethan masennuksen asiantuntija, joten varmasti löydät konstin olla vielä masentuneempi.
Ja varmasti löydät konstin. Ja kun olet sen löytänyt, hupskukkuu, paranet ihan välittömästi.
TÄLLÄ HOIDOLLA ON PARANEMISTAKUU !!!
JOS ET PARANE, NIIN SITTEN ****** .
Älä viitsi kiusata enää kiusattua. Näköjään et ymmärrä tätä masennusta. Mutta minä joka olen masentunut ymmärrän ainakin sen, että jos puhun jollekkin masennuksestani, niin tuskin minua kukaan malttaa kuunnellakkaan. Ihmiset on mielestäni välinpitämättömiä muitten kuin itsensä vaivoista asioista.
Sä puhut asiaa.
Mullakin on kokemusta masennuksesta, ja tiedän että masennuksesta parantuminen vie aikaa ja voimaa. Ei masennuksesta sormia napsauttamalla parane :(
Ja mä kuuntelen jos joku on masentunut ja sillä on huolia. Ymmärrän masentuneen tunteet, ja miltä siltä tuntuu. Olen kokenut kauheita asioita, ja siksi haluan auttaa ja tukea muita masentuneita ihmisiä. Ehkä netin kautta ei heti luota johonkin ihmiseen, mutta jos mulle rohkeesti tulee juttelemaan, ajan mittaa alkaa luottamaan. :))
Ainakin niin minä uskoisin, hehe. :)
Mutte keskustelun aloittaneelle:
Tiedän että jos tunnelin päässä ei näy valoa, ja kaikki tuntuu paskalta, että se on todella paskaa. Haluaisi nousta ylös, musta mistä saisi voimaa? Jos ympärillä ei ole ketään luotettavaa ihmistä, tulee enstistä ahdistuneempi olo. Yritä miettiä, mikä saa sinut nauramaan, hymyilemään. Joku eläin? kissanpentu tai koiranpentu. Onko joku paikka jossa voisit olla rauhassa? Metsä, luonto. Jos uskot Jumalaan, juttele sille. Ehkä Hän ei vastaa niinkuin muut ihmiset, mutta kun vain puhut, ehkä olo helpottuisi. Olen itse puhunut Jumalalle, ja vaikka en saanut vastausta moneen kysymykseen, minä vain jatkoin Hänelle puhumista. Se auttoi, ainakin minua.
Et ole yksin, meitä riittää varsinkin Suomessa onhan siitä todistuksena korkeat itsemurha lukummekin, olen ollut masentunut, niin kauan että siitä kun en olisi ollut masentunut on varmaan vuosia. Se naru lenkki on kyllä varma lääke masennukseen ja tätä lääkettä on jo moni käyttänyt enne sinua ja minua. En mielelläni mene ihmisten ilmoille, en ole kellekkään mikään ilahduttava näky ja joud un peittelemään todellista tilaani muilta ja se on raskasta. Ruoka ei maita nykyisin suussa on paskanmaku. Joutaisin jo kuolla ei ole mitään syytä elää. Olenkin jo siinä iässä jolloin lähdetään luonnollista poistumaa. Olen jotenkin kiitollinen, että asun yksin ja kukaan ei ole näkemässä tuskaani. Näin on! Älkää säälikö!! Vielä se, että älä mene valittelemaan kellekkään ei sinusta, enempää kuin minustakaan kukaan mitään välitä. Ammatti ihmiset voi virkansa puolesta kirjoittaa sulle reseptin jotain tehdäkseen leipänsä eteen.
Vaikea on teistä kenenkään välittää kun linnottaudutte kotiinne yksikseen !
Miten kukaan voi teitä auttaa ?