Alkoholismi, vankilakierre, masennus.
En tiedä miten viestini aloittaisin olen niin loppu.. aloitan siis alusta. Eli olen parikymppinen mies ja elämääni alkoholi tuli kolisten, josta ongelmani osittain johtuvat.
Päihteet seurasivat perässä sitten parisuhde ongelmat, vankilatuomio ja masennusta.
Hetki taaksepäin asiat muuttuivat, mutta nyt on kaikki alkanut alusta ja nyt nykyinen parisuhteeni on alkanut kariutua samojen asioiden takia. Minulla on diagnosoitu tuurijuoppous ja ADD.
En vain millään jaksa tätä tyhjää oloa, mikään ei tunnu miltään ja esitän, jokapäivä iloista muille, en jaksa enää. Täytän tätä tyhjiötä siis päihteillä ja silloin vedän parin viikon putken, jonka jälkeen jatkan tyhjää elämääni.
Tyttöystäväni kanssa kaikki on periaatteessa ollut hyvin, mutta sekään ei tunnu "miltään" rakastan häntä enkä haluaisia erota vain siksi että olen ihmisriesa jolle mikään ei tunnu miltää.
Kiitos.
8
171
Vastaukset
Meni näköjään aivan väärään osastoon. Pystyykö siirtämään?
Sama se missä osastossa kirjoitit, kunhan kirjoitit. Ongelmasi on alkoholi ja masennus. sinun täytyy mennä hoitoon, jossa jo luultavasti olet ollutkin, se vain ei ollut riittävän pitkä aika.
Se tyhjyys elämästä häviää, kun hoidat itsesi kuntoon. Ilo löytyy ihan kodin askareista, ei kaveripiiristä ja heidän pellenä olostaan näyttelemällä iloista.
Ja tuota kaveripiiriä kannattaa tarkastella, onko heidän toimintansa yksi syy tyhjyyteesi ja alkoholiin. Löydä parempaa elämääsi.Hei.
Kirjoitat monenlaisista kohtaamistasi vaikeuksista. Koet, että elämäsi on yhtä hullunmyllyä ja sen hallinta ontuu. Puhut itsestäsi melko tuomitsevaan sävyyn. Kaikki paraneminen ja toipuminen elämässä perustuu kuitenkin sille, mitä hyvää ihmisessä on. On opittava löytämään myös omat voimavaransa ja terveet puolensa sen rinnalle, mitä kaikkea diagnooseja ja harmeja onkin. Tyhjyyden tunne tulee yleensä siitä, että ei koe voivansa ilmaista itseään mitenkään eikä koe tekevänsä merkityksellistä työtä. Moni löytää merkitystä myös vapaaehtoistyöstä.
Minusta vaikuttaa, että hyötyisit keskusteluavusta. Koska päihteet vaikuttavat elämääsi, suosittelisin A-klinikkaa tai muuta päihdepalvelua. Myös joissain seurakunnissa on päihdeasioiden hoitoon erikoistuneita diakoniatyöntekijöitä, joiden kanssa voi pohtia elämänsä kysymyksiä. Päihteet estävät elämän kohentumista.
Merja, diakonidiakonoimaan Raision lastensuojeluun; saat vertaistukea perättömin lausumin, selvityksin tuomioistuimessa..
Minä pakenin jo 5-vuotiaana päihteitä ja väkivaltaa kotona sukulaisen luo ja vapaaehtoistyöhön. Siinä meni elämä, kunnes huomasin minua käytetyn vain hyväksi uskonnollisissa piireissä. Siellä vallitsee hierarkia ja hakkaus-järjestelmä. En suosittele masentuneille. Pettymys, kun herää näkemään.
Kiitos vastauksista! Oma päätös antabuskuurin aloittamisesta ja raittiina olosta syntyi eilen. Lääkäri varattu huomiseksi ja tyhjiötä yritän täyttää erinäisin harrastuksin. Saa nähdä mitä käy, pelottaa selvänä olo, kun muunlaisesta elämästä en oikein tiedä.
Päivä kerrallaan mennään ja vanhoja kavereita en voi enää nähdä, koska siinä kuviossa alkoholi vahvasti läsnä.
Kirjoittelen edistymisestä tänne, jos jotain kiinostaa.Tää kuulostaa niin tutulta. Itse olen 40v nainen, raitis, mutta asioita läheltä katsellut. Siksi olenkin kai raitis. Tiedän mitä alkoholi voi ihmiselle tehdä. Isälläni oli alkoholi-ongelma. Ja myöhemmin miesystävilläni. Kunnes täytin 25. Silloin uskalsin rakastua selvään mieheen. Nyt on elämä kohdillaan sen puoleen.
Muistan kuitenkin vuosien takaa, nähty läheltä ja vierestä tuurijuopot, selvät kaudet, lankeamiset, ylämäet, pitkät alamäet, sen kuinka muut päihteet astuu kuvaan, poliisit, rikollisuus, vankilatuomiot, kaiken sen mitä viina entisille miesystävilleni toi tullessaan. Mietin mitä siitä uskallan kertoa. Älä menetä rohkeuttasi. Älä menetä toivoasi. Yhdestä entisestä miesystävästä kuulin että päihdekierre jatkuu, yksi tappoi itsensä, yksi kuoli muuten vain viinaan.
Joskus kuulee hyviä tarinoita: kuinka päihteistä on päästy eroon. Yleisin tarina on se kun tultu uskoon. Minä uskon että Jeesus voi auttaa, Hän on lääke sielun tyhjyyteen. Mutta paljon olen kuullu näitäkin että uskosta huolimatta langetaan ryypiskelyyn, ei se uskokaan pois vie ihmisen heikkoutta. Mutta kannattaa silti.
Sellasiin satuihin on turha uskoa että vois olla kohtuukäyttäjä tai ottaa huikan silloin tällöin. Ei se niin mene. Oon aatellu että meillä ihmisillä on erilainen aivokemia: siksi toinen voi olla alttiimpi päihderiippuvuudelle kuin toinen.
Ajattelen niinkin että maailma tarvitsee esikuvia. Etenkin nyt kun minulla on lapsia, osa jo teinejä. Olen hyvin vajavainen ihminen, mutta kestän sen selvinpäin. Perhe elämä, työelämä, tavallinen arki tai juhla...joskus se on kamalaa, joskus ihanaa, mutta kestän sen selvinpäin. Elämä rakentuu pienistä paloista, hetkistä. Vähänkuin leegoilla rakentais, mutta tälläset leegoleikit onnistuu vain selvinpäin. Humalassa hukkuu kaikki palikat, milläs sitte selvänä hetkenä rakentaa jos on kaikki palikat kateissa. Mutta ku malttaa elellä ihmisiksi, ensin on vaan palikka tai pari, vuosien varrella niitä kertyy enemmän, johan tulee ihan kivat rakennelmat, vaikkei nyt legolinnaa niin muuta mukavaa.
Että semmosta esikuvaa minun osaltani. Nauran ja laulan hyvässä seurassa ja heitän hervotonta huulta. Selvinpäin, ilman krapulaa. Kyllä, kaveripiiriä voi olla tarve vaihtaa, ei tuu mitää jos yrittää olla selvinpäin ja muut juo. Mutta uusia hyviä -parempia- kavereita saa kyllä. Minä myös itken ja kiroan ja vellon yksin alakulon ja masennuksen rajamailla. Selvinpäin, ilman krapulaa. Elämästä koostuu aika hieno palikkatalo, kaikista sen tunteista ja kokemuksista, kun ne on ikäänkuin kaikki tallella. Viinaa ihminen ei tartte mihkää.
Miten parikymppinen on ehtinyt olla vankilakierteessä? Tuomiot lienee hyvin lyhyitä?
Olet niin nuori, että tyhjyyden tunne voi johtua siitä, ettei ole saanut vielä elämästä kiinni.
Sinulla ei vielä edes iän puolesta pitäisi olla riittävästi koulutustakaan työelämään, paitsi jos tyydyt peruskouluun ja ammattikouluun.
SEISKA.FI
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.