Olen vaikeassa tilanteessa. Olemme seurustelleet kolme vuotta. Mies on tiennyt lapsitoiveeni jo suhteen alusta, sillä ikäni puolesta (silloin 37 v.) olin tilanteessa jossa tämä oli ainut vaihtoehto; olla rehellinen toiselle mitä toivoo.
Hän ilmoitti kolmen vuoden seurustelun jälkeen ettei pysty isäksi sittenkään vaikka on uskonut että pystyy. Mies rakastaa kuitenkin minua eikä halua kuitenkaan laskea irti tai lopettaa suhdetta.
Minä olen toivonut perhettä ja koen että minut on petetty. Mutta rakastan miestä, hän on elämäni mies. Mies taas sanoo että halusi mun onnellisuutta mutta että ei pystykään isäksi. Perhehaavetta minun on niin vaikea kuvitella ilman häntä sillä hän sytytti halun saada lapsi. Aiemmin sitä ei minulla ollut...
Mitä ihmettä teen? Olo on kuin vankilassa...
Jätän suuren rakkauteni vai hyväksyn sen että lasta minulle ei tule?
En pääse päässäni ulos tästä kehästä tällä hetkellä...
Onko kellään kokemuksia vastaavasta? Kaikki näkökulmat voi auttaa eteenpäin...
Mies ei haluakaan lasta
46
2839
Vastaukset
- NainenMRR
varmasti ikävä ja vaikea tilanne🙁Itsekästä sun mieheltäs, ei voi ensin sanoa että haluaa ja yhtäkkiä että ei haluakkaan, kyllä pitäisi alussa jo pystymään sanoa ettei halua tulevaisuudessa lapsia.
Ollaan puhuttu miesystävän kanssa lapsien hankinnasta ei tosin vakavasti koska se ei ole ajankohtaista, mutta jos hän ilmoittaisi ettei sittenkään halua niin tulisin päätökseen että olisi pakko jättää hänet, vaikka rakastan ja välitän hänestä ja kaikki muu meidän välillä olisi hyvin, koska se on minulle elämän yksi kohokohdista mitä olen tulevaisuudelta aina halunnut ja toivonut.- apvastaa
Kiitos tosi paljon kaikille kirjoituksista tänne. Saan näkökulmaa ajatella tilannetta.. Olo tuntuu kuin ois sumun keskellä tällä hetkellä...
Vaikka toki jokaisella on oikeus muuttaa mieltänsä, niin näin isossa asiassa tietäen että mun kello todella käy, niin se on kyllä aika raaka veto. Koen, että minut on pahasti petetty! Tällä hetkellä lähinnä inhoan miestä :(
- mekkk
Jätä ehkäisy pois ja ilmoitat siitä miehelle niin katso mitä tapahtuu ja sitten tiedät miehen aikaeet lapsien suhteen.
- gshfghst
Komppaan....
- Niinu_71
En yleensä täällä kirjoittele, mutta nyt jäin jostain syystä pohtimaan aihetta. Haastava on tilanteesi, kertakaikkiaan.
Ensinnäkin, jos nyt jäät miehen kanssa, sinun täytyy muistaa, että se päätös on todellakin lopullinen sinulle, mutta ei välttämättä miehellesi. Mies kun pystyy aina vaihtamaan nuorempaan ja saamaan jälkeläisiä vielä myöhemmälläkin iällä. Naisilla kuitenkin hedelmällisyys hiipuu nopeasti. Eli jos päätät jäädä miehen kanssa, tee silloin tietoinen päätös; elät elämäsi ilman biologista jälkeläistä ja nautit muista elämän hyvistä asioista. Älä jää pohtimaan "mitä jos".
Toiseksi; jos saisit miehen yrittämään lasta, voi olla, ettette sitä saisikaan, tuossa iässä jo hiukan epävarmempaa. Silloin asian kanssa olisi helpompi elää, koska tietää ettei ole vaihtoehtoja. Mutta tässä tosiaan se "riski", että vauva tulee, eikä mies sitä halunnut.
Kolmanneksi; jos jätät miehen, löydätkö riittävän nopeasti uuden, joka innostuu lapsen hankinnasta? Monella tuon ikäisellä on jo lapset hankittu, eikä enää uusia vaippapöksyjä haluta. Eli pahimmassa tapauksessa olet ilman miestä ja lasta. Toisaalta, olisit ainakin yrittänyt.
Neljänneksi; voit jättää miehen ja löytää uuden, mutta lasta ei vaan sitten tulekaan. Tässäkin tapauksessa, olisit ainakin yrittänyt.
Viidenneksi; voit jättää miehen ja saada toisen miehen kanssa lapsen.
En osaa kyllä auttaa, enkä antaa neuvoja sen enempää. Mutta muista, vain SINÄ vastaat elämästäsi ja unelmistasi, ja toimi sen mukaan.
Niinu
Ps. Itse olisin lähtenyt suhteesta tuossa tapauksessa, jos olisin ollut tuossa tilanteessa. Mutta nyt olenkin 3 alaikäisen lapsen yh-äiti (tosin en eronnut, vaan leski). - ekologisestieiok
Mies on kantansa ilmaissut ja valinta on sinulla.
Haluatko oman lapsen, eli eroat miehestä, koska "vahinko"raskaus ei mielestäni tule kyseeseen. Se olisi sinulta aika moraaliton ja ikävä teko.
Vai haluatko rakastamasi miehen ja keskität hoivaviettisi muiden lapsiin tai eläimiin.
Tosin saavathan naiset lapsia päälle 40:senäkin, mutta..
Itse eroaisin ja hankkisin lapsen keinohedelmöityksellä, jos sinun taloudellinen tilanteesi sen mahdollistaa. En miettisi siittäjää enkä kuka sen lapsen isä on, koska kysehän on siitä mitä sinä haluat.
Minulle yksin hankittu lapsi ei olisi ongelma taloudellisesti eikä lastenhoidollisestikaan, mutta en halua lasta muista syistä. Tällä maapallolla on riittävästi väkeä ilman minun lisääntymistäkin.
Mutta valinta on nyt täysin sinun käsissäsi, sinä sen valinnan kanssa elät loppuelämäsi. - KiirettäPitää
Jos olet nyt 40-vuotias, niin hyvin todennäköisesti ainoa mahdollisuus saada enää lapsi on mennä heti hedelmöityshoitoon. Voi olla jo myöhäistä omalle biologiselle lapselle. Myös adoption ikäraja paukkuu.
Lapsettomuusklinikalla sinulle ei välttämättä anneta hoitoja, jos kerrot samaan aikaan seurustelevasi vastahakoisen miehen kanssa. Eron jälkeen taas voidaan vaatia odottamaan ennen hoitojen aloittamista, koska jossain psykologin oppikirjassa lukee niin, ja sinulla ei ole aikaa odottaa. Jos eroat, niin voit mainita vain että et seurustele tällä hetkellä, ehkä selviät sillä . Voit kuitenkin käydä lääkärillä tutkimuksissa. Mene sitten vaikka hoitoon jonnekin ulkomaiselle klinikalle, jossa ei vaadita täydellistä elämäntilannetta (jollaista ei oikeasti ole kellään). Ajolähtötilanne on huono hoitojen aloittamiseen, mutta minkäs teet. - miehenmieleipide
Miehenä sanoisin kuten nim. mekkk. Sanot että jätät ehkäisyn pois, ja sitten jätät ja hankkiudut raskaaksi, kyllä se ukkosi siitä asettuu, jos on kunnon mies, vaikka hieman nikottelee ensialkuun. Ja jos ei asetu, paljastuupa ainakin sellaiseksi, ettet olisi kuitenkaan ollut valintaasi tyytyväinen, vaikka olisit jättänyt lapsen hankkimatta.
- Elämänrealiteetteja
On se ihmeellistä, että pitää vielä alkaa puolisoaan huijaamaan, joka on jo sanonut ettei kykene isäksi. Ap sun kannattaa erota ja tehdä lapsi vaikka sitten yksin spermapankin antimilla, jos niin kovasti lasta haluat ja eihän se varmaa ole sekään, että edes pystyt saamaan lasta. Itselläkin on ollut nuorempana aikoja, jolloin halusi niitä lapsia, mutta seurustelin tuolloin isäksi sopimattoman kanssa, joka oli alkoholisti ja kertoi itsekin, että hän ei lapsia halua. Miehiä on muutama tullut ja mennyt sen jälkeenkin, lapsellisia ja lapsettomia, mutta kyllä se oma järkikin jo sanoo minkälaiseen suhteeseen niitä lapsia edes haluaa. Suhteen täytyy olla tosiaan tasapainossa ja molempien sitä lasta haluta sekä henkisellä tasolla olla kasvanut aikuiseksi, että siihen vastuuseen edes kykenee. Jos oma elämä on jotenkin retuperällä tai oma työura on sanelee paljon, että onko siihen perhe-elämään ja lapsiin edes aikaa, niin kannattaa miettiä tarkkaan, että mihin maailmaan niitä lapsia edes tekee. Itsellä tuo työelämä on vienyt niin mennessään, ettei nyt enää haaveile mistään lastenteosta, vaikka vuosia on jäljellä. Elämä on valintoja ja elämä voi olla mukavaa lapsettomanakin.
- apvastaa
Minkäänlainen huijaaminen ei tule kysymykseen tässä asiassa. Lähtökohtaisesti oletettavaa, että on aikuinen ihminen rinnalla, joka pystyy asioista sopimaan ja pitämään sopimansa.
Olen tällä hetkellä kallistumassa eron kannalle. Siltä se nyt vaan tuntuu. Tämä on niin järjetön teko lähimmältä ihmiseltä, siltä johon pitäisi voida luottaa täysin. Olo on hyvin surullinen :( - miehenmielipide
Elämänrealiteetteja kirjoitti:
On se ihmeellistä, että pitää vielä alkaa puolisoaan huijaamaan, joka on jo sanonut ettei kykene isäksi. Ap sun kannattaa erota ja tehdä lapsi vaikka sitten yksin spermapankin antimilla, jos niin kovasti lasta haluat ja eihän se varmaa ole sekään, että edes pystyt saamaan lasta. Itselläkin on ollut nuorempana aikoja, jolloin halusi niitä lapsia, mutta seurustelin tuolloin isäksi sopimattoman kanssa, joka oli alkoholisti ja kertoi itsekin, että hän ei lapsia halua. Miehiä on muutama tullut ja mennyt sen jälkeenkin, lapsellisia ja lapsettomia, mutta kyllä se oma järkikin jo sanoo minkälaiseen suhteeseen niitä lapsia edes haluaa. Suhteen täytyy olla tosiaan tasapainossa ja molempien sitä lasta haluta sekä henkisellä tasolla olla kasvanut aikuiseksi, että siihen vastuuseen edes kykenee. Jos oma elämä on jotenkin retuperällä tai oma työura on sanelee paljon, että onko siihen perhe-elämään ja lapsiin edes aikaa, niin kannattaa miettiä tarkkaan, että mihin maailmaan niitä lapsia edes tekee. Itsellä tuo työelämä on vienyt niin mennessään, ettei nyt enää haaveile mistään lastenteosta, vaikka vuosia on jäljellä. Elämä on valintoja ja elämä voi olla mukavaa lapsettomanakin.
Jos jokainen lapsenhankinta tässä maailmassa perustuisi loputtomaan pohdintaan ja pähkäilyyn kuka on kelvollinen isäksi jne.jne. meiltä olisivat ihmiset loppuneet aikaa sitten. Ei kukaan voi henkisesti etukäteen olla kypsä isäksi tai äidiksi, sillä niinkuin äiti fyysisesti synnyttää lapsen, niin vastavuoroisesti lapsi synnyttää isän ja äidin henkiin.
Kysymys on luottamuksesta, Luottaako elämään vai omiin ajatuksiin ja pelkoihinsa. Omasta kokemuksesta sanoisin että luonto kaikessa mahtavuudessaan on järjestänyt niin, ettei lapsen synnyttyä vanhemmilla yleensä ole pienintäkään pelkoa etteivätkö pärjäisi, ja ne vanhat pelot vaikuttavat silloin kuin joltain kaukaiselta unelta.
Jos ei mies nyt mikään täystollo ole, niin veikkaisin että kyse on melko tavallisesta pelkotilasta muutoksen edessä, jolle ei tuossa tilanteessa pitäisi panna liikaa painoa. - mekkk
apvastaa kirjoitti:
Minkäänlainen huijaaminen ei tule kysymykseen tässä asiassa. Lähtökohtaisesti oletettavaa, että on aikuinen ihminen rinnalla, joka pystyy asioista sopimaan ja pitämään sopimansa.
Olen tällä hetkellä kallistumassa eron kannalle. Siltä se nyt vaan tuntuu. Tämä on niin järjetön teko lähimmältä ihmiseltä, siltä johon pitäisi voida luottaa täysin. Olo on hyvin surullinen :(Ethän sinä huijaa vaan jätä ehkaisyn pois ja kerrot miehelle ja jos mies ei lasta halua ollenkaan niin hän rupeaa kumia käytäämään mutta miehelläkin voi ruveta mieli muuttumaan kun se kumin köytöö ei ole niin nautinnollista. Salaa eri kannata mitää tehdä vaan reilusti kertomaalla mitä tekee.
- Elämänrealiteetteja
miehenmielipide kirjoitti:
Jos jokainen lapsenhankinta tässä maailmassa perustuisi loputtomaan pohdintaan ja pähkäilyyn kuka on kelvollinen isäksi jne.jne. meiltä olisivat ihmiset loppuneet aikaa sitten. Ei kukaan voi henkisesti etukäteen olla kypsä isäksi tai äidiksi, sillä niinkuin äiti fyysisesti synnyttää lapsen, niin vastavuoroisesti lapsi synnyttää isän ja äidin henkiin.
Kysymys on luottamuksesta, Luottaako elämään vai omiin ajatuksiin ja pelkoihinsa. Omasta kokemuksesta sanoisin että luonto kaikessa mahtavuudessaan on järjestänyt niin, ettei lapsen synnyttyä vanhemmilla yleensä ole pienintäkään pelkoa etteivätkö pärjäisi, ja ne vanhat pelot vaikuttavat silloin kuin joltain kaukaiselta unelta.
Jos ei mies nyt mikään täystollo ole, niin veikkaisin että kyse on melko tavallisesta pelkotilasta muutoksen edessä, jolle ei tuossa tilanteessa pitäisi panna liikaa painoa.Kyllä mä ajattelen sitä lapsenkin näkökulmaa ja varmasti sellaiset ihmiset ymmärtää sen parhaiten, jotka ovat kokeneet ja eläneet sen lapsuutensa epävarmoissa olosuhteissa, etteivät itse toivo ikinä samankaltaista kasvuympäristöä omalle lapselleen.
Itse olen suhteissani törmännyt juurikin niihin miehiin, jotka eivät ole kasvaneet aikuisen tasolle tai joilla on ollut ongelmaa alkoholinkäytön suhteen tai eivät vain yksinkertaisesti halua päästää irti siitä omasta nuoruudestaan ja ottaa sitä aikuisen vastuuta kontolleen. Myös työni puolesta olen jo nähnyt niin paljon ikäviä juttuja, joiden myötä vaan ihmettelee sitä ihmisten vastuuttomuutta asioissa ja juurikin lastensa suhteen. Miettikää tosiaan minkä vuoksi te niitä lapsia haluatte ja millaisen lapsuuden te pystytte heille aikuisena antamaan. Miten hyvin tunnette itsenne, että onko teistä edes vanhemmuuteen. Voihan se pamahtaa silmille yllätyksenä, mutta sellaisenkin miehen kanssa seurustelleena ihmettelen vain, ettei hän edes yrittänyt olla lapsensa äidin kanssa yhdessä ja kokeilla sitä perhe-elämää, vaan juoksi mieluummin minun syliin ja jatkoi taas seuraavaan. - Elämänrealiteetteja
apvastaa kirjoitti:
Minkäänlainen huijaaminen ei tule kysymykseen tässä asiassa. Lähtökohtaisesti oletettavaa, että on aikuinen ihminen rinnalla, joka pystyy asioista sopimaan ja pitämään sopimansa.
Olen tällä hetkellä kallistumassa eron kannalle. Siltä se nyt vaan tuntuu. Tämä on niin järjetön teko lähimmältä ihmiseltä, siltä johon pitäisi voida luottaa täysin. Olo on hyvin surullinen :(Ketään ei voi pakottaa mihinkään eikä kaikista ole isiksi tai äideiksi, mutta jos jos koet itse, että on sun aika, niin jostain on päästettävä irti, että saa sitä omaa toivomaansa ja haluamaansa tilalle.
- mekkk
apvastaa kirjoitti:
Minkäänlainen huijaaminen ei tule kysymykseen tässä asiassa. Lähtökohtaisesti oletettavaa, että on aikuinen ihminen rinnalla, joka pystyy asioista sopimaan ja pitämään sopimansa.
Olen tällä hetkellä kallistumassa eron kannalle. Siltä se nyt vaan tuntuu. Tämä on niin järjetön teko lähimmältä ihmiseltä, siltä johon pitäisi voida luottaa täysin. Olo on hyvin surullinen :(Eihän se huijaaamista ole jos ilmoittaa miehelle että ehkäisyn on nainen jättänyt pois ja jos mies ei lasta halua niin joutuu käyttämään kumia ja kunnon mieshän ei niin tee vaan jatkaa paljaalla ja sitten nainen on jossain vaihessa raskaana ja sitten vasta näet onko isä ainesta miehestä.
- miesonrehellinen
Ei se mikään järjetön teko ole.
Mies on rehellinen sinulle, hän ei halua saada lapsia, ainakaan sinun kanssasi, ja on nyt sanonut sen suoraan sinulle. Mies on tehnyt sinulle asian nyt selväksi, hän ei halua lapsia.
Joko elät hänen kanssaan lapsettomana tai eroat. Valinta on sinun.- Jcffunn
Jaa. Eikö hän olisi voinut sen selvittää aiemmin itsessään? Viedä kolme vuotta tuohon?
- Hubnigvmll
Mietipä nyt hetki.
Hän tiesi että naisen kello käy, olisi voinut ajatella asian aiemmin, rakastaa häntä niin ettei olisi vienyt kaikkia mahdollisuuksia saada lasta! Jättää aiemmin mutta taisi itsekkäästi piti itsellään kunnes ei enää huvita.
Miten olisi ollut että mies olisi jo alun perin ollut rehellinen???? Sanonut jo suhteen alussa ettei ehkä halua lasta?
Joku vastuu kai rakkauteen toisesta ihmisestä kuuluu?? - Apvastaa
Kyllä se vaan järjettömältä tuntuu kun nimenomaan pyysin useasti huomioimaan ikäni :(
Tottakai hyväksyn tosiasiat mutta pyysin häntä jo alussa ymmärtämään ikäni. Hän lupasi ettei tuota pettymystä.
Minä tunnen kyllä suurta surua ja järjettömyyttä vaikka sinä koitatkin minua ojentaa. Olen pahoillani, se ei onnistu. - sairastaitsesääliä
Kai sulla ap on 100% vastuu sun omasta elämästäsi?
Vai oletko sinä ulkoistanut vastuun itsestäsi ja siitä mitä sulle tapahtuu miehen taskuun?
Olisit tehnyt lapset jo 20 - 30 veenä kun olit parhaimmassa lapsentekoiässä.
Eihän tää sun mies sun elämässä ollut tuohon aikaan lainkaan läsnä?
Sulla oli 17 vuotta hyvää aikaa tehdä kersoja, mikset tehnyt?
Ei kai toi miehen vika ole jos olet noin vanha.
Miksi miehen olisi pitänyt erota sun lastentekohalujen takia, koska ethän sinä ollut tehnyt 17 vuoteen kersaa, joten miksi olisit tosissasi haluissasi nytkään. Olet tossa tilanteessa pelkästään sun oman saamattomuutes takia ja kas kummaa ulkoistat siitäkin vastuun jollekin toiselle. Ryhdistäydy ja kanna vastuusi omasta elämästäsi kuin aikuinen nainen. Piste. - KiirettäPitää
Itsekkäät perivät maan. Siinä sivussa he mollaavat minkä ehtivät niitä kilttejä, jotka ovat yrittäneet aina tehdä asiat "oikein".
Esim. aloittaja olisi voinut tässä tai edellisissä suhteissa "unohtaa" ehkäisyn. Hän olisi voinut painostaa miestä tekemään lapsen heti suhteen alussa. Mutta ilmeisesti hän joutui ansaan ja toimi itse vastuuntuntoisesti siinä kun mies taas oli itsekäs ja siten sai kaiken mitä halusi.
Aivan varmasti sinä "sairastaitsesääliä" itse laittaudut tiineeksi jollain pösilöllä (tai miehenä panet bimbon paksuksi) välittämättä mistään muusta kuin siitä että sinua sattuu niinq huvittamaan. Välittämättä siitäkään, että sinunluonteisesi nettikiusaajan geenit ovat vihonviimeiset mitä kannattaa jatkaa ja tuolla empatiakyvyllä olisi paras olla hankkimatta edes jauhomatoja kasvatettavaksi. - sairastaitsesääliä
KiirettäPitää kirjoitti:
Itsekkäät perivät maan. Siinä sivussa he mollaavat minkä ehtivät niitä kilttejä, jotka ovat yrittäneet aina tehdä asiat "oikein".
Esim. aloittaja olisi voinut tässä tai edellisissä suhteissa "unohtaa" ehkäisyn. Hän olisi voinut painostaa miestä tekemään lapsen heti suhteen alussa. Mutta ilmeisesti hän joutui ansaan ja toimi itse vastuuntuntoisesti siinä kun mies taas oli itsekäs ja siten sai kaiken mitä halusi.
Aivan varmasti sinä "sairastaitsesääliä" itse laittaudut tiineeksi jollain pösilöllä (tai miehenä panet bimbon paksuksi) välittämättä mistään muusta kuin siitä että sinua sattuu niinq huvittamaan. Välittämättä siitäkään, että sinunluonteisesi nettikiusaajan geenit ovat vihonviimeiset mitä kannattaa jatkaa ja tuolla empatiakyvyllä olisi paras olla hankkimatta edes jauhomatoja kasvatettavaksi.Hyvä KiirettäPitää...
Olen sitä mieltä, että jokainen lapsi ansaitsee rakastavan äidin lisäksi isän joka sanoo lapselleen suoraan sydämestään minä rakastan sinua, olen onnellinen että juuri sinä olet minun lapseni.
Minulla oli isä joka vihasi minua koska minä syntymälläni, ei toivottuna lapsena, pilasin koko hänen loppuelämänsä. Minun isäni syytti minua omasta alkoholismistaan, minä olin syy hänen potkuhinsa töistä, minun vikani oli kun äitini tappoi itsensä ollessani 9 vuotias, ei jaksanut enää elää isäni kanssa. Siitä minä syytän äitiäni lopun ikääni. Miten hän kehtasi tehdä minut ja jättää selviytymään isän kanssa yksin. Se oli niin väärin kuin olla ja voi.
Joten sorry, jos otan aika tavalla kierteitä siitä kun joku edes ehdottaa ehkäisyn "unohtamista" ja sorry, vielä suuremmat pultit saan etenkin siitä jos joku aikuinen ulkoistaa oman vastuunsa omasta elämästään jonkun toisen niskaan.
Minä en ole tullut tänne omasta halustani, olen isäni ja äitini tekosia. Minulla ei ollut minkäänlaista mahdollisuutta olla syntymättä. Ja sen olen velkaa itselleni, etten tapa ikinä itseäni vain sen takia, että isäni tulisi siitä hyvin onnelliseksi.
Kyse ei ole apstä, ei hänen biologisesta kellostaan, ei edes hänen miehestään.
Kyse on siitä millaisen elämän lapsi saa elettäväkseen, millaiset henkiset eväät, kuinka paljon rakkautta hänelle annetaan elämän tielle matkaan.
Jos lapsella on yhtä paska isä ja yhtä heikko äiti kuin minulla, lapsi käy vuosia terapiassa kootakseen itsensä jollakin lailla kasaan, tullakseen lähes terveeksi ihmiseksi. Muttasen voin sanoa, että on hiton raskasta elää koko elämänsä ei toivottuna lapsena. On hiton rankkaa kokea hyljeksintää ja vihaa omalta vanhemmaltaan lapsesta saakka. Se jättää jälkensä ja minä en aio missään vaiheessa omia geenejäni jatkaa eteenpäin.
Jos ap haluaa omalle lapselleen saman henkisen helvetin minkä minä olen ei toivottuna lapsena läpikäynyt, niin onnea matkaan.
Lopuksi hyvä KiirettäPitää, kaiva omat empatiakykysi esiin ja mieti, miltä 9 vuotiaasta tuntuu kun oma isä sanoo syntymäpäivälahjaksi: mene helvettiin siitä tai minä tapan sinut niin sillä sinusta lopultakin päästään!
Hyvä KiirettäPitää, oletko tosiaan sitä mieltä, että minä olen se joka on itsekäs?
Olenko minä vastuuntunnoton nettikiusaaja kun toivon että jokainen maailman lapsi saisi kokea vanhempiensa rakkauden? - KiirettäPitää
sairastaitsesääliä kirjoitti:
Hyvä KiirettäPitää...
Olen sitä mieltä, että jokainen lapsi ansaitsee rakastavan äidin lisäksi isän joka sanoo lapselleen suoraan sydämestään minä rakastan sinua, olen onnellinen että juuri sinä olet minun lapseni.
Minulla oli isä joka vihasi minua koska minä syntymälläni, ei toivottuna lapsena, pilasin koko hänen loppuelämänsä. Minun isäni syytti minua omasta alkoholismistaan, minä olin syy hänen potkuhinsa töistä, minun vikani oli kun äitini tappoi itsensä ollessani 9 vuotias, ei jaksanut enää elää isäni kanssa. Siitä minä syytän äitiäni lopun ikääni. Miten hän kehtasi tehdä minut ja jättää selviytymään isän kanssa yksin. Se oli niin väärin kuin olla ja voi.
Joten sorry, jos otan aika tavalla kierteitä siitä kun joku edes ehdottaa ehkäisyn "unohtamista" ja sorry, vielä suuremmat pultit saan etenkin siitä jos joku aikuinen ulkoistaa oman vastuunsa omasta elämästään jonkun toisen niskaan.
Minä en ole tullut tänne omasta halustani, olen isäni ja äitini tekosia. Minulla ei ollut minkäänlaista mahdollisuutta olla syntymättä. Ja sen olen velkaa itselleni, etten tapa ikinä itseäni vain sen takia, että isäni tulisi siitä hyvin onnelliseksi.
Kyse ei ole apstä, ei hänen biologisesta kellostaan, ei edes hänen miehestään.
Kyse on siitä millaisen elämän lapsi saa elettäväkseen, millaiset henkiset eväät, kuinka paljon rakkautta hänelle annetaan elämän tielle matkaan.
Jos lapsella on yhtä paska isä ja yhtä heikko äiti kuin minulla, lapsi käy vuosia terapiassa kootakseen itsensä jollakin lailla kasaan, tullakseen lähes terveeksi ihmiseksi. Muttasen voin sanoa, että on hiton raskasta elää koko elämänsä ei toivottuna lapsena. On hiton rankkaa kokea hyljeksintää ja vihaa omalta vanhemmaltaan lapsesta saakka. Se jättää jälkensä ja minä en aio missään vaiheessa omia geenejäni jatkaa eteenpäin.
Jos ap haluaa omalle lapselleen saman henkisen helvetin minkä minä olen ei toivottuna lapsena läpikäynyt, niin onnea matkaan.
Lopuksi hyvä KiirettäPitää, kaiva omat empatiakykysi esiin ja mieti, miltä 9 vuotiaasta tuntuu kun oma isä sanoo syntymäpäivälahjaksi: mene helvettiin siitä tai minä tapan sinut niin sillä sinusta lopultakin päästään!
Hyvä KiirettäPitää, oletko tosiaan sitä mieltä, että minä olen se joka on itsekäs?
Olenko minä vastuuntunnoton nettikiusaaja kun toivon että jokainen maailman lapsi saisi kokea vanhempiensa rakkauden?Ikävää, että sinulla on ongelmia ja paha olo. Et ole siihen syyllinen itse. Sinulle on tehty vääryyttä. Kelläänhän meistä ei ole 100% vastuuta omasta elämästä siinä mielessä, että muiden tekemiset vaikuttavat aina meihin. Kylläkin siinä mielessä, että välttämättä kukaan muu ei meitä auta ratkaisemaan ongelmiamme, vaikka syytä olisikin.
On ymmärrettävää, että heijastat omia katkeruuksiasi muihin, koska et itse olet saanut sitä onnellista lapsuutta, joka olisi todellakin kuulunut sinulle. Ja ehkä sinäkin haluaisit lapsia ja perheen, mutta et uskalla, koska pelkäät että siinä käy yhtä huonosti kuin sinulle lapsena. Vaikea ristiriitatilanne. Mutta oletko ajatellut, että ne sinun ongelmasi eivät ratkea sillä, että yrität saada muille yhtä pahan olon? Lisäksi sillä tavoin et saa itsellesikään ymmärrystä vaan samaa haukkumista takaisin päin, joten pahennat myös omaa asemaasi. Ikävää, jos ammattiapu ei ole saanut sinun katkeruuttasi pois, enkä yhtään osaa neuvoa mikä voisi auttaa, kun en ole ollut samassa tilanteessa. Kyllä uskon, että sinulla on vielä toivoa. Ehkä löydät vielä elämään jonkin asian, joka saa nauttimaan elämisestä.
Ap:n asioiden kanssa sinun jutuillasi ei ole mitään yhteyttä, tai itse asiassahan neuvot toimimaan samoin kuin omat vanhempasi. Varmaan kultainen keskitie on jossain täyden vastuuttomuuden ja liiallisen kiltteyden ja tunnollisuuden välissä. Liian kiltin yli kävellään ja liian itsekäs talloo muiden yli. Kyllä suuri osa ilman harkintaa hankituista lapsista on rakastettuja ja toisaalta mikään harkinta ei takaa kellekään onnellista lapsuutta. Jotain pientä ajatustoimintaa voisi ihmisillä olla oman elämän ratkaisuissa, mutta toisaalta luonto ei ole tarkoittanut, että lapsentekoa ylianalysoidaan; silloin ihmiskunta olisi sukupuutossa. Ennen vanhaan siihen miettimiseen ei ollut mahdollisuuttaakaan. - sairastaitsesääliä
Noin fiksun ihmisen kuin sinä "KiirettäPitää" olisi pitänyt tajuta jo eka viestistäni missä se pointti oli, mutta väännetään selvää asiaa.
Minun jutullani on sen verran yhteyttä apn kanssa, että apn mies ei halua lasta, minun isäni ei halunnut lasta. Minun äitini teki minut tietoisesti isäni vastustuksesta huolimatta, osti e-pillereitä, valehteli syövänsä niitä, tuli raskaaksi, kieltäytyi abortista. En tiedä miksi he eivät koskaan eronneet, äidiltäni en voi kysyä, isäni kanssa en ole tekemisissä.
Olet väärässä, minulla ei ole enää paha olo, enkä ole katkerakaan, tietysti lapsuuteni on jättänyt jälkensä minuun, mutta ainoa tunne mitä vanhempiani kohtaan tunnen on sääli. Minulla olisi ollut paljon annettavaa heille, äitini ei nähnyt sitä ja isäni ei halua nähdä.
No can do, ei ole minun vikani.
Minulla ei ollut hyvä lapsuus, tuhansilla muillakaan ei toivotuilla lapsilla ei ole hyvä lapsuus. Tuhansilla toivotuillakaan lapsilla ei ole hyvää lapsuutta tälläkään hetkellä.
Sen vuoksi kysyin; pitääkö ihmisten yhä, tieten tahtoen, tehdä lapsia sellaisen miehen kanssa joka ei halua isäksi tai sellaisen ihmisen kanssa josta ei ole vanhemmaksi. Omaan kokemukseeni viitaten vastaan, ei pitäisi. Toki voihan olla, että apn mies tai jonkun muun mies muuttuu, mahdollisuudet ovat Matti Nykästä lainaten fiftisiksti.
Jos huonosti käy, kuoriutuuko apstä leijonaemo joka pitää huolta lapsensa hyvinvoinnista, vai tekeekö hän yhtä raukkamaisesti kuin minun äitini ja jättää lapsensa hirviön käsiin. Mahdollisuudet 50/50. Ottaako ap riskin, kuka kantaa vastuun jos heilahtaakin negatiivisen puolelle, ap vai lapsi.
Tänäkin päivänä sadat äidit ja isät uusioavioliitoissaan katsovat sormiensa läpi kun uusi puoliso kohtelee kaltoin heidän lapsiaan. Sadoissa perheissä toinen vanhemmista henkisesti tai fyysisesti pahoinpitelee tai kaltoinkohtelee omia lapsiaan. Jos ap eroaa ja löytää uuden puolison, miten lapsen käy. 50/50 mahikset, taas kysytään kanttia aikuiselta.
Lapsen hartiat ovat liian kapeat vastuun kantamiseen, siitä huolimatta tuhannet isät ja äidit ulkoistavat paskan elämänsä lastensa harteille.
Elämä on arpapeliä, ei voi tietää.
Viestieni ydin on ollut: kuka kantaa vastuun niistä valinnoista joita ap koko aikuisen elämänsä aikana on tehnyt?
Kykeneekö ap kantamaan vastuun tulevasta elämästään, lapsensa elämästä, tulipa sitten eteen mitä tahansa, riitaisa avioliitto, ero, yksinhuoltajuus, hyvä ja onnellinen elämä, what ever, riittääkö apn henkinen kantti, kestääkö kroppa, onko hänellä eväita antaa lapsellene hyvä lapsuus.
Minun mielestäni ei ole, koska hän ei näköjään pysty rehellisesti edes itselleen sanomaan, että sorry, olen tehnyt elämäni aikana liian monta huonoa valintaa ja jättänyt itselleni tärkeimmän asian viime tippaan.
Ap olisi voinut esittää miehelle yksinkertaisen kysymyksen heti ensimmäisen vuoden aikana: haluatko sinä lapsen minun kanssani tässä ja nyt tänä päivänä, suora ja rehellinen vastaus kyllä vai ei. Ja toimia saamansa vastauksen mukaan. Mutta ei, ap jossittelee yhä. Ulkoistaa vastuun päätöksistä toiselle ihmiselle.
Nyt olen toistanut tässäkin viestissä itseäni moneen kertaan,
"KiirettäPitää" ymmärrätkö nyt villakoiran ytimen, tätä suoremmaksi en tätä kykene enää oikomaan.
Tämä viestini ei ole apn syyllistämistä, eikä syyttämistä, tämä on pelkästään suoraa puhetta siitä, miten jokaisen aikuisen ihmisen pitäisi kyetä olemaan itselleen rehellinen ja näkemään oma osuutensa itseään koskevissa asioissa. - mekkk
sairastaitsesääliä kirjoitti:
Hyvä KiirettäPitää...
Olen sitä mieltä, että jokainen lapsi ansaitsee rakastavan äidin lisäksi isän joka sanoo lapselleen suoraan sydämestään minä rakastan sinua, olen onnellinen että juuri sinä olet minun lapseni.
Minulla oli isä joka vihasi minua koska minä syntymälläni, ei toivottuna lapsena, pilasin koko hänen loppuelämänsä. Minun isäni syytti minua omasta alkoholismistaan, minä olin syy hänen potkuhinsa töistä, minun vikani oli kun äitini tappoi itsensä ollessani 9 vuotias, ei jaksanut enää elää isäni kanssa. Siitä minä syytän äitiäni lopun ikääni. Miten hän kehtasi tehdä minut ja jättää selviytymään isän kanssa yksin. Se oli niin väärin kuin olla ja voi.
Joten sorry, jos otan aika tavalla kierteitä siitä kun joku edes ehdottaa ehkäisyn "unohtamista" ja sorry, vielä suuremmat pultit saan etenkin siitä jos joku aikuinen ulkoistaa oman vastuunsa omasta elämästään jonkun toisen niskaan.
Minä en ole tullut tänne omasta halustani, olen isäni ja äitini tekosia. Minulla ei ollut minkäänlaista mahdollisuutta olla syntymättä. Ja sen olen velkaa itselleni, etten tapa ikinä itseäni vain sen takia, että isäni tulisi siitä hyvin onnelliseksi.
Kyse ei ole apstä, ei hänen biologisesta kellostaan, ei edes hänen miehestään.
Kyse on siitä millaisen elämän lapsi saa elettäväkseen, millaiset henkiset eväät, kuinka paljon rakkautta hänelle annetaan elämän tielle matkaan.
Jos lapsella on yhtä paska isä ja yhtä heikko äiti kuin minulla, lapsi käy vuosia terapiassa kootakseen itsensä jollakin lailla kasaan, tullakseen lähes terveeksi ihmiseksi. Muttasen voin sanoa, että on hiton raskasta elää koko elämänsä ei toivottuna lapsena. On hiton rankkaa kokea hyljeksintää ja vihaa omalta vanhemmaltaan lapsesta saakka. Se jättää jälkensä ja minä en aio missään vaiheessa omia geenejäni jatkaa eteenpäin.
Jos ap haluaa omalle lapselleen saman henkisen helvetin minkä minä olen ei toivottuna lapsena läpikäynyt, niin onnea matkaan.
Lopuksi hyvä KiirettäPitää, kaiva omat empatiakykysi esiin ja mieti, miltä 9 vuotiaasta tuntuu kun oma isä sanoo syntymäpäivälahjaksi: mene helvettiin siitä tai minä tapan sinut niin sillä sinusta lopultakin päästään!
Hyvä KiirettäPitää, oletko tosiaan sitä mieltä, että minä olen se joka on itsekäs?
Olenko minä vastuuntunnoton nettikiusaaja kun toivon että jokainen maailman lapsi saisi kokea vanhempiensa rakkauden?Sinun isäsi on jo kieroon kasvanut paljon aikaisemmin ja vaikka lapsi olis iniin sanottu vahinko niin normaali vanhempi ei sitä lapselle sano ja kasvattaa sitä niinkuin olisi toivottu lapsi mutta isäsi ei ollut isän roolia ollenkaan ja varmaan hänelläkin oli huono isä lapsuudessaan niin siitä voi joutua käytös.
- yhteinenpäätös
Miehesi kannattaa hankkia sterilisaatio ja sinun pitää miettiä, onko tämä mies tärkeämpi kuin lapsihaaveet.
"Steriloimislain ikäraja pohjoismaiseksi eli 25 vuotta ja lapsiluvuksi kaksi lasta"
https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/2401
Nykylain 30 vuotta tai kolme lasta on holhoavaa vanhanaikaista lainsäädäntöä.
Kannattakaa ja jakakaa aloitetta. - baariinjaraskaaksi
Nyt sitte äkkiä kostamaan tämä miehellesi, pää täyteen ja joku baaripoka, jolle annat paljaalla. Kohta sulla on kersa :)
- todoornot
Sullahan on ollut faktat tiedossa koko parisuhteenne ajan jos mies ei oo suostunut ilman ehkäisyä naimaan. Siitähän tajuu jo tyhmempiki, että lapset ovat ei toivottuja juttuja teidän kahden välillä.
Toi sun asenne on tosi jännä. Sä syytät miestä omasta ikääntymisestäs ja lapsettomuudestas, vaikka sulla on ollu mahollisuus tehdä niitä lapsia 20 vuotta. Eihän mies ole sun mielihalujen tukkeena ollu tuosta ajasta kuin viimeset 3 vuotta. Sinuna mä olisin pettynyt pelkästään itseeni. Sulla on ollu kaikki mahdollisuudet omiin lapsiin viimesen 20 vuoden aikana. Olisit itte tehny päätökset niiden hankinnasta aiemmin.
Molemmat on parisuhteessa messissä omista lähtökohdistaan käsin. Sulla on omat toiveet teidän suhteelle ja miehellä on omat. Ei sun toiveet oo yhtään sen tärkeempii tai huonompii kuin miehenkään. Sä sanot että mies on sun elämän mies ja sanot että mieskin rakastaa sua. Sä haluut lapsia, mies ei haluu hän on tyytyväinen nykyiseen tilanteeseen. Ongelma on siis sun puolella, mä nään ton teidän tilanteen silleen, että se jolla on huono olla parisuhteessa, tekee muutoksen.- KiirettäPitää
Molemmilla on omat toiveet, mutta jos toinen valehtelee toiveistaan, niin silloin vastapuoli jää väärään käsitykseen siitä mikä suhteessa on mahdollista.
Tai ehkä mies ei valehdellut vaan muutti mieltään. Jos alun perin lapsia halunnut mies ei halua niitä tähän suhteeseen, niin se kertoo kyllä yhtä ja toista miehen tunteista ja suhteen tilasta. Tuskin mielenmuutokseen kuitenkaan kului koko kolmea vuotta, sen olisi varmasti voinut ilmaista jo paljon aiemmin.
- eemeli_peeveli
Toisaalta, olet nyt sitten 40, jos kolme vuotta sitten olit 37.
Jos nyt jätät miehen, niin saatko niitä lapsia enää kuitenkaan? (Ainakaan omia biologisia) Jos haluat hyvän ja loogisen valinnan nyt tehdä itsesi kannalta, niin pitäisikö ihan törkeästi vaan testata tämä asia, ennen päätöstä? Ja mieluusti suhteen ulkopuolella.
Perkeleellinen valintahan tuossa on varmasti kyseessä.
Noin yleisesti sanoisin, että se lasten väsääminen pitäisi aloittaa viimeistään alle kolmevitosena, niin miehen kuin naisenkin, jos niitä lapsia haluaa. - Tällaisia_ajatuksia
Entä jos tulisit vahingossa raskaaksi, jättäisikö mies sinut sitten?
Onhan se toisaalta reilua mieheltä, että hän kertoi rehellisesti, ettei haluakaan lasta.
Sitten jos jätät miehen, niin et voi tietää pääsetkö hänestä koskaan yli ja löydätkö ketään toista miestä, jota rakastat ja joka haluaa lapsen. Ja vaikka löytäisit sellaisen miehen, ette välttämättä onnistu saamaan lasta.- KiirettäPitää
Satanen vetoa, että mies hankkii vielä lapsia jonkun nuoren naisen kanssa. Muutenkin, mitä tuollaista miestä kaipaamaan, joka ei välitä toisen haaveista pätkääkään.
Hei Perhehaave.
Kirjoitat vaikeasta ja raskaasta tilanteesta. Näen kertomuksessasi tavallaan kolme eri teemaa, vaikka ne kietoutuvatkin yhteen.
1) Sitoumus perhe-elämään ja pettymys tästä.
Olet uskonut miehen tahtovan samaa kuin itsekin, eli lapsiperhe-elämää. Nyt onkin ilmennyt, että näin ei ole. Mies ei tahdokaan sitoutua lasten hankkimiseen, vastoin toivettasi ja luuloasi. En tiedä, miten olette kolmen vuoden ajan keskustelleet asiasta, onko tämä päätös, ettei haluakaan lasta tullut selvänä muutoksena, vai onko jokin vuosia sitten käyty keskustelu elänyt enemmän oletuksissa ja toiveissa kuin varsinaisena todellisuutena. Joka tapauksessa, olet pettynyt siihen, ettei todellisuus olekaan sitä mitä luulit.
2) Itse lapsi.
Joudut nyt valitsemaan, tahdotko ryhtyä toimenpiteisiin, jotta saisit lapsen yksin, koska kumppanisi ei sitä halua. Se johtaisi todennäköisimmin eroon. Joudut miettimään, mitä vaihtoehtoja sinulla olisi saada lapsi.
3) Suhteen jatkaminen
Miten palauttaa menetetty luottamus ja pettymys, jos sitten päätätte jatkaa suhdetta ilman lasta, vain pariskuntana. Nyt olet tietenkin tunteiden vallassa, mutta jatkossa ette voi elää yhdessä ilman, että tämä asia on käsitelty. Suhde ei voi jatkua, jos esim. 10 vuoden päästä syytät miestä siitä, ettei teille lasta tullutkaan. Joudut kantamaan vastuun siitä, että valitset lapsettoman suhteen, jos pidät nykyisen parisuhteen jatkamista niin arvokkaana, ettet halua erota. Koska asia on iso ja tärkeä, suosittelen tässä kohtaa pariterapiaa tueksenne.
Olet vaikeiden valintojen äärellä. Olen itse kuitenkin taipuvainen uskomaan, että vaistosi kertovat sinulle, miten toimia ja mitä valita. Teetpä niin tai näin, yksi valinta tiputtaa muut vaihtoehdot pois. Valitseminen on siis aina sitä, että valitsee jotain pois. Et voi saada sekä tätä miestä että lasta.
Toivotan sinulle viisautta, herkkyyttä ja avaramielisyyttä pohtiessasi tilannettasi.
Merja, diakoni.- Nainen40Vuotta
Mä olen saman ikäinen, kun sinä. Aloitin seurustelemaan mieheni kanssa ollessani 31 vuotias. Mieheni lapset olivat silloin 5 ja 13 vuotiaat. En ollut innostunut uusperhe ajatuksesta, mutta kuitenkin rakastuin nykyiseen mieheeni. Heti alussa puhuimme selväksi lapsi asian. Minä halusin lapsen. Mies oli asiasta samaa mieltä.
Muutimme yhteen noin puolentoista vuoden seurustelun jälkeen. Uusperhe kuvio osoittautui haastavaksi. Miehen exä ei olisi halunnut erota, vaikka olikin pettänyt miestäni. Ex nainen teki kaikkensa tuhotakseen meidän suhteemme. Hän teki sitä paljolti vanhemman tyttären avulla, joka asui meidän luonamme ja kävin äitinsä luona hädin tuskin neljä päivää kuussa. Kapinoiva ja erittäin haastava teini pystyikin aiheuttamaan paljon riitaa kodissa ja meidän välillä. Monta kertaa mietin lähtemistä koko kuviosta, mutta rakkaus kuitenkin aina voitti ja saimme solmut aukaistua.
Tilanne jatkui enemmän tai vähemmän haasteellisina koko sen ajan kuin vanhempi tytär asui luonamme eli yhteensä reilut kuusi vuotta. Ei sellaisessa tilanteessa tullut sellaista turvallisuuden tunnetta, että minussa olisi herännyt vauvakuume. Kun tytär muutti pois, olin silloin 37 vuotias. Ei sitä vauvakuumetta tullut silloinkaan, eikä tähän päivään asti. Mieheni mieli myös muuttui haasteellisten vuosien aikana. Hän ei enää halunnutkaan lasta kanssani. Miehestäni tuli jopa hyvin lapsi kielteinen ja hän aivopesi minua puhumalla kuinka raskasta ja sitovaa lapsiperheen arki on. Sitä kun kuuntelin vuosia, niin ei se voinut olla vaikuttamatta.
Minunkin mieheni petti lupauksensa yhteisestä lapsesta. Hän perustelee asian näin, että hän ajatteli uuden rakkauden ja uuden lapsen korjaavan sen kaiken mikä tapahtui aikaisemmassa parisuhteessa. Kun uusperheen vuodet olivat niin haastavia, niin hänen silmänsä avautuivat ja lapsi rumban alusta aloittaminen ei tuntunutkaan enää yhtään houkuttelevalta. Ja toiseksi hän koki, että hän elää kanssani nykyään unelmansa elämää. Meillä on paljon vapaa-aikaa, matkustelemme ja teemme mukavia asioita yhdessä. Parisuhde on hänelle tärkeintä elämässä ja sen hän on näyttänyt monin tavoin.
Minulla on ollut vaikea lapsuus ja olen joutunut paljon työstämää sitä. Vauvakuumetta minulle ei ole koskaan tullut, mutta kyllä minä välillä sitä mietin, että millainen osuus mieheni näkemyksillä on asiaan? Haluaisinko mahdollisesti lapsen miehen kanssa, jolla olisi lapsi myönteinen asenne? En voi kuvitella tekeväni lasta yksin tai epävarmaan tilanteeseen. Lapsi on minulle niin iso asia, että parisuhteen pitää todellakin olla turvallisella ja vahvalla pohjalla ja kummankin pitää sydämestään asti haluta lasta.
Minulla on erinomainen parisuhde ja olemme hyvin onnellisia. Jos laittaisin mieheni selkä seinään vasten, niin ehkä hän tekisin lapsen kanssani ennen kuin luopuisi minusta. Hän ei ole ehdoton asian suhteen. Minä en taas halua lasta vastahakoisen miehen kanssa.
Epävarmaa on myös se, että onko vanhemmuus lainkaan sitä mitä haluan. Olen tässä uusperhe kuviossa ja sisarusten perheitä seuratessa herännyt ymmärtämään kuinka sitovaa ja vaativaa se vanhemmuus on. Raskaus, synnytys ja kaikki ne lapsen eri kehitysvaiheet tuntuvat melkoisen rasittavalta ja sitovalta. Missään tapauksessa en haluaisi toistaa samoja virheitä kuin äitini teki meidän kanssamme. Haluaisin antaa lapselle todella hyvän lapsuuden, mutta nuorempana ja en tiedä nytkään olenko henkisesti riittävän ehjä ja tasapainoinen siihen.
Jos olet aivan varma, että haluat lapsen, niin toimi sen mukaisesti eli eroat miehestäsi! Koska jos et tee, niin sinusta tulee katkera ja se voi tuhota sinun parisuhteen. Vaikka nyt kuinka olet jo 40 vuotta, niin sinulla on kuitenkin vielä se mahdollisuus olemassa! Ja jos et saa luonnollisesti, niin keinohedelmöitys on olemassa. - Eikiitosmulle
Onhan sulla lapsi, lapsellinen äijäs. Missä muussa hän on osoittautunut vastuuttomaksi pelkuriksi?
- EiLapsiaSuomeen
Vastuuton? Miten niin? Jos joku ei halua jotain mitä toinen haluaa niin on vastuuton?!! Aikas narsistinen näkökanta....Pelkuri? Täh? Miten tuo liittyy haluamiseen? Kas kun ei ole vielä rasisti kun ei halua mukulaa....se vielä puuttuukin....
- aijaaha44
EiLapsiaSuomeen kirjoitti:
Vastuuton? Miten niin? Jos joku ei halua jotain mitä toinen haluaa niin on vastuuton?!! Aikas narsistinen näkökanta....Pelkuri? Täh? Miten tuo liittyy haluamiseen? Kas kun ei ole vielä rasisti kun ei halua mukulaa....se vielä puuttuukin....
Toisen kusettaminen pitkässä parisuhteessa on vastuutonta, lapsellista ja pelkurimaista. Itsekästä toimintaa.
- tilanne
on sietämätön, kuseta miestäsi ja hankkiudu raskaaksi, kyllä se siitä.
- nainenäiti
Katotaan vaan, lopulta miehelläkin on lapsia mutta ehkä eri naisen kanssa.
Jos jostain syystä halusit juuri tämän miehen lapsesi isäksi, niin sehän on ihan mahdollista toteuttaa. Se oletteko yhdessä lapsen synnyttyä on toinen tarina. Äiti saa lapsen, josta tulee silmäterä ja loppuelämän ilo.
Mies on välttämätön siittäjänä mutta siihen ne miehen pakolliset osuudet loppuvatkin, kaikki muu on isälle vapaaehtoista.
Ja miehet jotka tähän vastaatte, muistutan ystävällisesti että nykymiesten ajattelutavan ansiosta Suomessa tänä satavuotis- juhlavuonna syntyy hämmästyttävän vähän lapsia. Niistäkin, jotka syntyvät, suuren osan isänä on ulkomaalainen mies, miksiköhän? - SinkkunaParempi
Kukaan viisas ei tee enää suomeen lapsia kärsimään tulevaisuuden veloista. Ymmärrän täysin miestäsi ja hänen mielipidettään. Miehesi on viisas kun ei halua rasitetta.
- TuoMuijaVaihtoon
Oikein tyyppiesimerkki suomalaisesta naisesta: Pitää olla mies,okt talo pikku koira ,vauva ja farmariauto...Koska minä haluun.....Illuusion rakentaminen on helppoa mutta kulissien pitäminen myöhemmin on kallista.....Ukkona vaihtaisin jo naiseen joka on kasvanut aikuiseksi ja osaa elää.
- vgybhujnik
Minusta lapsiasiat pitää ottaa selville aina ennen pysyvän parisuhteen muodostamista, ettei tule yllätyksiä. Pelkkä "ehkä, katsotaan sitten" ei ole riittävää. Selkyys pitää olla alusta alkaen, niin vähemmän ongelmia tulevaisuudessa. Lapsi on kuitenkin yleensä hyvin suuri ja vakava asia.
Jos haluat lapsen ja mies ei, niin ei kai siinä muuta vaihtoehtoa ole, kuin etsiä "parempi" mies. Joudut puntaroimaan onko tärkeämpää pysyä nykyisen miehesi kanssa, vaiko etsiä toinen, joka on halukas lapsiperhe-elämään.
"Vahinkoraskaaksi" ei todellakaan kannata alkaa tulemaan. Kyllä molempien vanhempien pitää haluta lasta. Ihan lapsen kannalta parasta, ettei ole mitään negatiivista taustalla. Pahimmillaan isä ei pysty olemaan isä lapselleen, koska ei lasta halunnut. - Miehenmielipide
Jos on noin pitkään pärjännyt ilman lapsia niin kannattaako niitä sitten enää hankkiakkaan. Menee vain elämä ja parisuhde pilalle. Tuolla iällä on jo varmasti ehtinyt hankkimaan omaisuuttakin sen verran, että pystyy nauttimaan elämästä vaikka matkustelemalla ja harrastamalla. Saa nukkua milloin haluaa ja niin pitkään kuin haluaa. Itse en vaihtaisi mukavaa elämää rassaavaan puurtamiseen ja rajoituksiin. Toisaalta ymmärrän aloittajaakin, jos elämän sisältö vaatii lapsen niin silloin on oltava valmis tekemään ratkaisuja sen eteen.
Toisaalta ylikansoitus huomioon ottaen olisi varmaan yleisesti ottaen maailman tasolla pelkästään hyvä asia lopettaa ylenmääräinen lisääntyminen. - Anonyymi
Nainen! Haaveiletko vauvasta, mutta sopiva kumppani ei löydy? Ja hedelmöityshoidot tuntuvat kalliilta ja vaikealta vaihdoehdolta? Tarjoudun auttamaan. Olen terve suomalainen mies joka auttaa sinua ilmaiseksi toteuttamaan perhe-unelmasi joko perinteisellä tavalla tai koti-inseminaation kautta. Sp. [email protected]
- Anonyymi
Haluatko lasta enemmän, kuin parisuhteen? Yksinkertainen kysymys. Jos haluat, toimi sen mukaan. Jos parisuhde on tärkeämpää, toimi sen mukaan. Syyttely ja syyllistäminen ei kannata.
- Anonyymi
Hei Perhehaave, vuosia on kulunut kirjoituksestasi. Mihin ratkaisuun päädyitte?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Heikki Silvennoinen petti vaimoaan vuosien ajan
Viiden lapsen isä Heikki kehuu kirjassaan kuinka paljon on pettänyt vaimoaan vuosien varrella.1371926- 271908
Miksi ihmeessä nainen seurustelit kanssani joskus
Olin ruma silloin ja nykyisin vielä rumempi En voi kuin miettiä että miksi Olitko vain rikki edellisestä suhteesta ja ha231858Persut nimittivät kummeli-hahmon valtiosihteeriksi!
Persujen riveistä löytyi taas uusi törkyturpa valtiosihteeriksi! Jutun perusteella järjenjuoksu on kuin sketsihahmolla.851640Onko ministeri Juuso epäkelpo ministerin tehtäviensä hoitamiseen?
Eikö hänellä ole kompetenttia hoitaa sosiaali- ja terveysministetin toimialalle kuuluvia ministerin tehtäviä?621448Sakarjan kirjan 6. luku
Jolla korva on, se kuulkoon. Sain profetian 22.4.2023. Sen sisältö oli seuraava: Suomeen tulee nälänhätä niin, että se201266Elia tulee vielä
Johannes Kastaja oli Elia, mutta Jeesus sanoi, että Elia tulee vielä. Malakian kirjan profetia Eliasta toteutuu kokonaan371163Avaa sydämesi mulle
❤ ❤❤ Tahdon pelkkää hyvää sulle Sillä ilmeisesti puhumalla Avoimesti välillämme Kaikki taas selviää Kerro kaikki, tahdo381160- 111148
Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k101137