Anni on paras

Niin on! Mä oon Anni.

Rakkailleni pyrkinyt olemaan aina mieliksi ja rakastaa vaikka olisivat he millasia. Viimeseen asti sellainen hauskuuttaja olen esimerkiksi lapsilleni vaikka ajatuksissani itken päivittäin. Joskus tämä kaikki vielä sortuu tuntuu että lopun alku oli jo ajat sitten. Mikään ei palaa paremmaksi kun sisin on hakattu osiin. Kun yksityisyys on viety. Kun joka ainoa asia on haukuttu. Jo pienenä oma isäni sanoi että minusta tulee sitten miehinen nainen. Hänellä on jonkin sortin persoonallisuus häiriö ja ongelmia, mikkä nekin koitin aina ymmärtää. Hän tapasi olla aina myös kännissä kun alkoi avautua ongelmistaan. Neljältä aamu yöllä kuuntelin häntä aina harvoin kun siellä kävin. Äitini on soturi. Kestänyt liikaa surin jo lapsena. Juuri kun olin päässyt jaloilleni tapasin edellisen mieheni, nuori olin, ja se suhde oli viimeinen silaus itsetunnolleni. Kaikki mistä tykkäsin ja mikä oli ittelle tärkeää, oli hänen mielestä turhaa pskaa ja olin niissä kyvytön pska. Ainoa asia mitä hän ei koskaan haukkunut oli vanhemmuus mutta eihän hänellä olisi ollut varaakaan haukkua hän tietää sen itsekin. Nykyään huomaan että minun on vaikea laittaa rajoja edes lapsilleni koska haluan vain rakastaa heitä ja ymmärtää heitä. En halua hylätä heitä koskaan ikinä. Jos heitä ei minulla olisi olisin jo kuollut. Haluaisin olla heille vaan ihanin ikinä ja suojella kaikelta ikuisesti. Mutta en jaksa kannatella minua ehkä kohta.. Olen voimaton. Nyt otan lääkkeen ja menen taas nukkumaan ja aamulla koitan taas jaksaa huolehtia ja viihdyttää. Koittakaa muutkin jotka tuskailette niin jaksaa.