Yleensähän tulisi olla yksi voimassa oleva testamentti. Eli se viimeisin. Varsinkin jos selkeästi viimeisessä sanotaan, että edelliset kumotaan.
Mutta voiko olla olemassa yhtä aikaa kaksi lainvoimaista testamenttia?
Jos esimerkiksi Maija ja Martta omistavat yhdessä kiinteistön. Lisäksi kumpikin omistaa muutakin.
Kuvitellaan, että Maijalla olisi "varsinainen" testamentti, jossa määrää (muusta) omaisuudestaan, mutta lisäksi "lisätestamentti", joka olisi Maijan ja Martan keskinäinen testamentti koskien vain tätä yhdessä omistettua kiinteistöä......? Tällöin sitä ei voisi toinen yksipuolisesti peruuttaa....
Mitähän pitäisi ottaa huomioon?
Testamenttien aikajärjestys varmaankin?!
Mutta voiko olla olemassa yhtä aikaa kaksi lainvoimaista testamenttia?
Jos esimerkiksi Maija ja Martta omistavat yhdessä kiinteistön. Lisäksi kumpikin omistaa muutakin.
Kuvitellaan, että Maijalla olisi "varsinainen" testamentti, jossa määrää (muusta) omaisuudestaan, mutta lisäksi "lisätestamentti", joka olisi Maijan ja Martan keskinäinen testamentti koskien vain tätä yhdessä omistettua kiinteistöä......? Tällöin sitä ei voisi toinen yksipuolisesti peruuttaa....
Mitähän pitäisi ottaa huomioon?
Testamenttien aikajärjestys varmaankin?!
Vastaukset 9
Vanhimmat
"Kuvitellaan, että Maijalla olisi "varsinainen" testamentti, jossa määrää (muusta) omaisuudestaan, mutta lisäksi "lisätestamentti", joka olisi Maijan ja Martan keskinäinen testamentti koskien vain tätä yhdessä omistettua kiinteistöä......? Tällöin sitä ei voisi toinen yksipuolisesti peruuttaa...."
Molemmat testamentit pätee, koska eivät määrää samasta omaisuudesta ja testaattori voi ne myös yksipuolisesti kumota, mutta keskinäisen kohdalla aikaansaa tehottomuuden yhteisiltä osin, siis jos menee kumoamaan keskinäisen toisen suostumuksetta ei ole enää oikeutettu saamaan etua myöskään itse, vaikka toinen ei olisi omaansa peruuttanutkaan.
"keskinäisen kohdalla [uusi testamentti] aikaansaa tehottomuuden yhteisiltä osin, siis jos menee kumoamaan keskinäisen toisen suostumuksetta ei ole enää oikeutettu saamaan etua myöskään itse, vaikka toinen ei olisi omaansa peruuttanutkaan."
Tuopa ei valitettavasti käytännössä päde.
Jos A kumoaa keskinäisestä testamentista oman osuutensa (keskinäinen = kahden testamentin yhdistelmä), muttei kerro sitä B:lle eikä muillekaan, ja sitten B kuolee heistä ensin, niin A:n uusi testamenttipa pysyy salaisena, ja A saa hyväkseen B:n testamentin.
Jos tuossa tilanteessa olisi tiedossa, että A oli uudella testamentillaan jättänyt B:n vaille sitä, mitä keskinäinen testamentti olisi B:lle tuonut, A jäisi ilman B:n testamentin tuomaa etuutta.
Jos sen sijaan A kuolisi ensin, hänen uusi testamenttinsa tulisi yllätyksenä B:lle, mutta sillä - siis yllätyksellä - ei olisi mitään merkitystä, koska A:n uusi testamentti joka tapauksessa pätisi, ja B jäisi ilman sitä, mitä oli odottanut keskinäisen testamentin perusteella tulevansa saamaan. B:n testamentilla olisi ollut merkitystä A:lle vain, jos A olisi elänyt B:tä pitempään.
Millä lain pykälällä voisin perustella tuon, että keskinäisestä testamentista vetäytyvä menettäisi sen mitä toinen hänelle jättää alkuperäisessä testamentissa?
Et näköjään ymmärtänyt sitä, mistä kerroin.
Kun keskinäisestä testamentista vetäytyvä ei vetäytymisestään missään vaiheessa kenellekään kerro (vaan tallettaa testamenttinsa vaikkapa pankin tallelokeroonsa), hän ei myöskään menetä mitään, vaan puolison kuoltua saa hyväkseen sen, mitä keskinäinen testamentti hänelle tuo.
Jos kävisikin niin, että vetäytyjä kuolisi ensin ja vaikkapa pankin tallelokerosta löytyisi tuo muutostestamentti, niin sen mukaan sitten mentäisiin. Eikä muuttaja mitään menettänyt, koska hän ensin kuolleena ei olisi toiselta mitään perinyt.
Ei tähän faktaan mikään pykälä auta.
Lisäksi pitää muistaa, että jos leski toimii toisin kuin yhteisessä testamentissa on säädetty eli molemminpuolisen testamenttimääräyksen olennaisten edellytysten vastaisesti, hän saattaa menettää testamenttiin perustuvan oikeutensa. Eli oikeuden, jonka leski on saanut testamentin nojalla.
Jos tulkinnallisesti voidaan osoittaa, että keskinäisen testamentin määräykset edellyttävät toisiaan, toisen peruutus tai muuttaminen voi johtaa myös toisen määräyksen raukeamiseen. Todistustaakka on kanteen nostajalla ja väitteen esittäjällä.
Tämä oikeuden menetyksen vaikutukset arvioidaan tapauskohtaisesti.
Minkä ihmeen "lisäksi"?! Tämähän on ollut "muistettuna" alusta pitäen. Mutta tämäkään penapoika ei ymmärrä, että tuo oikeuden menettäminen on teoriaa, ei käytäntöä siinä tapauksessa, että testamentin muuttaja salaa tuon muuttamisensa. Asian olen jo kahteen kertaan selvittänyt, ja jos penapoikien järki sen ymmärtämiseen ei riitä, niin sitten ei riitä.
"Kun keskinäisestä testamentista vetäytyvä ei vetäytymisestään missään vaiheessa kenellekään kerro (vaan tallettaa testamenttinsa vaikkapa pankin tallelokeroonsa), hän ei myöskään menetä mitään, vaan puolison kuoltua saa hyväkseen sen, mitä keskinäinen testamentti hänelle tuo."
Viimekädessähän se tulee ilmi kun tämä testamentin muuttaja kuolee joten voipi olla että ne rahat jotka hän sai keskinäisellä testamentilla niin niistä hän ei pätevästi voinutkaan omalla uudella testamentilla päättää että kenelle ne tulevat.
Mutta jos tämä tuhlaakin ne eläessään niin ketä sitten kiinnostaa enää,oikeutta kuitenkin perijä voi hakea..joko ennen lesken kuolemaa tai sen jälkeen.
"voipi olla että ne rahat jotka hän sai keskinäisellä testamentilla niin niistä hän ei pätevästi voinutkaan omalla uudella testamentilla päättää että kenelle ne tulevat"
Jos keskinäisessä testamentissa oli jälkeen elävälle annettu omaisuus täydellä omistusoikeudelle, viimeksi elänyt saa tehdä omaisuudella mitä haluaa, myös määrätä siitä omalla uudella testamentillaan. Ainoastaan, jos keskinäisessä testamentissa oli toissijaismääräys, niin siltä osin viimeksi elänyt ei voi omassa testamentissaan jäämistöstään määrätä. Mutta muuta seuraamusta toissijaismääräyksestäkään ei ole.
"Viimekädessähän se tulee ilmi kun tämä testamentin muuttaja kuolee"
Eipä tulekaan, jos testamentin muuttaja päivittää muutoksen puolisonsa kuoleman jälkeen eli tekee saman sisältöisen testamentin kuoleman jälkeen. Ei mistään käy ilmi, että samansisältöinen testamentti oli olemassa jo puolison eläessä.
Penapoikamaalta; kommentoin vaan tähän tarkentavasti, että alkuperäinen kysymys oli kahden ei-parisuhteessa olevan yksittäisen henkilön välisestä keskinäisestä testamentista. Eli siinä ei ollut kysymyksessä lesken oikeudet.
Ajatuksena oli, että olisi jokin keino, jolla toinen osakas voisi saada (tai lunastaa) toisen osakkaan osuuden puoliksi omistetusta kiinteistöstä itsellensä mikäli tämä toinen kuolisi. Siis ennen mahdollisia rintaperillisiäkin. Ja nyt lähdetään siitä, että rintaperillisten lakiosuuksiin riittäisi kummallakin omaisuutta ilman tätä yhdessä omistettua kiinteistöäkin.
Mietin myös, että josko kiinteistön muuttaisi kiinteistö oy -muotoon ja yhtiöjärjestykseen tulisi lunastuspykälä, jolla asian voisi hoitaa. Mutta ei taida sellaista lainvoimaista pykälää olla, joka antaisi lunastukseen etuoikeuden ennen rintaperillisiä.... vai?