Jos esimerkiksi omat vanhemmat haukkuvat ja syyllistävät omaa lastaan jotta itse tuntee hyvää oloa niin voidaan ajatella heidän olevan sen luontoisia. Ymmärtäisin että he kuitenkin toimivat tietoisesti sillä tasolla millä ovat. Tuli vertauksena mieleen sairaus jonka nimeä en muista mutta siinä ihminen päästää suustaan loukkauksia ja törkeyksiä ilman että itse tajuaa mitä tekee. Tässä tapauksessa täytyy tuntea myötätuntoa ja ymmärrystä mutta onko paha ihminen jos narsistia kohtaan ei tunne? Kaikilla on kuitenkin ihmisarvonsa.
Onko minun ajattelussa jokin pielessä kun tunnen hyväntahtoisuutta tällaista ihmistä kohtaan ymmärtäen senkin mitä hän aiheuttaa hänen kohteeksi joutuneelle ihmiselle? Olenko liian naiivi ihminen uskoen että hyvää narsistiset ihmisetkin tarkoittava? Narsistejahan on monenlaisia mutta voiko jonkin yleistyksen tehdä ettei narsisti koskaan ajattele oikeasti mikä on toiselle parasta ja myötätunnon antaminen johtaa siihen että hän saa kontrollin tästä ihmisestä jolloin minustakin tulisi narsistin uhri?
Onko minun ajattelussa jokin pielessä kun tunnen hyväntahtoisuutta tällaista ihmistä kohtaan ymmärtäen senkin mitä hän aiheuttaa hänen kohteeksi joutuneelle ihmiselle? Olenko liian naiivi ihminen uskoen että hyvää narsistiset ihmisetkin tarkoittava? Narsistejahan on monenlaisia mutta voiko jonkin yleistyksen tehdä ettei narsisti koskaan ajattele oikeasti mikä on toiselle parasta ja myötätunnon antaminen johtaa siihen että hän saa kontrollin tästä ihmisestä jolloin minustakin tulisi narsistin uhri?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Minä nyt vielä vastaan kun olen näitä viime vuosina paljon pohdiskellut.
Olen tuntenut paljon myötätuntoa narsistejani kohtaan ja tuskin koskaan pystyn sitä kokonaan lopettamaan. Toinen narsistini on huonokuntoinen nyt ja tunnen voimakasta myötätuntoa ja puhuin hänelle ystävällisesti viimeksi tänään, että koittaa pärjätä ja toivon kovasti, että hänen voimansa pian palautuvat, että hän jaksaa taas käyttäytyä loukkaavasti, mutta tiedän ettei myötätunto tule koskaan olemaan vastavuoroista, kun minä olen sairas minulle lyödään kylmästi luuri korvaan tai ei vastata lainkaan. Tilanne ei muutu. He eivät ajattele minun parastani, mutta olen tottunut "vastustajieni hoivaamiseen"muutenkin. Olen tehnyt sitä paljon ja teen tarvittaessa edelleen. Kyllä se toki heikentää sosiaalista asemaani, että hoivaan ja voimistan vastustajiani. :)
Tarkoitatko tahattomalla loukkauksien lausumisella dementiaa tai koprolaliaa ?
Sen tiedän, että koprolalialla ei ole mitään tekemistä ihmisen sisimmän ja sydämen kanssa. Henkilö voi olla harvinaisen sydämellinen mutta laukoa kirosanoja hermostollisista fyysisistä syistä. Näitä ihmisiä ei voi verratakaan narsisteihin. Narsisteilla on ilkeä luonne. Koprolalia ei johdu ilkeydestä eikä edes huonotapaisuudesta. Henkilö on siitä tietoinen ja tajuaa mitä laukoo muttei voi asialle mitään . Mutta nuo sanat eivät vastaa hänen ajatuksiaan ja tunteitaan ja sisintään mitenkään. Ne ovat ikäänkuin mekaanisia lausuntoja.
Jos minun pitäisi ottaa luottohenkilöksi narsisti tai koprolalianpuhuja , niin ilman muuta koprolalianpuhuja, jotka voivat olla varsin älykkäitäkin henkilöitä erikoisesta ilmenemismuodostaan huolimatta.
Siis kyllä myötätunnon osoittaminen narsistille todennäköisesti johtaa jossain määrin narsistin uhriuteen eikä narsisti arvosta sitä myötätuntoa, mutta en ole luopunut siitä kokonaan siitä syystä että en halua luopua omasta luonteenpiirteestäni narsistin takia, kun sekin olisi tavallaan vallan antamista narsistille, niin joudun oleen tämmönen vittumaisen rakastava narsisteille. Mun käsityksen mukaan narsistit ei pidä siitä koska he inhoaa rakkautta, mutta suurin menetys olis oman aidon luonteen menettäminen niin valitettavasti joudun oleen vastenmielisen rakastava.
Aidon luonteen menettäminen. Kiinnostavaa. Mikä on aito luonne saatika sen ilmaisu? Minä koen vaikeitakin tunnekimaroita, mutta siitä huolimatta koetan ilmeisesti aivan liian usein miettiä mikä olisi eettisin ilmaisu tilanteessa.
Tietysti se saattaa johtaa perversseihin toimimisiin kun tunne ei vastaa ilmaisua johtuen siitä, että koen arvostelemani oikean tilanneraktioni eettisemmäksi kuin omat pelkät tunnekokemukseni omine etuineen asiassa. Tietysti minulla on tähän vahva "pohjakoulutus" lapsuudesta niin että ei se vaikeaa ole, vaan "luontaista"? Kuitenkin kauheasti energiaa vievää. Ja tietysti kovin epäkypsiin "hyökkäyksiin" koen olleeni melkein täysin kyvytön vastaamaan mitenkään, jolloin voi ehkä vain pällistellä silmät ymmyrkäisinä.
Olen koettanut virtaviivaistaa reaktioitani tietoisesti vastaamalla samalla mitalla ja saman tasaoisesti nopella reaktiolla takaisin, mutta onko se nyt sitten aitoa? Ehkä peilaamista? Ainakin olen onnistunut karkoittamaan aika läjän ihmisiä ja ilmeisesti saavuttamaan leiman hirviönä?
Eikö sitä luonnetta voisi siis koulia jotenkin myös koviksempaan suuntaan siinä missä toisille voisi suositella jotain muuta kuin oman navan tuijottelua?
No olen ollut ehkä samansuuntaisesti kuin yllä kirjoittanut.
Mutta minulla on yksi narsismiin liittymätön ihmettely maailmassa.
Tunteita yleensä halveksitaan niinkuin ne olisivat jotain alhaista ja itsekästä ja sivuutetaan se vaihtoehto, että tunteet voisivat olla samaan aikaan aitoja ja jotain kaunista, hyvää ja arvokasta.
Kokemukseni mukaan ehkä lähinnä vain ja ainoastaan taiteilijat tietävät, että tunteet voivat olla jotain arvokasta ja ilmaisemisen arvoista, ei vain jokin ihmisen itsekäs alhainen puoli,
Itsensä takia on tosiaan parempi ettei tunne myötätuntoa koska silloin voi uhriutua kuitenkin. Narsistin kanssa on tärkeää pitää huolta rajoista, liika myötätunto voi saada lipsumaan niistä.
Sekin on totta että narsisti vihaa sitä kun joku tuntee myötätuntoa, että sikäli hukkaan heitetty tunne. Myötätunto, sääli, empatia....ne ovat heikkoja varten. Narsisti haluaa vain huomiota.
Ajattelen asian menevän vähän niin, että narsisti kun ei oikein tajua noita "empatiajuttuja", hän huomiota kerjätessään kerjää vahingossa myös sellaista kohtelua joita ei todellakaan halua nähdä. Kun narsisti valittaa ongelmaa, sitä pitäisi vain mukana kauhistella ja huomioida narsistia. Jotkut tolvanat eivät tajua tuota asiaa, ja alkavatkin auttaa ja ohjeistaa narsistia ongelmasta eroon. Sehän narsistia kiukuttaa. On narsistia loukkaavaa kuvitella että joku tietäisi/osaisi hoitaa asiat paremmin kuin narsisti.
Mä olen vähän pettynyt maailmaan kun täällä ei juurikaan juhlita ihmisten upeaa jaloa kykyä tunteisiin. Mun mielestä tunnemaailma on jotain upeaa ja mielenkiintoista...
Ah, nyt taisi selvitä miksi psykopaattini on aina vain kauhistellut asioita kanssani ?
Josko hän luulee todella niin antaneensa jotain kaipaamaani ?
Että me vuosikymmeniä yhdessä kauhisteltiin...
Niin vaikka vanhemmat onkin narsisteja varmaan taidemaailma mun tunteet pelasti. Oikeastaan mulle sana taide on synonyymi rakkaudelle. Ihmettelinkin vuosikymmeniä miksei keskusteluistani rakkaudesta tullut ihmisten kanssa koskaan mitään yhteisymmärrystä, vaan he tuntuivat tarkoittavat sanalla jotain muuta kuin minä.