Meillä on 6 vuotias uros koira. Rodultaan kultainennoutaja. Luonteeltaan erittäin pehmeä ja miellyttämishaluinen. Vaikka molemmat hoitavat koiraa samalla panoksella, koen koiran olevan enemmän kiintynyt minuun. Sillä mies saa kyllä silitellä muita koiria, mutta minun ei anna -> Tulee aina touhottamaan väliin tai istumaan jalkojeni päälle.
Meillä ei myöskään vieraat voi istua minun vieressäni sohvalla, vaan sama touhotus alkaa. Ja välillä kun istumme kotona kahdestaan sohvalla, puskee koira meidän väliin.
Koira ei koskaan murise tai ole vihanen. Mutta puskee päälle ja alkaa nuolemaan. Minusta aika "leikkimielisestä" tekee tuota. Ja nolona täytyy myöntää ettemme alkuun edes tajunneet hänen "omistavan" minua muilta.
Nyt odotamme vauvaa ja mietin suhtautuuko tulevaan lapseen samalla tavalla. Koska en haluaisi koiran vouhkaavan vauvaa hoidettaessa. Raskauden aikana koiran käytös on muuttunut, nukkuu enemmän sängyssä(ennen viihtynyt vain alkuillan, nyt koko yön) sekä seuraan kotona kaikken aikaa perässä. Myös pentuajoilta tuttua eroahdistusta on alkannut ilmentyä.
Onko kenelläkään yhtä läheisriippuvaista koiraa ja onko lapsi vaikuttanut miten koiran käytökseen?
Meillä ei myöskään vieraat voi istua minun vieressäni sohvalla, vaan sama touhotus alkaa. Ja välillä kun istumme kotona kahdestaan sohvalla, puskee koira meidän väliin.
Koira ei koskaan murise tai ole vihanen. Mutta puskee päälle ja alkaa nuolemaan. Minusta aika "leikkimielisestä" tekee tuota. Ja nolona täytyy myöntää ettemme alkuun edes tajunneet hänen "omistavan" minua muilta.
Nyt odotamme vauvaa ja mietin suhtautuuko tulevaan lapseen samalla tavalla. Koska en haluaisi koiran vouhkaavan vauvaa hoidettaessa. Raskauden aikana koiran käytös on muuttunut, nukkuu enemmän sängyssä(ennen viihtynyt vain alkuillan, nyt koko yön) sekä seuraan kotona kaikken aikaa perässä. Myös pentuajoilta tuttua eroahdistusta on alkannut ilmentyä.
Onko kenelläkään yhtä läheisriippuvaista koiraa ja onko lapsi vaikuttanut miten koiran käytökseen?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olet sille jostain syystä tärkein resurssi. Ehkä olet viettänyt eniten aikaa, se saa ruoan sinulta tai olet eniten rapsutellut. Tuo koiran mustasukkaisuus on resurssien vahtimista. Olet siis koirasi luu :)
Voi olla, että koira vaan ilahtuu ja hössöttää, mutta ei välttämättä... Vauva saattaa joutua sen mustasukkaisuuden kohteeksi - sehän kohta vaatii paljon aikaa. Koira voi äristä tai sitten vain masentua, joka tapauksessa se menettää jotain mikä on sille maailman tärkein resurssi.
Tämän ei tarvitse olla näin.
On mahdollista tehdä nyt jo miehestäsi tärkeämpi. Se hieman lievittää, kun huomiota voi jakaa. Hän voisi viettää enemmän aikaa, kouluttaa, antaa ruokaa ja lahjoa. Ja rapsuttaa. Koira alkaa pikkuhiljaa pitää häntä yhtä tärkeänä. Luopumista voi opettaa, ihan siitä, kun laittaa namin käteen ja käsi menee kiinni jos sen yrittää ottaa ja kun luopuu, sen vasta saa.
Voisit palkita sitä yksinolosta, tehdä etsintäleikkejä pihalle tai antaa puruluun toiseen huoneeseen. Eli vahvistaa kaikkea sen yksinoloa positiiviseen suuntaan.
Onko sillä leikkikavereita? Voisit päästä helpommalla muutenkin vauva-aikana, jos olisi hyvä ystävä, jonka kanssa voisitte vaikka antaa koirien leikkiä pihalla ja itse juoda kahvit - tuskin väsyneenä muutenkaan jaksat lenkkeillä samalla tavalla ja koiralla on kuitenkin virtaa. Leikkikaveri 1-2 kertaa viikossa antaisi koiralle taas jotain muutakin tärkeää kuin sinä, ja purkaisi sen energiaa. Koirapuistossa ei ole välttämättä kivaa, mutta okt pihalla on - ja tarkoitan tällä sekä sinulla että koiralla! Koirat riehuu siinä kivasti pari tuntia ja itse voi parantaa maailmaa, mikä sen rennonpaa. Jos ei ole tämmöistä apua, on facebook :)
Voit siis vaikuttaa aika paljon etukäteen, miten paljon ongelmia tulee tai on riskinä tulla. Ja miten onnellinen olet - samoin koira. Mutta suosittelen lämpimästi, että etukäteen, sillä ennalta ehkäisy on helpompaa kuin sitten kun on jo tilanne päällä. Onneksi olkoon vauvasta!
on aika turha arvailla. Tyhmiä kuolaleukoja ovat. Tottakai leikit oman lapsesi kanssa ja koira hävetköön sen aikaa vaikka nurkassa. Uskon, että vauvan synnyttyä kyllästytte koko kuolaajaan ja haluatte luopua siitä.
Ei vaan luovu ennemmin siitä ihmis ukosta ja kakarasta. Koizzuliinisi haluaa jakaa elämänsä just sun kaa. Se rakastaa just sua. Tuutte sekä sä että haukkuli tosi onnellisix jos teette yhteisen päätöksen ja lähette nykyisestä onnettomasta elämästänne , hankitte oman yhteisen onnellisen kodin ja alatte elää siellä yhessä onnellisina ilman että kukaan häuritsee.
Tuskin tulee mitään "vakavaa" ongelmaa, todenäköisesti koira alkaa omistamaan myös vauvaa ja se kertoo sen vieraille ihmisille hyppimällä, lipomalla ja väliin tulolla. Vaarana lähinnä että mummo menee nurin vauvan kanssa. Tai lapsen ollessa lattialla koira tallaa päälle kun ovikello soi, tai vahtii myös vauva hieman liian tehokkaasti ja menee osittain sen päälle makaamaan. Asioille on kuitenkin tehtävässä paljon ja saada upea koira teille Pevi-kouluttajan avulla. Elämäntapaa kannatta hieman muuttaa ennen vauvan syntymää ja kun olet imettäny n. 4 kk niin sitten loppufiilaus. Raskaana oleva ei välttämättä koiran mielestä voi hoitaa ulkona ulkopolitiikkaa joten aluksi voit vaikuttaa vain sisäpolitiikkaan.