Kultainen nuoruus

Positiivinen asenne auttaa, vaikka olisi ollut huonojakin juttuja. Ennen syytettiin lähes kaikesta lapsuutta ja nuoruutta, mutta eivät ne mielestäni ole suuresti siihen vaikuttaneet mitä olen nyt. Hyvä että olet päässyt yli noista asioista, eikä ne ole katkeroittaneet koska joka tapauksessa nuoruudesta löytyy paljon voimaa.

Nuorena jaksaa ja täytyy päätökset tehdä; kuuluuko selvityjiin vai häviäjiin. Päätin kuulua selviytyjiin!

Nyt vaan alkaa väsyttämään, enkä enää jaksa tätä itsensä hoitamista. Nyt haluaisin, että muut hoitaisivat!

Psykoterapeutitar kirjoitti:

Nuorena jaksaa ja täytyy päätökset tehdä; kuuluuko selvityjiin vai häviäjiin. Päätin kuulua selviytyjiin!

Nyt vaan alkaa väsyttämään, enkä enää jaksa tätä itsensä hoitamista. Nyt haluaisin, että muut hoitaisivat!

Lue lisää

Sama vika täällä, ei vaan jaksa enää samanlailla mitä nuorempana. Joskus tuntuu, että pelkkä kaupassa käyminenkin on ylivoimaista.

Mutta....selviytyjät eivät anna periksi!

Kuinka "loppuunkuluneita" sitä ollaan kun jo kaupassa käyminen alkaa olla ylivoimaista? Sairaudet toki eri asia.

Itse kiipeilin korkeilla tikapuilla ja a-tikkailla pitkin poikin viime yönä työkeikalla. Ikää on 60 - 70.
Kävin nukkumassa muutaman tunnin ja herättelen hipiääni aamukahvilla ja olen lähdössä tekemään proggiksen loppuun. Kroppa ankarassa iskussa, ylikunnossa, onneksi tupakka rauhoittaa.

Sunnuntai-iltana jatkuu kiipeily toisessa kohteessa ja alkuviikosta menen nostin hommiin pariksi päivää. Keskiviikkona pääsen duunaamaan jalat maassa.
Kyllä, ei sitä välty seurauksilta. Etenkin kiipeily hetkien jälkeen on välillä seurauksena kramppeja ja suonenvetoja, niihin heräilee. Nyt ei ole ollut hetkeen.

Mitä tulee avaukseen oma lapsuus-nuoruus-ammattikouluaika-hetken hippeys jäivät armeijaan 70 luvun alkuvuosina ja sitä aikuistui luonnollisella puskulla siirtymällä elinkeinoelämän eli fyysisten töiden kentälle luomaan sitä kuuluisaa uraa. Siinäkin käytin maalais -ja kaupunkilaisjärkiä, jos joku homma ei napannut tai alkoi tuntua tarpeeksi vittumaiselta, vaihdoin firmaa ja ammattia.
Ammatteja kertyi sekä koulutuksena että työssä oppien.

Osa-lapsuus/nuoruus tapahtui 60 luvulla sen ajan gentren mukaan poppi ja rokki kulttuuria seuraten ja tanssilavoja kierrellen pitkin maakuntia. Aika erikoista, että radiota ei tullut juuri kuunnelluksi. Olikohan joku 8 kärjessä ja lauantain toivotut, joista tiesi, keitä on "pinnalla" ja mitä musaa maailma soittaa. Sekä Suosikki ja Hymy lehdet.

Todella loppuunkulunut! Ei vaan jaksa! Kaupassakäynti ottaa voimille. Ei jaksa keksiä, mitä ostaa ruuaksi, ei viitsisi ruokaa laittaa. Tuntuu vaan, että kaikki on jo nähty ja koettu. Tämä loppu on tätä laahustamista vaan. Toisaalta mukavan rauhallista, mutta voi miten tylsää! Sitä on vanha!

Jaha-liikkeelle-menox kirjoitti:

Kuinka "loppuunkuluneita" sitä ollaan kun jo kaupassa käyminen alkaa olla ylivoimaista? Sairaudet toki eri asia.

Itse kiipeilin korkeilla tikapuilla ja a-tikkailla pitkin poikin viime yönä työkeikalla. Ikää on 60 - 70.
Kävin nukkumassa muutaman tunnin ja herättelen hipiääni aamukahvilla ja olen lähdössä tekemään proggiksen loppuun. Kroppa ankarassa iskussa, ylikunnossa, onneksi tupakka rauhoittaa.

Sunnuntai-iltana jatkuu kiipeily toisessa kohteessa ja alkuviikosta menen nostin hommiin pariksi päivää. Keskiviikkona pääsen duunaamaan jalat maassa.
Kyllä, ei sitä välty seurauksilta. Etenkin kiipeily hetkien jälkeen on välillä seurauksena kramppeja ja suonenvetoja, niihin heräilee. Nyt ei ole ollut hetkeen.

Mitä tulee avaukseen oma lapsuus-nuoruus-ammattikouluaika-hetken hippeys jäivät armeijaan 70 luvun alkuvuosina ja sitä aikuistui luonnollisella puskulla siirtymällä elinkeinoelämän eli fyysisten töiden kentälle luomaan sitä kuuluisaa uraa. Siinäkin käytin maalais -ja kaupunkilaisjärkiä, jos joku homma ei napannut tai alkoi tuntua tarpeeksi vittumaiselta, vaihdoin firmaa ja ammattia.
Ammatteja kertyi sekä koulutuksena että työssä oppien.

Osa-lapsuus/nuoruus tapahtui 60 luvulla sen ajan gentren mukaan poppi ja rokki kulttuuria seuraten ja tanssilavoja kierrellen pitkin maakuntia. Aika erikoista, että radiota ei tullut juuri kuunnelluksi. Olikohan joku 8 kärjessä ja lauantain toivotut, joista tiesi, keitä on "pinnalla" ja mitä musaa maailma soittaa. Sekä Suosikki ja Hymy lehdet.

Lue lisää

Hyvänä puolena ruumiillisessa työssä on, että saa liikuntaa. Ei tarvitse kuntosalille lähteä töiden jälkeen.

Toisaalta ei toimistohommatkaan hassumpia ole, joskus tosin tulee aika pitkäksi, kun alkaa työt sujua rutiinilla.

Minä myös, kun ei ollut kerta kaikkiaan varaa ostaa lehtiä tai kirjoja, niin kirjastosta kulutettiin paljon aikaa. Luen edelleen paljon ja nautin suunnattomasti, kun voin nykyään ostaa itselleni kirjoja sen mukaan mitä kulloinkin haluan lukea.

kauloissaan...

H.

Mukavista asioista on aina kiva keskustella, oma nuoruuteni oli hyvä kaikinpuolin. Kultaisesta vanhuudesta en halua vielä keskustella, uusimman määritelmän mukaan se on jotain 73 vuoden paikkeilla, joten ei vielä...
Pelle on muuten syntynyt 1955, joten ei se kovin paljon sua ole nuorempi ja esim Joey Ramone oli syntynyt 1951.

Isohoo: miten parta on kasvanut siis sellainen siisti pujo on ihan yes. Ja viikset kans.

Joo, muistan kyllä tohtori hyväolon, erittäin hyvää musaa. C-kasetillihan ne kaikki musiikit silloin nauhotettiin kavereitten levyiltä ja radiosta.

Olen monasti miettinyt mitä niistä rauhallisista kilteistä tytöistä tulikaan, kerroit nyt ainakin yhden tarinan. Itsellä täysin päinvastoin, ehdin naimisiinkiin vasta 35-vuotiaana. No, oli niitä vakavia seurusteluita toki ennenkin.

mennäporvooseen kirjoitti:

Joo, muistan kyllä tohtori hyväolon, erittäin hyvää musaa. C-kasetillihan ne kaikki musiikit silloin nauhotettiin kavereitten levyiltä ja radiosta.

Olen monasti miettinyt mitä niistä rauhallisista kilteistä tytöistä tulikaan, kerroit nyt ainakin yhden tarinan. Itsellä täysin päinvastoin, ehdin naimisiinkiin vasta 35-vuotiaana. No, oli niitä vakavia seurusteluita toki ennenkin.

Lue lisää

No ehkä se kiltteys ei olut pelkästään hyvä asia. Moni juttu ois ehkä jäänyt kokematta kun olisi osannut paremmin puolensa pitää mut kai sitä on toiminut kussakin tilanteessa sen hetkisten ajatusten ja olosuhteiden mukaisesti. Monta asiaa valitsisin nyt kuitenkin toisin.

Meinaatko, että tntn on sitä parempi nikki? Onpa kirjoitetaan muuten onpa, eikä mikään ompa.

Entäs omena, voiko kirjoittaa Onema?

Ennakkoasenteista pääsi hyvin eroon, kun muuttaa 250 kilometrin päähän sukulaisista ja tuttavista. Aloittaa tavallaan uuden elämän, kun kukaan ei tunne sinua uudella paikkakunnalla. No, on tullut tutustuttua uusiin ja vanhatkin osittain palanneet elämääni.

Itselläni oli myös punaiset samettifarkut ja huonona puolena muistan, kun ne kuluivat ja haperoituivat polvista ja takapuolesta. Silloin sai olla tarkkana, kun meni kyykkyyn ettei vaan housut revenneet pyrstöpuolelta.

250 km on liian lyhyt etäisyys.
Pitää olla välimatkaa vähintään 500 km ja niin että sinne ei ole suorayhteyttä eikä poikittais liikennettä, vaan joutuu matkustamaan 700 - 1000 km jos joku aikoo tulla kylään.

Toisaalta tämän päivän bittimaailmassa mikään välimatka ei ole isompi matka kuin sekunti kaksi.

Itsellä täysin päinvastoin. Isä, äiti ja kaksi siskoa huolehtivat asioista ja ainoasta pojasta tuli taivaanrannanmaalari ja huithapeli. Vaimoni on samalla tavoin kuin sinäkin lähtöisin maalaistalosta ja välillä, kun hän pyytää tekemään jotain, niin en vaan kertakaikkiaan osaa, kun en ole koskaan tehnyt. Useimmiten siitä seuraa hyvät naurut ja lystiä, mutta joskus kieltämätää ottaa vähän pattiin...
Omaa poikaa olen neuvonut ja opastanut parhaani mukaan, koska kotoa oppii paljon hyöydyllisiä asioita elämän varrelle. Nyt vastapalveluna jälkikasvu opastaa varsinkin tietotekniikassa, kun joskus meinaa pudota kyydistä, kun ei vaan osaa...

mennäporvooseen kirjoitti:

Itsellä täysin päinvastoin. Isä, äiti ja kaksi siskoa huolehtivat asioista ja ainoasta pojasta tuli taivaanrannanmaalari ja huithapeli. Vaimoni on samalla tavoin kuin sinäkin lähtöisin maalaistalosta ja välillä, kun hän pyytää tekemään jotain, niin en vaan kertakaikkiaan osaa, kun en ole koskaan tehnyt. Useimmiten siitä seuraa hyvät naurut ja lystiä, mutta joskus kieltämätää ottaa vähän pattiin...
Omaa poikaa olen neuvonut ja opastanut parhaani mukaan, koska kotoa oppii paljon hyöydyllisiä asioita elämän varrelle. Nyt vastapalveluna jälkikasvu opastaa varsinkin tietotekniikassa, kun joskus meinaa pudota kyydistä, kun ei vaan osaa...

Lue lisää

Kiva kun kaksi erilaista luonnetta tulee hyvin toimeen keskenään. Meilläpäin oli kaikenlainen jouten oleskelu, kirjoittelu, lukeminen ja piirtely vetelehtimistä. Eivät kuitenkaan saaneet minusta kitkettyä luovuutta pois. Näkövammainen ukki osti markkinoilta kyniä ja innosti kirjoittelemaan ja piirtämään. Piirtelinkin aina kun pääsin johonkin piiloon karkaamaan.

Nykyäänkään en osaa oikein jouten olla vaikka pääsinkin jo eläkeputkeen. Teen käsitöitä ja suunnittelen ne itse. Viimeinen työpaikkani oli ikäihmisten viriketoimminnan ohjaaja.

miljoona kirjoitti:

Kiva kun kaksi erilaista luonnetta tulee hyvin toimeen keskenään. Meilläpäin oli kaikenlainen jouten oleskelu, kirjoittelu, lukeminen ja piirtely vetelehtimistä. Eivät kuitenkaan saaneet minusta kitkettyä luovuutta pois. Näkövammainen ukki osti markkinoilta kyniä ja innosti kirjoittelemaan ja piirtämään. Piirtelinkin aina kun pääsin johonkin piiloon karkaamaan.

Nykyäänkään en osaa oikein jouten olla vaikka pääsinkin jo eläkeputkeen. Teen käsitöitä ja suunnittelen ne itse. Viimeinen työpaikkani oli ikäihmisten viriketoimminnan ohjaaja.

Lue lisää

Itse tällaisena satakuntalaisena vähän hitaampana keskustelijana olen ilolla seurannut rouvan ja hänen sukunsa karjalaistarinointia. Mahtavaa huomata kuinka paljon puhetta voikaan tulla ja kaikessa säilyy silti järkevyys, eikä ole kyse mistään tyhjänpuhumisesta.

On hienoa, että on tällaista ikäihmisesten viriketoiminnan ohjaajaa, emäntä oli iltapäiväkerho ohjaajana ja kertoi, ettei koskaan ole ollut yhtä arvostetussa ja mukavassa hommassa. Nämä molemmat työpaikat ovat uusia, eikä meidän nuoruudessamme ollut sellaisia, hyvä että on nyt.

" Pikku hiljaa valitus Semmoiseen "
Ethän sinä yleensä muuta teekkään.

Mitäpä jos sinä menisit sinne "Renkuti tikusta malkaki" -keskusteluun vastailemaan itse itsellesi, etkä manipuloisi täällä muita keskustelupalstalaisia. Näillä foorumeilla on muutakin tarkoitusta kuin postata youtube videoita itselleen, jopa nimensä mukaisesti keskustelupalstoilla voi jopa keskustella ilman, että yksi ja sama tyyppi käy arvostelemassa ihan jokaista avausta.

Hunkin olis hyvä lopettaa muitten ohjeistaminen ja mieleisikseen kouluttaminen, musaketjuuskaan osallistu ku pari nuoleskelevaa muorii sillä muita tympii määräilevä tyylisi

Nykytietämyksen mukaan kateus ja katkeruus antavat energiaa ja ovat siksi hyvinkin positiivisia tuntemuksia.

miljoona kirjoitti:

Nykytietämyksen mukaan kateus ja katkeruus antavat energiaa ja ovat siksi hyvinkin positiivisia tuntemuksia.

"miljoona"

Oikein!
Siksi kannattaakin aina ottaa kantaa minun ilooni ja onellisuuteeni.
Olenhan ollut niin jo lapsuudesta saakka. :)
Minuun on aina hyvä olla kateellinen.
Minussa on NIIN paljo aihetta.

H.

hunksz kirjoitti:

"miljoona"

Oikein!
Siksi kannattaakin aina ottaa kantaa minun ilooni ja onellisuuteeni.
Olenhan ollut niin jo lapsuudesta saakka. :)
Minuun on aina hyvä olla kateellinen.
Minussa on NIIN paljo aihetta.

H.

Lue lisää

paljon...

H.

hunksz kirjoitti:

"miljoona"

Oikein!
Siksi kannattaakin aina ottaa kantaa minun ilooni ja onellisuuteeni.
Olenhan ollut niin jo lapsuudesta saakka. :)
Minuun on aina hyvä olla kateellinen.
Minussa on NIIN paljo aihetta.

H.

Lue lisää

Okei. Ja ironia on huumorin alalaji.

Mies se tulee räkänokastakin, vaan ei tyhjännaurajasta.

mennäporvooseen kirjoitti:

Mies se tulee räkänokastakin, vaan ei tyhjännaurajasta.

"mennäporvooseen"

Noo, en minä sentään niin tyhjänä teitä pidä.
Ainoastaan melkein.

H.

Tosi urheilullinen olet ollut, seurustelin aikoinani yhden hevostytön kanssa ja hän puhui ja puhui niistä hevosista. Sai melkein mustasukkaiseksi minut. Äitini minulle kustansi ne tanssireissut ja samanlailla oli meillä, vain toisena päivänä sai mennä. Siinä oli sitten aina päänvaivaa, jos oli hyvät esiintyjät molempina päivinä eri paikoissa. Vaatteet oli myös meikäläiselle tärkeä asia ja hiukset, molemmissa makutuomareina toimivat siskoni.

mennäporvooseen kirjoitti:

Tosi urheilullinen olet ollut, seurustelin aikoinani yhden hevostytön kanssa ja hän puhui ja puhui niistä hevosista. Sai melkein mustasukkaiseksi minut. Äitini minulle kustansi ne tanssireissut ja samanlailla oli meillä, vain toisena päivänä sai mennä. Siinä oli sitten aina päänvaivaa, jos oli hyvät esiintyjät molempina päivinä eri paikoissa. Vaatteet oli myös meikäläiselle tärkeä asia ja hiukset, molemmissa makutuomareina toimivat siskoni.

Lue lisää

Joo hiukset piti olla viimesen päälle kunnossa. Jos oli kostea ilma tai peräti satoi, niin koko ilta oli "pilalla", kun hiukseni muuttuivat kiharaksi, vaikka kotona olin ne suoristanut:)
Eikä peräkkäisinä lauantaina voinut laittaa samoja vaatteita päälleen.
Voi, voi, miten olikin lapsellista touhua. Naurattaa näin jälkikäteen.
Äitini kanssa tuli aina "tappelu", kun hänen mielestään minulla oli AIVAN liian lyhyitä minihameita. Ja olihan ne. Ja lantiohousut, jotka oliva tosi matalat. Napa tietysti näkyi, kun puserot olivat lyhyitä. Sen ajan muodin mukaisia:)

Minä en hevosista kavereille jutellut. Enkä plimputteluista. Kukaan kavereista ei harrastanut ratsastusta eikä soittanut mitään instrumenttia.
Enemmän juteltiin vain pojista:) Se oli puheenaihe johon ei koskaan kyllästynyt.
14-vuotiaana pojat tulivat kuvioihin mukaan.

Minäkin olen sen verran varhaisteininä kujeillut jotta ostettiin serkkutyön kanssa sippiaski tupakkia ja käytiin metsässä polttelemassa. Oli kuitenkin niin pahaa jotta haudattiin loppuaski maahan :).

Molla,

Niissä nuoruudeen kemuissa alkoi tosiaan se tupakanpoltto, joka päättyi kohdallani vasta 6 vuotta sitten. Usein tytöillä oli kotiintuloaikana tuo kymmennen ja isäukko kyttäämässä, että myös tullaan silloin.

Muistan ensisuudelmani, ikuisesti.

siilenä kirjoitti:

Minäkin olen sen verran varhaisteininä kujeillut jotta ostettiin serkkutyön kanssa sippiaski tupakkia ja käytiin metsässä polttelemassa. Oli kuitenkin niin pahaa jotta haudattiin loppuaski maahan :).

Lue lisää

Oliko sippiaski sellainen 10 tupakan pikkuaski?

Nuoruus on siellä jossain. Aika paljon tuli lukion lopulla käytyä diskoissa, koska niitä oli lähellä. Pidän tanssimisesta, koska se on vapauttavaa ja rentouttavaa. Vanhalla ja N-klubilla tuli käytyä. Lukiosta selvisin kyllä ulos.
Muiden nuorten kanssahan sitä tuli oltua. Mutta myös liikunnasta pidin: hiihtelyä, luistelua, pyöräilyä, lentopalloa, pesäpalloa ja uimista. Kunto oli hyvä. Niin ja mökillä tuli käytyä eli verkkaista metsissä vaeltelua, onkimista, uimapatjalla löhöilyä. Sitten telttailua ystävätyttöjen kanssa, liftaillen.
Kesä- ja joulutöissä olin heti, kun vain pääsi töihin.
Musiikista sen verran, että kuulin nykymusiikin radiosta ja discoissa, mutta en hirveästi fanittanut. Harrastin klassista, joten vähän vieroksuin. Ehkäpä siksi olen noita ketjuja tehnyt, että siellä on ollut meidän nuoruusmusaa. Olen myös huomannut, miten eri puolilla Suomea asuneilla onkin erilainen musiikkimaku, mm. ns. tanssilavamusiikki on joillekin ollut tärkeää, koska se on soinut, kun se elämän prinssi on hakenut tanssimaan.
Muutoin elämä oli vaatimatonta noina vuosikymmeninä.
Jotain muotivaatteita toki täytyi olla, ne sammarit ja nyörifarkut, mitkä on kyllä aika roisin näköiset, kun valokuvaa katsoo. T-paidat tulivat markkinoille, joten Marimekon tasaraita piti olla.

New-age kirjoitti:

Nuoruus on siellä jossain. Aika paljon tuli lukion lopulla käytyä diskoissa, koska niitä oli lähellä. Pidän tanssimisesta, koska se on vapauttavaa ja rentouttavaa. Vanhalla ja N-klubilla tuli käytyä. Lukiosta selvisin kyllä ulos.
Muiden nuorten kanssahan sitä tuli oltua. Mutta myös liikunnasta pidin: hiihtelyä, luistelua, pyöräilyä, lentopalloa, pesäpalloa ja uimista. Kunto oli hyvä. Niin ja mökillä tuli käytyä eli verkkaista metsissä vaeltelua, onkimista, uimapatjalla löhöilyä. Sitten telttailua ystävätyttöjen kanssa, liftaillen.
Kesä- ja joulutöissä olin heti, kun vain pääsi töihin.
Musiikista sen verran, että kuulin nykymusiikin radiosta ja discoissa, mutta en hirveästi fanittanut. Harrastin klassista, joten vähän vieroksuin. Ehkäpä siksi olen noita ketjuja tehnyt, että siellä on ollut meidän nuoruusmusaa. Olen myös huomannut, miten eri puolilla Suomea asuneilla onkin erilainen musiikkimaku, mm. ns. tanssilavamusiikki on joillekin ollut tärkeää, koska se on soinut, kun se elämän prinssi on hakenut tanssimaan.
Muutoin elämä oli vaatimatonta noina vuosikymmeninä.
Jotain muotivaatteita toki täytyi olla, ne sammarit ja nyörifarkut, mitkä on kyllä aika roisin näköiset, kun valokuvaa katsoo. T-paidat tulivat markkinoille, joten Marimekon tasaraita piti olla.

Lue lisää

llä opiskelut piti hoitaa, lukiot ja Tekukin vielä perään. Tuo N-klubi jäi näkemättä, Vanhalla ylioppilastalolla tuli käytyä ja tietysti kaikki mahdolliseset festarit kesäisin. Ei ollut millään muotoa tarkoitus arvostella ketjuja, joissa tuo oman aikamme nuoruusmusiikki soi. Tykkään kyllä kuunnella, mutta en pidä siitä, että muiden tekemiä aloituksia arvostellaan, suutari pysyköön lestissään.
Muistatko kundeilla sellaista ihmemuotia, kun farkkujen takataskussa piti olla sellainen iso kampa, josta oli varsi näkyvissä?

En muista kampaa, mutta minivoguet kyllä - kundeillakin. Discossa sitten ylen tyytyväisiä sähköiskun saaneita nuoria. Sitten intianpuuvillapaidat auki melkein napaan, mustat byysat ja paksu nahkavyö. Wow.

mennäporvooseen kirjoitti:

Oliko sippiaski sellainen 10 tupakan pikkuaski?

Juu, kyllä oli. Sellaisia ei vissiin enää saakkaan?

mennäporvooseen kirjoitti:

llä opiskelut piti hoitaa, lukiot ja Tekukin vielä perään. Tuo N-klubi jäi näkemättä, Vanhalla ylioppilastalolla tuli käytyä ja tietysti kaikki mahdolliseset festarit kesäisin. Ei ollut millään muotoa tarkoitus arvostella ketjuja, joissa tuo oman aikamme nuoruusmusiikki soi. Tykkään kyllä kuunnella, mutta en pidä siitä, että muiden tekemiä aloituksia arvostellaan, suutari pysyköön lestissään.
Muistatko kundeilla sellaista ihmemuotia, kun farkkujen takataskussa piti olla sellainen iso kampa, josta oli varsi näkyvissä?

Lue lisää

Tiukkojen farkkujen takataskussa kampa, jonka kaareva varsi oli kokonaan näkyvissä. Kaikkialta muualta kohtalaisen lyhyet hiukset ja niissä kiharat (minivogue), mutta niskatukka tosi pitkä ja suora. Haisaappaat ja retukengät. Paitapuserot, jonka helma solmittiin niin, että se jätti vyötärön paljaaksi ja tämän puseron kaverina lantiohousut.

Elettinpäennenkin kirjoitti:

Tiukkojen farkkujen takataskussa kampa, jonka kaareva varsi oli kokonaan näkyvissä. Kaikkialta muualta kohtalaisen lyhyet hiukset ja niissä kiharat (minivogue), mutta niskatukka tosi pitkä ja suora. Haisaappaat ja retukengät. Paitapuserot, jonka helma solmittiin niin, että se jätti vyötärön paljaaksi ja tämän puseron kaverina lantiohousut.

Lue lisää

Juum ja housuihin ommeltiin sellaisia kankaisia kuvioita :). Väliin housumalli oli sellainen et lahkeet oli todella leveät reidestä asti ja lahje piti asetella juuri tiettyyn tapaan haisaappaan etureunan yli :D.

New-age kirjoitti:

En muista kampaa, mutta minivoguet kyllä - kundeillakin. Discossa sitten ylen tyytyväisiä sähköiskun saaneita nuoria. Sitten intianpuuvillapaidat auki melkein napaan, mustat byysat ja paksu nahkavyö. Wow.

Lue lisää

Joo, kyllä muistan minivoguet. Miehillä oli hiukset leikattu sivuilta melko lyhyiksi ja päältä ja takaa oli sitten tosi pitkät. Ja korkeakorkoiset kengät jalassa, yli 10 senttiä korkoa ja oli hankala kävellä, kun nilkkoja särki. Kesät ja talvet samat kengät jalassa. Ei haitannu vaikka varpaita paleli, farkkutakki vaan niskassa.

Klonttikorot ja kävely polvet suorana. Mikroja mulla ei koskaan ollut eikä vinyylisaappaita, vaikka koon puolesta olisin voinut pitää. Pitäisköhän nyt? Hih. Ja maksivillatakki (äidin kutoma/täysvillaa), vaikka oli kesä. Huh.
Jossain vaiheessa ompelin farkkujen lahkeisiin folklore nauhat. Tuunausta?
Sitten sain pitää yhden pojan mokkanahkahapsurotsia...
No sitten mokkanahkainen minihame. Angorapusero. (Omilla rahoilla).
Eikös miehillä ollut herneenvihreät levenevälahkeiset pitkikset ja keltaisia paitoja ja taas paidan napit auki. Intian basaarissa kävin myös ja mikä dunkkis. Kajaali.
Voi, että oltiin muodikkaita. Kylmyydestä ei tosiaan piitattu."Kauneuden" takia piti kärsiä.

Beatles sukupovea siis, itse kuuntelin vähemmän, mutta kuuntelin kyllä kaiken mahdollisen. Oli ehkä menossa jo hieman ohi silloin. Tuota hippimeininkiä viriteltiin vielä 70-luvun puolivälissäkin, kasvatin pitkät hiuksetkin ja Intian Basaarista käytiin ostamassa paitoja. Varusmiespalvelus lyhensi hiukset myöhemmin sitten.

mennäporvooseen kirjoitti:

Beatles sukupovea siis, itse kuuntelin vähemmän, mutta kuuntelin kyllä kaiken mahdollisen. Oli ehkä menossa jo hieman ohi silloin. Tuota hippimeininkiä viriteltiin vielä 70-luvun puolivälissäkin, kasvatin pitkät hiuksetkin ja Intian Basaarista käytiin ostamassa paitoja. Varusmiespalvelus lyhensi hiukset myöhemmin sitten.

Lue lisää

Seitskytluvun puolivälissä oli jo ollut monta vuotta naimisissa ja esikoiseni oli syntynyt. Minimekot ja hipppaidat oli vaihtuneet äitiysasuihin ja työvaatteisiin: olimme perustaneet oman esikoulun ja ala-asteen ja aloittanut iltakoulussa opettajankoulutuksen ...hehe...pikkasen jälkijunassa, monien yliopistokokeilujen jälkeen.

Joo, oli tosi nopeita päätöksiä. Ei siinä pitkään asiaa pohdittu, kun esimerkiksi joku heitti, että lähdetäänkö Hesaan? Se oli melkein siltä istumalta, että porukka autoon ja nokka Porista kohti Helsinkiä tai sitten ihan minne vaan. Pääasia että mentiin, tehtiin ja nähtiin maailmaa. Nykyään on hieman hiljaisempaa *huokaisee*.

Niin on myös hyvä, kun koulukiusaamiset ovat nostettu esiin. Ei niistä kukaan ylpeitä olla 70-luvulla, mutta ne vaan hyväksyttiin, ei kukaan puuttunut asiaan.

Se oli sitä surutonta nuoruusaikaa!

Boheemi, tottakai sitä piti olla boheemi, että erottautui jengistä, hehee. Ei nyt ihan kertakäyttötavaraa tytöt olleet, mutta ensimmäisen 20 vuoden aikana oli naisystäviä enemmän, mitä koko loppuelämän aikana, siis kahdestakymmenestä eteenpäin.

Ikävä kyllä minuakin joskus häiritsee olla kunnollinen kansalainen, päivät vaan lipuvat menemään, eikä mikään enää tunnu oikeastaan miltään. Harmittavaa!

mennäporvooseen kirjoitti:

Boheemi, tottakai sitä piti olla boheemi, että erottautui jengistä, hehee. Ei nyt ihan kertakäyttötavaraa tytöt olleet, mutta ensimmäisen 20 vuoden aikana oli naisystäviä enemmän, mitä koko loppuelämän aikana, siis kahdestakymmenestä eteenpäin.

Ikävä kyllä minuakin joskus häiritsee olla kunnollinen kansalainen, päivät vaan lipuvat menemään, eikä mikään enää tunnu oikeastaan miltään. Harmittavaa!

Lue lisää

aikaa, niitä oli aina viikonloppuisin jonkun luona :) Keskustelut olivat niiiiin intellektuella,(seksin lisäksi), ja musiikki oli hyvin olennainen osa kaikkea.

Kyllä me olimme kaikella tavalla pioneereja monessa asiassa... kuitenkin uskon, että nykyajan nuorisolla on vaikeampaa...

(P.S.kaulahuivi oli fritsujen takia aina kaulassa :) )

Kotibileiden kirjoitti:

aikaa, niitä oli aina viikonloppuisin jonkun luona :) Keskustelut olivat niiiiin intellektuella,(seksin lisäksi), ja musiikki oli hyvin olennainen osa kaikkea.

Kyllä me olimme kaikella tavalla pioneereja monessa asiassa... kuitenkin uskon, että nykyajan nuorisolla on vaikeampaa...

(P.S.kaulahuivi oli fritsujen takia aina kaulassa :) )

Lue lisää

Joo niitä oli hirveän isoja piirejä, joissa porukkaa kymmeniä ja mentiin paikasta toiseen. Nykyajan hemmot taitaa keskustella enemmän facebookissa, mitä nokakkain toiseten kuin silloin ennen.

Oman aikamme pioneereja, se tuntuukin hyvältä!

Niitä fritsuja tosiaan oli paljon, siis paljon. En muista lähivuosina nähneeni enää kenelläkään nuorella. Onkohan nuorison kanssakäyminen sillä tavalla loppunut kokonaan?

No taisin olla aika vakavahenkinen nuori, koska etsin romanttisesti sitä prinssiä. Poikakavereita vilisti, mutta olin hyvin estynyt, en siis mikään jakorasia. Yhtenä viikonloppuna oli kolmet treffit ja pelkäsin törmääväni johonkin toiseen poikaan. Mun osaltani nuoruus oli viatonta ja hauskaa. Ehkä sitä olin tikanpoika, joka tippui alas myöhään ja tulikin lopulta rysähtäen alas. Lapseni isä oli se oikea, kun oli niin komea nenäkin....minivogue, samettitakki, paidannapituus just niin, paksu vyö.....ja piru vie hymyili....

Lavatanssit taitaa olla katoavaa kansanpeinnettä, ikävä kyllä. Me ollaan varmaan sitä viimeistä sukupolvea, joka niissä on käynyt. Oma jälkikasvuni ei ole koskaan käynyt tansseissa, jossain areenakonserteissa kyllä mutta ei kunnon lavatansseissa.

Tässä pari vuotta sitten oli tuolla kansalaisopistolla afrikkalaisen tanssin kurssit ja menin sinne. Kaikki , kurssin pitäjästä lähtien olivat valkoihoisia. Ainuttakaan afrikkalaisnaista ei tullut niille kursseille, vaikka heitä on katukuvassa sadoittain.
Zumba tanssin vetäjät olivat kyllä joko brasilialaisia tai jostakin muusta latinalaisamerikan maasta, mutta ei niilläkään kurseilla muita latinalais syntyperää olevia naisia näkynyt, eikä myös miehiäkään.
Argentiinalais tangon kurssin vetäjät ovat joko chilestä tai argentiinasta lähtöisin.
Joskus on täällä nämä kansainväliset festarit ja siellä esiintyvät eri maista lähtöisin olevat ryhmät kansantansseja. Thaimaasta, bosniasta, syyriasta muun muassa. Suomalaisia ei ole enää niissä ollut esiintymässä kun ikäjakauma on niin korkea ja toisen polven suomalaiset eivät enää osallistu.

Epäilen uusien suomalaisten lopettaneen tanssimisen syntyperästä riippumatta.

Minulla oli melko pitkä koulumatka, joka taitettiin useimmiten pyörällä. Talvella mentiin jopa hiihtämällä peltoja pitkin, huh huh. Oli sitä liikuntaa joka muodosssa, kovia yleisurheilukilpailuita, olin myös jonkun tason suunnistaja aikoinaan.

Itseltäni on jäänyt puoluetouhut ja politiikka kokonaan kokematta. Se vaan tuntui tarpeettomalta, eikä aika olisi millään riittänyt, kun oli kaikenlaista muuta touhuu. Aina oltiin menossa johonkin suuntaan. Kaiholla muistelen nuoruuttani, joka oli erittäin hyvä.