Näin psykopaattini. Hän oli niin säälittävä kiukuissaan. jos hän tarvii minulta anteeksiantoa ja se jotain hänen kohtaloonsa vaikuttaa, niin ilman muuta saa minulta anteeksi. Mutta asia tuskin häntä kiinnostaa. Mutta minä en ole Jumala enkä päätä enkä säädä mutta toivon että Jumala armahtaa. Mutta itseni takia en tarvitse sitä että minun pitäisi antaa anteeksi, en todellakaan, Asia on näin.
Ja anteeksiannosta
poiuytrdsxg
8243
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Anteeksi mutta itsen takia anteeksi antaminen tuntuu minulle hengellisesti väärältä opilta. Jos jonkun takia, niin sitten Jumalan tai rakkauden...
Itsen takia sen sijaan toivoisin saavani muilta anteeksi.
Siitä musta tuntuu että on kyse muillakin usein, että he itseasiassa haluavat itselleen anteeksi mutta selittävät sen toiselle niin, että jänen itsensä takia, ja mua häiritsee valehdeltu motiivi, enkä halua suostua mihinkään valehdelluilla motiiveilla. Jos toiset sanovat suoraan että itsensä takia haluavat anteeksi niin paljon helpompi minun niin antaa anteeksi kuin minun itseni takia, koska en koe tarvitsevani sitä.
Oli ohimenevä sairauskohtaus kesken tämän tekstin kirjotuksen, joten en kirjota asiasta nyt enempää
Pahoitteluni sairaskohtauksesi vuoksi.
Mahtaako ne kummemmin miettiä sitä sisältöä. Kuhan hokevat jotain hotkaistua. Sokeaa sosiaalisen verenkierron zombiuttavaa mantraa "harmonian" ylläpitämiseksi.
Joo tästä täs on ollut myöskin kyse koko ajan. Jotkut haluaa itsensä takia anteeksi , mutta selostetaan asia mulle niin, että mun takia (käänteistetään) ja sen mä koen loukkaavaksi ja siks mä sanon, etten anna. Että täs oli vähän mun psykologiaa.
Ja mä olen pohtinut hengellisiä kysymyksiä nyt päivittäin 30 vuotta, niin mua ärsyttää se että jonku pitäis opettaa mulle jotain yksinkertaista itsen takia anteeksiantoa, tuntuu niin absurdille...
Ja kaikki sen takia etta jonkin asteisesti halvaannuin ja sain aivovamman...
Joo mä olen joutunut tän aivovamman takia opetteleen monia asioita alusta, mutta mun harmaita aivosoluja se ei vieny, enkä ole unohtanut hengelisten kysymysten pohdintojani ennen aivovammaa, niin mua loukkaa se että mulle niitäkin nyt opetetaan aasta vaan sen takia että vammaannuin, mutta ketään ei kiinnosta mun vammaantumiskokemus näitä neuvojia siis ei kiinnosta.
Se pitäs muka vaan unohtaa ja taas muka mun itseni takia...ja PAH...
Mua ällöttää kaikki asioista valehtelu ja pimitetysti selittely. Mä en ole vaikea ihminen kun asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä just niinku asiat on. Ja kyllähän mä kaiken venkoilun vaistoon, olen todella herkkä sellaselle , olen koko ikäni ollut, mä tunnen sen vaikken tietäis.
Mun psykopaatti kyl voi saada anteeksi hänen itsensä takia multa. Mutta mä en pidä itseäni niin suurena, että asia olis mun vallassa välttämättä mitenkään. Ja sehän ei tietty häntä ei psykopaatiksi ja mulle turvalliseksi muuta . Mutta en mä hälle mitenkään vihottele, en edes osaa.
Mutta valitettavasti tämä anteeksiantomyötätunto ei liene ilahduttaneen psykopaattiani, koska hän lopetti vastaamasta puhelimeen. tämä lienee ilahduttavan enintään anteeksiantoneuvojia...
tai ehkä se heidän mielestään meni väärin kun Jumalan tai rakkauden tähden eikä itsen ?
Kiitos paljon myötätunnosta. Rankka päivä tänään ehkä ehkä koska vilaukselta tapasin psykopaattini toivotin etukäteen hyvää aitienpäivaa. Tuskin ilahtui.