Meidän maalla syntyneiden ja kasvaneiden elämänpiiri on ehkä ollut toisenlainen kuin kaupunkilaisten. Huolimatta siitä ovatko vanhempamme olleet maanviljelijöitä tai muissa ammateissa, miljöö on ollut erilainen. Maalla esim. uskonnolliset liikkeet ja samojen sukujen pitkä historia ovat vaikuttaneet ajattelutapaan.
Emmehän me silti ihan pihalla nuoruuden menoista olleet, mutta pienemmissä ympyröissä liikuttiin.
Katson mielelläni noita telkkarin arkistofilmejä. Huomasitteko yks päivä kun esiteltiin toimivaa keittiötä ? Tiskaus tapahtui emalivadeissa ja vedet kaadettiin yhteen viemäriin. Muutenkin esiteltiin "toimivia" ratkaisuja.
Kerran taas oli siitä miten lapsilla saattoi olla yhdet kengät, joten koulussa käytiin vuorotellen.
Ehkä useamminkin saisi olla puhetta myös elämän vaatimattomuudesta 50-luvulla kun aina on esillä ahneet suuret ikäluokat.
Emmehän me silti ihan pihalla nuoruuden menoista olleet, mutta pienemmissä ympyröissä liikuttiin.
Katson mielelläni noita telkkarin arkistofilmejä. Huomasitteko yks päivä kun esiteltiin toimivaa keittiötä ? Tiskaus tapahtui emalivadeissa ja vedet kaadettiin yhteen viemäriin. Muutenkin esiteltiin "toimivia" ratkaisuja.
Kerran taas oli siitä miten lapsilla saattoi olla yhdet kengät, joten koulussa käytiin vuorotellen.
Ehkä useamminkin saisi olla puhetta myös elämän vaatimattomuudesta 50-luvulla kun aina on esillä ahneet suuret ikäluokat.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Nuoruudesta on jo aloitus.
Koetahan siinä.
H.
Koetahan itse pysyä pois asiakeskusteluista koska sinulla ei ole ollut nuoruutta pätkääkään.
Olet kuin jossain peräkamarissa kasvanut mitään oppimaton kauhukakara, jonka nyt vaan pitää olla esillä kun muu elo ja sosiaalinen elämä on ollut perseellään varmaan 40 - 50 vuotta.
Juutupeksi suosittelen Simo Salmisen rotestilaulua.
Minä se muutin takaisin maalle isosta kaupungista lähelle synnyinpaikkani. En halunnut viettää kaupunkilaiselämää enää tässä iässä. En suostu säilytykseen betonikoppiin lokeroelämää elämään. Ihmisellä pitää olla oma piha ja muutama hehtaari metsää missä vaellella vapaana ja hengittää terveellistä ilmaa.
"miljoona"
Kunnioitahan sinäkin alku-peräisen nuoruus-aloituksen tekijää.
Äläkä tee typerää kopiointia.
H.
Itseironia se on vaikea laji.
Taitaa miehellä itsellään olla ihan alku-perä.
Toiset voivat kopioida typeryyksiä, mutta joku on taitava kirjoittamaan sellaisia ihan itsekin. Virheet auttavat tuottamaan lisää.
Oli melkein kuin olisin itse kirjoittanut tuon...pihaa ja puutarhaa, metsää ja rantaa, vapautta ja puhdasta ilmaa...
Muutin takaisin Helsinkiin, joka on minulle maailman paras asuinpaikka. On pihaa ja kasvimaata, on ihania naapureita ja yhteisiä tiloja, on oma koti, johon kukaan ei tule, ellen halua. Voin olla kotonani ihan niin kuin itse haluan, tehdä mitä haluan tai olla tekemättä mitään.
Voin liikkua luonnossa. On satoja hehtaareja metsää, luontopolkuja, merimaisemia, saaristoa, jokia ja järviäkin. On uimahalleja ja-altaita, kuntosaleja, kaikenlaisia harrastusmahdollisuuksia. Kulttuuria, opiskelumahdollisuuksia, kauniita maisemia, vanhoja ja uusia asuinalueita.
Suomi on ihana maa ja täällä on useampiakin upeita kaupunkeja. Myös maaseudulla voi olla mukavaa ja moni viihtyy siellä paremmin kuin kaupungissa. Kaupungeissa asuu karjaa ja monenlaisia eläimiä, lemmikkejä ja villejä.
Kiitos sinulle valoisasta viestistäsi ! Jos olen aiemmin jotain negatiivisiä pienistä maaseutuyhteisöistä kertonut, ei se terkoita, että koko nuoruus tai nykyelämä olisi huonoa. Minua pidettiin jopa liiankin menevänä. Siksi leimaamistakin oli.
Minulle luonto merkitsee paljon. Ehkä siksi jäin maalle.
Muilla paikkakunnilla ajoittain työskennellessäni huomasin kuitenkin tuon miten paljon helpompaa oli kanssakäyminen ilman näitä pienen paikkakunnan "sukurasitteita".
"Ehkä useamminkin saisi olla puhetta myös elämän vaatimattomuudesta 50-luvulla kun aina on esillä ahneet suuret ikäluokat."
Koska suuret ikäluokat ovat torkkuhuovan mielestä syntyneet?
Kun asuimme hellahuoneessa, siellä oli vain yksi kylmävesihana ja sen alapuolella pieni allas, jonka pohjalla oli viemäriputki ja altaassa reikiä veden valumista varten.
Pihalla oli rakennus, jossa oli polttopuuvarasto ja useampia puucee-koppeja, joiden ovella oli riippulukko.
Tuo tiskaussysteemi oli yleinen. Meilläkin oli puuhella, myöhemmin sitten jo kaasuliesi oli helpotus. Kesällä mentiin joen rantaan pesemään pyykkejä. Siellä oli henkilö sitä varten palkattuna. Muuripadassa keiteltiin lakanoita.
Sisävessa oli sitten jo hienouden huippu.
Mummolassa äitini ja hänen sisarensa pesivät lakanat juuri noin jokirannassa lue puro. Tuollaisessa hellahuone asunnossa olen toukkana asunut, vaan en muista siitä mitään, kun vanhempani muuttivat pääkaupunkiseudulle.
Kalliossa oli vielä 70-lubun lopulla asuntoja, joihin lämmin vesi ei tullut.
Yleiset saunat Hesassa? Ei kokemusta.
Olen todella onnellinen, että edes pikkutyttönä olen saanut olla maalla.
Tuolla toisessa nuoruusjutussa leimattiin valittajaksi jos puhui mistään ei-bilettämisestä ja muodista=selvennys Hunkkelille. Toki minullakin oli vaatteet tuon ajan tyyliä, mutta kun se elämä maalla oli toisenlaista.
Eikös 1950 syntyneet ole niitä viimeisiä suuriin ikäluokkiin laskettavia ?
Muistan lapsuudestani, että sota oli vielä puheissa aika paljon läsnä. Isäni ei muistaakseni ollut erityisen innokas puhuja, mutta erään setänsä kanssa puhui kyllä.
Kun ensimmäisiä kertoja olin ravintolassa, sotajutut olivat baarissa miespöytien puheenaihe. Niitä paikkoja maaseudulla oli vain ehkä pari missä kävivät ja vallankin toisessa oli sotajutut.
1970-luvulla alkoholi oli kovin vapautettua. Joistain työpaikoista menivät ukot perjantaisin iltapäivällä "pitkälle lounaalle". Tunnelma oli 70-luvulla vauhdikasta ja vapaata maallakin.
80-luvulla tuli sitten suurellisuus ja rahan mahti. Rakennettiin suuria pytinkejä. En pitänyt 80-luvun ilmapiiristä.
Suurin ikäluokka oli 1947 syntyneet johon minäkin kuulun. Nämä ikäluokat näkyvät kyllä joistakin tilastoista, mutta suuret ikäluokat ovat eläkeläisiä ja heistä suuri osa ei asu jSuomessa tai eivät ole elossa.
Muutamia 100 vuotiaita veteraaneja vain passataan tai käpykaartilaisia!
Oma tarinani poikkeaa ehkä aloittajan tarkoittamasta aiheesta, mutta lapsuus ja nuoruus tuli mieleen kun ketjun luin.
Olen sodan aikana syntynyt (1943), josta ajasta en mitään tietenkään muista, mutta sodan vaikutukset purivat pitkään. Kaikki oli kortilla, kaikesta oli pulaa, vaatteista ja monelle ruuastakin. Meillä oli muutaman hehtaarin pientila, vähän karjaa ja lisäksi isäni kävi rakennuksilla työssä. Navetan takana oli huussi, pihalla savusauna ja vedet kannettiin kaivosta.
Lapsuuteni oli kuitenkin valoisa. Kun en paremmasta tiennyt, en myöskään osannut kaivata. Ruoka oli, viljaa ja perunaa kasvoi pelloilla, oli omenapuita ja marjapensaita. Navetasta saimme maitoa, kananmunia ja kinkkua, kun possu syksyllä teurastettiin. Lampaista saimme villalanka. Asuntomme oli ahdas mutta lämmin, polttopuita saimme pienestä omasta ja naapurin metsästä ja lisäksi joskus kuskattiin rakennusjätteitä isäni työmailta.
Äitini Helsingissä asuvat siskot antoivat heidän lapsilleen pieniksi jäänet vaatteet ja saivat meiltä ruokaa. Minä sain hyvän siistin punaisen puseron, josta koulusta minua kiusattiin. Kuorossa lauloivat "punainen pusero, tyttöjen väri...". Myöhemmin kiusaaminen loppui, mutta se on eri tarina.
Helsinkiin asti eväiden vieminen ei kuitenkaan aina onnistunut. Tarkastaja astui linja-autoon, sanoi "laitonta", kaatoi maidon maahan ja otti kinkut ja kananmunat mukaansa. Tuli myös tarkastaja, kun äitini oli tehnyt saippua. Hyvää saippua, jolla pyykit pestiin ja naamatkin. Sanoi, että aivan liian paljon ja vei suurimman osan mennessään.
Mutta työttömyyttä ei silloin ollut. Minäkin aloitin kesärenkinä 13-vuotiaana ja 16-vuotiaana pääsin konepajalle hyvin palkattuun työhön. Armeijan jälkeen oli säästöjä sen verran, että lähdin opiskelemaan.