Kun jätin hänet, hän aneli mua ystäväksi. En ollut valmis, koska vaikka olin jättäjä, olin rikki ja oli yhä tunteita. Vuoden kuluttua lähdöstäni hänelle selvisi vakava fyysinen sairauteni. Olin tunteiden osalta tarpeeksi vahva ystävyyteen, mutta arvaatteko? En kelvannut enää ystäväksi. Ikävä sana sai uuden merkityksen!
Ystävyydestä
Kuurussa
18507
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
miksi et kelvannut enää ystäväksi?
Kun tietäis. Voin vaan arvailla; sairauteni (oon heikko). Pelkää et sotken hänen uudet kuviot. Tätä viimestäkin oon pohtinut, koska haluun olla vaan ystävä, en muuta..
Jos joskus tilanne oli tämä, https://youtu.be/Hy9sAoPekvE nyt on asiat toisin.
Kerro edes hyvä syy. En enää kykene liikkumaan ulkomaailmassa, siksi pyysin sitä toisenlaista väylää ystävyyteen.
Olet loukannut toista silloin. Hän ei ole valmis tai halukas enää ystävyyteen. Turhaa käännät sitä toisen syyksi, ettei ystävyytesi nyt kelpaa. Torjuit ja loukkasit, se ei ollut ystävän teko.
Miksi hän sitten silloin jättämisen jälkeen halusi ystävyyttä? Miksi ystävyyteni ei kelpaa nyt, kun olen valmis, en rikki. En tietääkseni ole tässä välissä loukannut, päinvastoin. Joskus vaan on asioita, jotka menee rakkauden edelle.
Ystävyys on ystävyys. Ei suhde. Mitä muuta voi sanoa?!
Koska hänellä oli tunteita eikä ollut valmis luopumaan sinusta. Luulen että aika on ajanut ohitsesi ja toinen ei kaipaa ns. "ystävyyttä". Eli hän on päässyt sinusta yli. Eikä kenties halua enää repiä haavoja auki ns. "ystävyydellä". Jos vaikka edelleen haluaa enemmän kuin ystävyyttä?
Hänellä on jo uusi rakas. Miksi ystävyys repisi haavat auki? En edes elä useita vuosia, olen täysin harmiton. Se vaan, että tavalla tai toisella olisi mukava olla yhteyksissä, kun se vielä on mahdollista. Mutta eihän ketään voi pakottaa. Tyydyn tilanteeseen ja kun viimeinen hetkeni koittaa muistan; mulla on ystäviä tukena, mutta hän ei ole.
Huolimattta uudesta rakkaasta, se entinen voi edelleen herättää kaikenlaisia tunteita. Näin minulla. Ja juuri siksi että tulin jätetyksi. En varmaan silloin käsitellyt asiaa loppuun, ja koen etten todellakaan halua sitä jättänyttä henkilöä ystäväksi. Koin valtavia surun tunteita sekä häpeää, etten kelvannut. Hän ikään kuin kuoli minulle jo silloin, eikä enää voi palata elämääni, varsinkaan ystävänä.
Mutta olen ainakin pyytänyt anteeksi ja oikeasti pyytänyt ystävyyttä. Nää on viimeisiä tekojani, koska elinikäni on vakavan sairauden takia max 5 vuotta. Jos ymmärrys ei riitä omiin valintoihini, niin minkäs sille voi. Sairaus ja se ettei halua estää toista elämästä on ainoat syntini koko suhteen aikana.
Se on kerrasta poikki. Näin kävi itselläkin ja kun yli ohi pääsin en saakeli katokaan sinnepäin. Aikanaan olis ollut mahdollisuus, ei enää. Kärsiköön ja pyöriköön vaikka paskassa. Loukkas ihan liikaa minun tunteita ja ymmärsi että rakastin sitä. Sitä ei kiinnostanut, pani muiden kanssa ja naureskeli minulle. Mädäntyköön helvetissä koko kasa. Ei enää kiinnosta.
En halua palata suhteeseen. Molemmilla uudet ihmiset elämässä. Ystävyyttä haluaisin nyt, kun olen siihen valmis, ei enää ole pelkoa rakastumisesta. Tuntuu vaan pahalta, etten voi pitää häneen yhteytä viimeisinä vuosinani. Munuaissyöpä vie minut ja ehkä hän sitten joskus lukeekuollinilmoitukseni. Enää ei ole voimia liikkua paikoissa, joten en pääse kahville, tms. Mutta en kelpaa ystäviksi tai edes tuttavaksi..
Oma tuntemukseni vähän saman kaltaisesta tilanteesta: tiedän että jos hän olisi ystävänä elämässäni, jokainen kerta kun näkisin häntä ja hän käyttäytyisi ystävällisesti minua kohti, tekisi sen, että haluaisin taas sotkea elämäni. Toisi vanhat tunteet mukanaan. En halua sitä, joten ystävyyskään ei mahdollinen. Siitäkin huolimatta, että syyllistää minut sillä, että luen sitten kuolinilmoituksen lehdestä. Ei ole paluuta menneeseen, ei ole paluuta edes ystävyyteen. Parempi elellä toisistamme ja elostamme tietämättöminä.
Olen jo nekin tunteet käynyt läpi, kun olen miettinyt, miltä tuntuu lukea sitten joskus se mahdollinen kuolinilmoitus lehdestä. Enkä siltikään halua sitä ystävyyttä ja tuttavuutta.
Meidän kohdalla tilanteeni on sellainen, ettei olisi pelkoa kohdata. Sairauteni takia en enää liiku missään hänelle tutuissa paikoissa.
Eikä se ole syyllistämistä. Se on ihmisen viimeinen pyyntö hyvittää tekonsa.
Eli haluat hänen anteeksiantonsa ja itsellesi mielenrauhan? Jos hän ei ole valmis antamaan anteeksi jättämistä? Siitäkin huolimatta että sinua ei kohta enää ole? Elämä on valintoja ja niiden kanssa pitää elää.
Mihin sitä ystävyyttä tarvitset, jos ette edes näe? Ystävyys on jotain ihan muuta. Ja sun on vaan sen kanssa elettävä loppuaikasi, että todennäköisesti jättämällä toisen, loukkasit syvästi häntä, varsinkin kun et halunnut silloin aikanaan ystäväksi. Niin makaa kuin petaa.
Annoin hänelle mahdollisuuden tehdä asioita joita haluaa, elää, tulla ja mennä. Tarvitsen elämää näiden seinien ulkopuolella. Juttu kaveria. Muuta tän oman tilanteen rinnalle. Ei tarvitse antaa anteeksi, vaikka en tosiaan mitään pahaa ole tehnyt.
Ma lähden sairaalaan hoitoihin. Ei muuta. Mukavaa kevättä!
Jättäjä donkkaa tykimmin. Hyvin menee.