Mitä olette mieltä, pitääkö ja jos niin miten muistaa äitiä joka on hylännyt vuosia sitten alaikäisen lapsensa eikä suostu olemaan lapsen kanssa missään tekemisissä.
Hylkääjä-äiti
neuvoton11
19527
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Kakspiippuinen juttu..Jos ei halua olla tekemisissä oman lapsen kanssa, niin miksi pitäisi sitten muistaa äitienpäivänä..Toisaalta tavataan sanoa, että äiti se on huonokin äiti..Tulee kyllä mietittyä, että mikä ihme saa vanhemman hylkäämään oman lapsensa?! Tapauksia tiedän, missä äiti on antanut lapsensa pois, kun ei ole pystynyt huolehtimaan, mutta se on taas eri asia.
Onhan näitä.Tiedän yhden joka häipyi Espanjaan.Onneksi lapset on lähes täysiikäisiä.Mahtaa nukkua hyvällä omallatunnolla.
Kiitos kommenteista. Tosi hankala tilanne. Hylkääjä-äidin oma isä lähti lätkimään ennen lapsensa syntymää ja olisko tällä jotain tekemistä asian kanssa. Hylkääjä-äiti hylkäsi vanhemman lapsensa kun tämä oli vasta tulossa murrosikään eli tosi pahassa vaiheessa. Ja nyt näyttää että nuorempikin lapsi joutumassa saman kohtalon uhriksi. Minkäs teet, kova paikka lapsille.
No on paljon tuollasia juttuja, missä asiat lähtee menemään sukupolvelta toiselle. Kun asioita ei käsitellä pois, niin tuohon se sitten johtaa. Se onkin kurjinta että lapset kärsii :(
Olen sitä mieltä että vanhempien ei tule hylätä omia lapsiaan missään tapauksessa. Yhteydet on luotava uudestaan jos lyhyt katko niissä ollut. Sama pätee aikuiseen lapseen on lähestyttävä omia vanhempia jos säröjä on tullut.
No mikähän tässä on ongelmana? Jos kerran "äiti" ei halua olla lapsen tai lastensa kanssa missään tekemisissä, niin sitten on niin.
Aloittaja vastaa jo omalla kysymyksellään kysymykseensä "hylännyt vuosia sitten alaikäisen lapsensa eikä suostu olemaan lapsen kanssa missään tekemisissä", joten turha miettiä moista asiaa.
Luonteen heikkoutta jos antaa moisten kysymysten vaivata mieltään tai tuntee sääliä jotain sellaista kohtaan, joka hylännyt jälkeläisensä. Sitä saakoon mitä on tilannut, riippumatta siitä onko joutunut itse aiemmin sen kohteeksi. Tuollaisella toiminnalla vain jatkaa "vahingon" kierrettä jos antaa hylkääjän tulla huomioiduksi.
Minusta taas osoittaa sydämmen suuruutta, että kaikesta huolimatta miettii äidin muistamista. En jaksa uskoa, että päätöksistään huolimatta äitikään on koskaan aidosti onnellinen. Mitä sitä paljastuisikaan asioiden takaa, kun niitä oikein tutkittaisiin.
Antakaa äidin olla rauhassa ja elää oma elämä . Hän ei ole ollut yhteydessä joten se olkoon hänelle sallittu päätös .
Eikö äitiys sitten tuo mukanaan mitään velvollisuuksia? Tuntuu aina vastuuttomalta. Ja miltä tuntuu lapsesta, jonka äiti on hylännyt? Eikö jokaisella lapsella pitäisi olla OIKEUS äitiin?
Parempi hyväksyä ka antaa asian olla.
Eron jälkeen, toisen vanhemman kasvattama lapsi yleensä aivopestään etävanhemmasta huolella. Kaikki sukulaiset ovat tietysti samaa mieltä, ja kaverit myös. Aikausein, kiusattuna osapuolena on Isät.
Hyvää Äitienpäivää kaikille äideille, jotka tuntevat piston sydämmessään.
Mitä mieltä olette lapsesta joka on "hylännyt" äitinsä itsekäistä syistä jotka johtuvat hänestä itsestään.
Kohta parikymentä vuotta ei ole ollut yhteydessä vaikka asuu samassa kaupungissa.
No olen sitä mieltä äitinä että äiti ottaa yhteyttä ja menee tapaamaan lastaan jos itsekäs aikuinen lapsi ei ota, kyllä puhumalla asiat selviää. Molempien on syytä katsoa peiliin.
Äitinä otin yhteyttä useaan kertaan ja pyysin käymään, mutta yhteyttä ei muodostunut, sisarelleen kyllä oli levittänyt valheita ja hänkin aluksi syylisti minut, mutta myöhemmin hänellekin selvisi totuudet ja sinnekin päin yhteys toimii vain toiselta päin.
"Suruajaksi" laskin 10 vuotta nykyään en ajatuksiani enää suuntaa meneeseen.
Mitä se muille kuuluu, alavetelissäkin naapurit henkisesti panettelee, tee noin älä noin
Älä valita toisten asioista, henkinen panettelu on raskasta, naapuriltakin nedervetil kO
Sehän on jo tämä yhteiskunta joka rajoittaa lasten tapaamista eron jälkeen. Joku pöliänä on keksinyt kahden viikon välein tapaamisoikeudet. Ei ole puhtaat purjeet päättäjilläkään ja kaikenmaailman sotaperseitä noihin virastoihin on palakattukkin. Ei täällä rehellinen nuoripari tahdo noiden persereikien vuoksi pystyä elämään perhe-elämää. Jessus kun puuttuu vielä tästä yhteiskunnasta rehellinen poliisilaitos ja oikeuslaitos siinä sitä paskakasaa nyt läjäpäin.
Sen olen kyllä huomannut miten vaikea ihmisten on uskoa, että äiti voi tehdä jotain tuollaista lapsilleen. Tuntuu että monelle ihmiselle on helpompaa kieltää koko asia. Yleensähän tuollaiset hylkäämiset on ollut miesten eli isien juttu. En vain voi ymmärtää, miten kukaan lastaan kantanut voi tehdä lapselleen jotain tuollaista.
Katoin just Ylen ykköseltä äitiohjelman jossa äitit kerto miten ne haluaa lapsilleen hyvän elämän. Tuntuu tosi pahalta lukea ja ajatella tämän ketjun aloittaneen tilannetta.