Mitäköhän oireilua tämä on...

Hei kaikki,

Olen seurustellut reilun vuoden miesystäväni kanssa, hänellä on diagnosoitu määrittelemätön skitsofrenia, jota ennen hänellä epäiltiin pitkään kaksisuuntaista. Aluksi en juuri huomannut hänessä mitään "oireita", kunnes ensimmäinen huonompi jakso puhkesi riitamme jälkeen. Tuntui, että tuolloin hänestä katosivat tunteet ja myös empatia muita kohtaan nappia painamalla, ja hän mennä viiletti tarmokkaana ja iloisena paikasta toiseen. Minusta piti tuolloin päästä eroon ja suhteemme laittaa jäihin, sillä olin esteenä hänen elämälleen sekä päämäärilleen miehen mielestä. En kuitenkaan tuolloin jättänyt häntä rauhaan, vaan pysyin sitkeästi rinnalla puheista huolimatta. Hän nukkui hyvin vähän ja höpötti outoja, jälkeenpäin hän sanoi olleensa manian/psykoosin rajoilla. Tämän episodin jälkeen meille meni pitkään hyvin, ja opin huomaamaan, että mies suunnittelee paljon toteutettavia asioita, mutta tekee niistä vain murto-osan. Työelämässä hän pärjää varsin hyvin ehkä juuri toimeliaisuutensa ansiosta ja vei suunnitelmiaan ja projekteja loppuun asti. Yksityiselämän puolella tuntui, että suunnitelmat jäivät aina puoliväliin, oli se asunnon sisustaminen, uusi harrastus tai opiskelun loppuun vieminen.

Nyt keväällä maaliskuusta asti hän kuitenkin muuttui koko ajan ärtyisämmäksi minua kohtaan, ja koska hän välttelee riitelyä/asioista puhumista viimeiseen asti, ilmeni tämä passiivisagressiivisena käytöksenä lähinnä. Jos riitelimme, käski hän minun kerätä kamppeeni, mikäli olimme hänen luonaan, tai uhkasi muutoin vain lähteä. Tällä tavalla hän sai minut aina hiljennettyä. Sanomiaan ilkeitä asioita tai erouhkauksia hän ei itse ota jälkeenpäin puheeksi tai pyydä anteeksi. Hän myös alkoi nukkua entistä enempi, aikalailla kellon ympäri. Hän laittoi ja hävisi melko suuren määrän rahaa rahapeleissä, ja aloin huomata että entisten laskujen lisäksi hänelle alkoi kerääntyä lisää rästejä. Asunnon siivoaminen tuntui olevan melkein mahdotonta hänelle, ulkoisesta olemuksestaan hän kuitenkin piti ja pitää huolta. "Ulkopuolisille" (kaverit ja perhe) hän tuntuu olevan oikein hyväntuulinen mutta jäädessämme kahden hän vaikenee eikä jaksa puhua/tehdä yhtikäs mitään, vain nukkua. Myös miehen mielipiteet tuntuivat yht'äkkiä muuttuvan toisenlaisiksi. Kuukausi sitten kaikki tämä tiivistyi isoon riitaan, jonka jälkeen hän käski minun jälleen lähteä, koska koitin puhua siitä mitä on meneillään. Tällä kertaa lähdin ja jätin hänet miettimään asioita. Reilu viikko tämän jälkeen otin yhteyttä ja menin käymään koska miehestä ei mitään kuulunut, jolloin tämä ilmoitti että olemme eronneet silloin kun hänen asunnostaan lähdin. Hän oli viileä, hyväntuulinen ja kertoi ettei rakasta minua enää "sillä tavalla" ja etsii nyt uutta seuraa jo. Ihmetellessäni mikä häntä vaivaa, hän kertoi olevansa täysin kunnossa, mitä nyt kovin väsynyt vieläkin. Oli päässyt yli minusta ja meistä alle viikossa. Todella tuntuikin siltä, että hänen tunteensa olivat täysin kadonneet kuin ilmaan, ja hän oli omien sanojensa mukaan helpottunut ja vapautunut ilman minua. Mitään muuta syytä erolle hän ei antanut. Hänen asuntonsa oli aika karmivassa kunnossa, mutta muuten mies oli iloisen oloinen. Etsimme tätä ennen asuntoa yhdessä ja olimme muuttamassa yhteen, joten tämä ero tuli minulle aivan puskista. Mitään keskustelua erosta ei ole ollut, uhkauksia lukuunottamatta hänen suunnaltaan, ja näitä olen pitänyt tätä ennen lähinnä keinona kontrolloida riitatilanteita.

Nyt näitä ketjuja lukeneena tajuan, että miehen touhukkuus usein varmaan olikin juurikin hypomaniaa, mutta en tiedä johtuuko tämä(kin) ero vain nyt sairaudesta vai miehen ns. oikeista tunteista. Koitin hänelle sanoa, ettei tekisi hätiköityjä päätöksiä, Olen huolissani hänestä, mutta olen tullut sen verran sokeaksi, etten enää tiedä kuinka paha tilanne oikeastaan on :/ Muille hän ei rahahuolistaan tai muustakaan puhu, kulisseja pidetään tiukasti pystyssä. Onko teillä muilla tämänlaisia kokemuksia? En aio jäädä odottelemaan muuttuuko miehen mielipide meistä, mutta huolissani olen hänestä :(