Äitienpäivä

Voi hevonhitun,hittu ja minä kun olen kaksineuvoinen.

Pieni pyyntö äideille, kun ulkoilutatte lasta. Lapsi on tunteva olento , joten tupakka pois huulilta ja kännykkä korvilta. On surullista katseltavaa ,kun lasta selkä äitiin päin työnnetään vaunuissa. Lapsi elää omaa elämäänsä ja äiti hölöttää puhelimeen.

Mitä maailma olisikaan ilman äitejä? Erittäin harvalukuinen. kaikiille "mutseille"äitille onnea

Keskustelun aloittaja toivottaa, hyvää äitienpäivää kaikki ihanat äidit.Mitä toivotetaan niille vähemmän ihanille äideille?

Kaikille Äideille yhdessä ja erikseen Hyvää Äitienpäivää....

Outo juttu..
Ihmettelen miksi äidit ostavat olutta lasten kanssa kaupasta...
Olen nähnyt tapauksia, että lapsi alkaa itkeä kun äiti nostele olutta kärryyn.
Herää kysymys, että lapsikin on oppinut huomaamaan mitä kurjuutta se vanhempien oluen särpäminen aiheuttaa...

eivät aikuiset lapset käyneet eivätkä muistaneet mitenkään. vaikka olen lahjoja kantanut selkä vääränä niille ja niiden lapsille joka syntymä ja nimipäivinä. ja neulon kaikkea niille kun vähänkään aikaa on. ja poikani sanoo mulle että mitä paskaa tänne kannat, että miniä käyttää vaan merkkivaatteita, ei mitään mummon neulomia. nyt vasta sanoi, että mun tekemät neuleet menee suoraan roskiin. ja hyvällä sydämellä olen niitä neulonut aikuisille lapsilleni ja niiden vaimoille ja lastenlapsille. eivät kuulemma pidä kuin merkkivaatteita. ja olen tietääkseni taitava neuloja. mihin maailma on mennyt kun mummon neuleet ei enää kelpaa. miniöiden äidit kuulemma osaa ostaa trendikkäitä vaatteita ja tavaroita. astiatkin pitää olla iittalaa, muu ei miniälle kelpaa. roskiin menee mun halvat lahjat.

sinne on kukatkin kannettu miniöiden äideille, mulle ei tullut kukan kukkaa.

taas sain kuulla kunniani, kun olin laittanut pojan tyttärelle syntymäpäivälahjoja ja soitin pojalleni monenko aikaan voin tulla käymään, niin poikani huusi minulle puhelimessa, että mitä v....a soitella rämpytät tänne. ei olla kotona. soitin yhden ainoan kerran ja kysyin kohteliaasti. loukkaannuin moisesta käytöksestä, kun miniäni oli tietysti käskenyt poikani sanoa mulle niin ja ei kelpuuta lahjojani. olin nähnyt paljon vaivaa lahjoihin. en ole laskenut tunteja mikä niihin menee, kun teen ne rakkaudella. ilmoitin sitten, että ei sitten, annan ne jollekin muulle joka niitä arvostaa. tuntuu nin pahalta ja loukatulta, että en tiedä säästänkö ne lahjat, jos ne tulee vaikka katumapäälle, kun loukkasivat minua. vai lahjoitanko ne muualle. jos he kutsuvatkin minut myöhemmin, niin ei sitten ole mitään lahjoja tai joudun ostamaan. olisi kuitenkin poikani voinut olla kohteliaampi, vaikka tiedän että lasten kanssa voi olla joskus hermot kireällä, eikä tule ajatelleeksi mitä sanoo.

miksiköhän miniäni sukulaiset saa käydä, mutta minä en.

vein pojantyttäreni syntymäpäivälahjat heidän postilaatikkoonsa, kun eivät avanneet ovea, vaikka kotona olivat. miniä tuntui huutavan pojalleni, että älä avaa, kun soitin ovikelloa. olin oven takana vaan suu auki ja ihmettelin moista käytöstä. ei tullut lahjoista kiitosta millään tavalla. olisivat edes laittaneet tekstiviestin, olivatko laajat sopivia. olisin halunnut itse ojentaa tytölle ne lahjat, että mitä hän piti niistä. mutta en mahda mitään, että miniäni on niin koppava ja ylpeä. kyllä on maailma mennyt oudoksi, kun mummo ei saa käydä kylässä. ajoin montakymmentä kilometriä aivan turhaan. kun en edes usein olis käymässäkään haillä, kun välimatka on niin pitkä. paha mieli jäi..