Anhedonia?

Käyttänyt lääkkeitä? Mulle on jäänyt tuollainen olo lukuisten eri psyykenlääkkeiden jälkeen mitä popsin samaan aikaan.
Kaikki tuntuu tyhjältä ja lisäksi lääkkeiden jälkeen mulla ois vierauden tunne kuulemiini kappaleisiin joista ennen tykkäsin, paikkoihin missä käynyt aiemmin, ja aikaan jolloin olin lääkityksellä ja sitä ennen. Niinkuin en muistais tunnetasolla juttuja. Mulla on samaan aikaan hankala hahmottaa ajan kulua ja esim suunnistaminen ja uuden oppiminen on vaikeampaa kuin ennen. Muisti reistaa. En enää tunne fiiliksiä tai tunnelmoi mistään, ennen tykkäsin fiilistellä asioita, nyt mulla on anhedonia.
Mulla on aivosumun tunne suuren osan ajasta, niinkuin leijuisin sumun keskellä, joskus tuntuu hankalalta järkeilläkin tuon sumun takia ja libidoa ei ole. Ennen lääkkeitä mulla ei ollut näitä.

En saa mistään mielihyvää. Aika ajoin tuntuu että sumu vähän helpottaa ja jos tuntee edes surullisuuden tunnetta hetken, sekin on parempi kuin tämä anhedonia.

Ei kiinnosta enää asiat kun mikään ei palkitse kun ei tunne mitään.

Anhedonia voi olla psyykkistä seurausta, mutta myös fyysistä alkuperään. Jos olet käyttänyt jotain niin sanottuja psyykenlääkkeitä niin se on todennäköisin syy. Anhedonia on yksi seuraus aivovauriosta, joita mm. SSRI-, SNRI-, SMS- ja vastaavat aineet voivat aiheuttaa.

En ole käyttänyt koskaan ns. psyykelääkkeitä. Tuntuu että tämä on saattanut olla jo kauemminkin ongelma, mahdollisesti suuren osan elämästä. Ehkä kilpirauhasen aiheuttama väsymys joka ehti myös olla melko kauan vain peitti tuon ongelman. Ihmissuhteita ei pysty luomaan, kaikki tapahtuu aina vaan pinnallisella tasolla. Ei saa "virikkeitä" mistään, joten jäljelle jää olla tekemättä mitään suuremman osan ajasta. Se ei suinkaan tarkoita etteikö asioita voi tehdä, mutta niistä ei vain saa mielenkiintoa tai iloa ja sen seurauksena saman asian uudelleen aloittaminen lopettamisen jälkeen on todella hankalaa. Ulkoapäin ihmiset luultavasti vain luulevat että tuo on "rauhallinen" ja "asiallinen" kun tosiasiassa vaan odotan päivien loppumista.

Olen myös lukenut että psyykelääkkeet voivat aiheuttaa enemmän zombifikoitumista ja sen takia pelottaa valittaa tuosta ongelmasta, kun se on todennäköisin vaihtoehto eikä kukaan oikein tunnu tietävän mitä kaikkia odottamattomia muutoksia niiden käyttäminen tekee aivoille. Haluaisin vaan tietää onko juuri tuohon ongelmaan mitään lääkettä joka olisi todistettavasti toiminut koska vaihtoehtoja on ihan loputtomiin. Tuntuu että elämäntavoilla ei juuri ole merkitystä kun olisi pitkän ajan kuluessa ehtinyt jo huomaamaan.

Tässä on hyvä, tärkeä aloitus ja ketju, jonka nostan. Minä myös nyt mietin, miten saisin apua tai ainakin elettyä anhedonisena ihmisenä.
En käsitä, kuinka tällainen mitäänsanomattomuus voikin vallita. Ennen nuorena kuitenkin aina jostakin sain kiksejä ja motivaatiota tekemisiin, nykyään lähinnä pakko-asioista saan. Ei kai se ole elämää, kun en ole täysillä mukana. Pärjään liikenteessä ja ihmisten kanssa logiikalla, älyllä ja koko ikäni oppimallani sumplimisella. Mutta tunnepuolella köyhdyttää.
Olen joutunut kuin painostettuna aloittamaan ssri-masislääkityksen joku vuosikymmen sitten ja sellaista lääkettä vähäisessä määrin menee vieläkin, sillä sitä ei niin vain voi lopettaa vaikka ei tiedä, auttaako mitään! Aluksi auttoi kyllä. Siitä lääkityksestähän sanotaan anhedonian johtuvan, ainakin me potilaat tätä mieltä ollaan. Mun on kyllä vaikea tajuta, johtuuko siitä vai vain siitä että elämäni on jo aika eletty, koen päivien ja tapahtumien ja kokemieni/näkemieni asioiden olevan vain vanhan toistoa. Tällaista voi ikääntyminenkin tehdä. Siksipä tuon esille, josko eläkeikäisyyskin voisi vaikuttaa anhedoniaa sinänsä. Kohdallani en saa selvää, mistä johtuu. Elämäni kyllä aika lailla ns. köyhääkin on.
Nyt lähinnä mietin, miten tämän kanssa jaksaisi elää elämän loppuun. Mua auttaa se, kun tiedän ettei mulla elämää kauan ole jäljellä ja olen uskossa, jolloin en pelkää kuolemaakaan, tavallaan odotankin sitä. Nyt on vain jokin velvollisuus soutaa tämä elo läpi mahdollisimman kunniallisesti, lähinnä vähintään itsestäni huolehtien. Siksi kai tämänkin kirjoitin. t. nimim. Aurinkokuu

Voin vain maata ja odottaa että pääsis nukkumaan ja heräämään paniikkikohtaukseen. Ei tule mieleen mitään tekemistä tai sisältöä päähän kuoleman toiveiden tilalle.
Pitäisi väkisin kuunnella kappaleita joista on joskus tykännyt tms. , lukea mutta se vaatisi jo päätöksiä ja valintoja.

Minullakin seksuaalisuus, sosiaalinen tunne-elämä, itsetunto ja stressinsietokyky, mennyttä pysyvästi lääkkeiden seurauksena. Motivaatiossa ja keskittymisessä vajausta. Pahimpia aiheuttajia tälle tilalle isotretoiniini, kaljuuntumisenestolääke ja SSRI. Mutta myös antibiootit, allergialääkkeet tai luontaistuotteet voivat vaikuttaa. Eli kannattaa miettiä laajasti oma lääkehistoria ongelmien puhkeamisen ajoilta. Joillain tila puhkeaa vasta lääkkeen lopetuksen yhteydessä tai jälkeen. Minusta on tärkeää erottaa kärsiikö pelkästä psyykkisestä/synnynnäisestä/nepsy ongelmasta vai osittain tai kokonaan lääkeperäisestä aivovauriosta. Lääkeperäiseen ei kannata ainakaan ottaa enää lisää lääkkeitä.

Ja masennus lääkkeistä yleisin aiheuttaja on ssri ja snri, mutta yksilöllisesti myös mikä vaan psyykelääke voi laukaista pitkäaikaisen tilan tai aiheuttaa käytönaikaisia haittoja. Euroopassa SSRI:n jälkeisille seksuaalihaitoille on annettu jo virallinen nimi Post-sexual SSRI dysfunction.

Minulla on ollut anhedonia kolme vuotta elämä kokonaan pilalla en pysty nauttimaan mistään en suosittele mainitsemaan tätä lääkärille ne vain määrä ssri lääkkeitä jotka pahentaa ongelmaa entisestään koska ssri lääkkeet alentavat dopamiini tasoja. Ainoa masennus lääke ryhmä joka voi auttaa on mao-estäjät mutta lääkärit ei määrä niitä enää.