Moikka! Oon tän kuun lopussa 15 täyttävä itsetuhoinen tyttö.
oon viiltelijä ja bulimian omistava ( joukossa on ollu myös ruan vähentämistä paljon)
Mutta pulmani on semmoinen, että onko järkee kertoo porukoille ahdistuskohtauksista?
Mulla on ennen ollu tosi avoimet välit äitiin ja isiin ei yhtä niin avoimet, mutta sillekki on tullu kerrottu murheita jne. Mutta nyt itsetuhoisuuden jälkeen häpeen itteeni ja oon kohta saamassa mopokortin.
Kerran ku meinasin jäädä kiinni iskä sano suoraa et ei päästä mua liikenteeseen, jos oon tämmöses mielentilas (Ollaan puhuttu monesti itsemurhista, koska isin iskä on tappanu ittensä)
Nii mitä luulette peruuko vanhemmat teoriakoeajan, jos kerron VAIN ahdistuskohtauksista, enkä viiltelystä jne?
Haluun kertoo siks ku en oikeesti tiiä kui kauan jaksan ja mulla ei oo oikein kavereita jotka ymmärtää...
oon viiltelijä ja bulimian omistava ( joukossa on ollu myös ruan vähentämistä paljon)
Mutta pulmani on semmoinen, että onko järkee kertoo porukoille ahdistuskohtauksista?
Mulla on ennen ollu tosi avoimet välit äitiin ja isiin ei yhtä niin avoimet, mutta sillekki on tullu kerrottu murheita jne. Mutta nyt itsetuhoisuuden jälkeen häpeen itteeni ja oon kohta saamassa mopokortin.
Kerran ku meinasin jäädä kiinni iskä sano suoraa et ei päästä mua liikenteeseen, jos oon tämmöses mielentilas (Ollaan puhuttu monesti itsemurhista, koska isin iskä on tappanu ittensä)
Nii mitä luulette peruuko vanhemmat teoriakoeajan, jos kerron VAIN ahdistuskohtauksista, enkä viiltelystä jne?
Haluun kertoo siks ku en oikeesti tiiä kui kauan jaksan ja mulla ei oo oikein kavereita jotka ymmärtää...
Vastaukset 8
Vanhimmat
Olen kuullut että puhuminen auttaa, kannattaa kokeilla.
Olen kuullut että itsemurha auttaa, kannattaa kokeilla.
Kannattaa vasta myöhemmin.
https://systemspace.link
Kannattaa vasta myöhemmin.
https://systemspace.link
Minusta sinun kannattaisi puhua vanhemmillesi niin ahdistuksesta, viiltelystä kuin bulimiastakin. Voit puhua asiasta myös kouluterveydenhoitajalle tai soittaa esimerkiksi nuortenpuhelimeen. Vaikeuksia ei pidä hävetä eikä niistä kertomista pelätä. Haluaisin lisätä, että olisi hyvä, jos pystyisit läpikäymään asioita itsetuhoisuuden takana niin vanhempiesi kuin ammattilaistenkin kanssa.
Haluan henkilökohtaisesti sanoa, että ymmärräthän, että mopokortti tuntuu toki tärkeältä, mutta minusta sinun ei sen menettämisen pelossa kannata salata asioita vanhemmiltasi. Mopokortti ei myöskään ole yhtä tärkeää kuin terveytesi. Voisit mainita pelostasi toki myös keskustelussanne. Saattaa tuntua, että isäsi ikään kuin rankaisi sinua ongelmistasi, mutta hän on vain huolissaan sinusta ja yrittää pitää sinut turvassa. Ajatteletko itse, että itsetuhoisuutesi ei tulisi ilmi liikenteessä. Voisitte keskustella tästä keskenänne. Vanhempiesi tehtävä on huolehtia sinusta ja tukea sinua. Avoin ja rakentava keskustelu välillänne johtaa varmasti ratkaisuun, jossa molemmat osapuolet tulevat kuulluiksi. Tärkeintä olisi kuitenkin, että saisit apua itsetuhoisuuteen.
Koska isälläsi on henkilökohtaista kokemusta asiaan liittyen, se voi vaikuttaa hänen päätöksiinsä, siksi olisi hyvä jos voisit puhua asiasta myös ulkopuolisen kanssa.
Kestääkö koulukuraattorilla tms. Vaitiolovelvollisuus, jos käyn juttelemassa?
Kestää.
Jos kerrot viiltelystä alle 15-vuotiaana kuraattorille, niin aivan varmasti kertoo vanhemmille.