Niin kuinka monessa perheessä ongelmat ovat kasautuneet, niin että eletään jokainen päivä pelokkuudella siitä, milloin pommi räjähtää ja miten pahoin.
Puhutaan paljon, että on tehty sitä ja sitä perheiden hyväksi. Mutta kyllä tuolla Arkadian mäellä taidetaan aika vähän välittää mitä ihmisille Suomessa todella kuuluu. Ovat täysin sokeita lapsiperheiden, opiskelijoiden ja vanhusten asioista.
Lapsiperhe taistelee jo ajan riittävyyden kanssa joka ikinen päivä, päiväkodilta tulee "nootteja" melkein päivittäin, samoin saattaa opettaja siihen Vilmako oli laittaa myös monta kertaa päivässä lapsesta negatiivistä, joka on samalla monesti vanhempien alistamista, loukkaamista. Ei sitä hyvää yhteistyötä lapsen kasvatuksesta, vaan suorastaan ilkeyttä vanhemmille.
Työssä tavalliset ihmiset saavat niin pientä palkkaa verrattuna siihen, mitä maksaa asuminen, ruoka, vaateet ja välttämättömät harrastustarvikkeet lapsille kouluun. Asiat ovat ristiriidassa.
Jos tulee lisäksi sairautta ja sitähän voi tulla nuorellekin ihmiselle, lapset sairastaa.
Työpaikalla on vaikka minkälaista neuvottelua, on palkkaneuvottelua, on kuukausi tulosneuvottelua ja viikko ja jopa päivän tulosneuvottelua ja ruoskaa siis jokainen päivä, sillä eivät totuus mahdollisuuksista ja työnantajan määrittämistä tavoitteista koskaan kohtaa.
Tarvitaan hyvin vahva ihminen, joka jaksaa tätä jatkuvasti kuunnella ja hänen pitäisi kuitenkin olla työssä voidakseen saada palkkaa perheen elämisen kuluihin ja voisi sentään joskus lomalla jotenkin saada vähän virikettä itsekin. Siihen ei monilla varaa nykyään ole.
Sitten on näitä yksityisyrittäjiä, johon kannustetaan lapsia jo koulussa, täysin mahdotonta ansaita elantonsa sillä tavoin, pienikin takapakki vie taloudessa vie konkurssiin tällaiset.
Miten ihminen jaksaa tätä, vaikeaa varmasti kaikille, mutta varsinkin niille joilla ei ole minkäänlaista tukiverkkoa olemassa.
Sitten voi tapahtua ihan kamalia.
Tie saada apua ajoissa on niin raskas ja vaikea, että sitä ei tuossa tilanteessa oleva jaksa. Siellä istutaan toimistoissa lakien ja määräysten kanssa ja ripitetään, sinne uskaltava oitis, kun tarvitsisi saada se turvallinen olkapää kaikkein eniten.
Kaipaan todella sellaista järjestelmää, jossa jokainen eroperhe saa apua alkuun pyytämättä, samoin yrittäjä, jonka yritys voi huonosti tai vanhus ja nuori kun seinät kaatuu päälle.
Yhtään kynnystä tai rappusta ei saa olla.
Puhutaan paljon, että on tehty sitä ja sitä perheiden hyväksi. Mutta kyllä tuolla Arkadian mäellä taidetaan aika vähän välittää mitä ihmisille Suomessa todella kuuluu. Ovat täysin sokeita lapsiperheiden, opiskelijoiden ja vanhusten asioista.
Lapsiperhe taistelee jo ajan riittävyyden kanssa joka ikinen päivä, päiväkodilta tulee "nootteja" melkein päivittäin, samoin saattaa opettaja siihen Vilmako oli laittaa myös monta kertaa päivässä lapsesta negatiivistä, joka on samalla monesti vanhempien alistamista, loukkaamista. Ei sitä hyvää yhteistyötä lapsen kasvatuksesta, vaan suorastaan ilkeyttä vanhemmille.
Työssä tavalliset ihmiset saavat niin pientä palkkaa verrattuna siihen, mitä maksaa asuminen, ruoka, vaateet ja välttämättömät harrastustarvikkeet lapsille kouluun. Asiat ovat ristiriidassa.
Jos tulee lisäksi sairautta ja sitähän voi tulla nuorellekin ihmiselle, lapset sairastaa.
Työpaikalla on vaikka minkälaista neuvottelua, on palkkaneuvottelua, on kuukausi tulosneuvottelua ja viikko ja jopa päivän tulosneuvottelua ja ruoskaa siis jokainen päivä, sillä eivät totuus mahdollisuuksista ja työnantajan määrittämistä tavoitteista koskaan kohtaa.
Tarvitaan hyvin vahva ihminen, joka jaksaa tätä jatkuvasti kuunnella ja hänen pitäisi kuitenkin olla työssä voidakseen saada palkkaa perheen elämisen kuluihin ja voisi sentään joskus lomalla jotenkin saada vähän virikettä itsekin. Siihen ei monilla varaa nykyään ole.
Sitten on näitä yksityisyrittäjiä, johon kannustetaan lapsia jo koulussa, täysin mahdotonta ansaita elantonsa sillä tavoin, pienikin takapakki vie taloudessa vie konkurssiin tällaiset.
Miten ihminen jaksaa tätä, vaikeaa varmasti kaikille, mutta varsinkin niille joilla ei ole minkäänlaista tukiverkkoa olemassa.
Sitten voi tapahtua ihan kamalia.
Tie saada apua ajoissa on niin raskas ja vaikea, että sitä ei tuossa tilanteessa oleva jaksa. Siellä istutaan toimistoissa lakien ja määräysten kanssa ja ripitetään, sinne uskaltava oitis, kun tarvitsisi saada se turvallinen olkapää kaikkein eniten.
Kaipaan todella sellaista järjestelmää, jossa jokainen eroperhe saa apua alkuun pyytämättä, samoin yrittäjä, jonka yritys voi huonosti tai vanhus ja nuori kun seinät kaatuu päälle.
Yhtään kynnystä tai rappusta ei saa olla.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.