En oikeen tiedä miten aloittaisin,mut alotanpahan nyt joteki... Mun porukat riitelee aika usein... Riiteleminen on normaalia,ja sitä esiintyy monessa ja varmaankin jokaisessa perheessä,mutta oon luonteeltani jokseenkin herkkä,ja muistan kun porukat riitelivät ja olin pieni,aloin itkeä monena kertana,mutta en onnex enään niin helposti. Se tuntuu pahalta,kun melkeen joka asiasta täytyy vetää riita,ja sitten kun siihen koittaa tulla väliin ni ei auta,ja saa vaan pahemman olon itelle.
Etenkin vkoloppuisin,mun porukat riitelee joka hel*etin asiasta...eikö oo roskapussia vieläkään viety,eikö oo astianpesukonetta tyhjennetty jne.=/ Ja syyn tiedän miksi etenkin viikonloppuisin riitoja on enemmän...ALKOHOLI. Vanhempani juovat joka vkoloppu,ja tulevat jokseenkin humalaan,jonakin vkoloppuna pahempaan ja jonakin viikonloppuna vähän lievempään... mutta riitoja syntyy herkemmin,kun on krapula päällä. Oon kuitenkin vielä lapsi,13w.Ja en tajua miks mun pitää kestää tätä ainaista riitelyä...!!... tuntuu välillä et haluan pois tästä maailmasta,jonnekki rauhallisempaan paikkaan,mutta ei.
Monta kertaa sanon porukoilleni ihan ääneen,että miksi ne ei ajattele muita ollenkaan?..vaan riitelee ja riitelee. Ois kiva,jos yksin vkoloppu ois rauhallinen... mutta ei.
Joskus he lyövät toisiaan,mutta ei pahasti... ja ei oikeestaan nykyään enään,mutta varsinkin sillon kun olin pieni. Loppujen lopuksi tämä on pieni murhe joittenkin asioitten rinnalla,mutta tämä painaa mun mieltä kuitenkin.
Yleensä en viitsi tuoda kavereitani meille,koska pelottaa jos porukat taas alottaa jonku shown.. Oon kyllä tottunu jo tuohon riitelyyn,mutta silti se ei tunnu hyvältä,että oon tottunut.
Ois ihanaa jos alkoholia ei ois keksitty...elämä ois varmaan paljon helpompaa. Mutta kuitenkaan vanhempani eivät ole alkoholisteja,koska pystyvät kuitenkin käymään töissä ja hoitamaan perhettä.
Toivoisin,jos joku pystyisi auttamaan tätä tilannetta... mutta tuntuu että se on mahdotonta. Toivon myöskin,ettete lähetä mitään herjaavia/negatiivisia kometteja... kiitos.
Etenkin vkoloppuisin,mun porukat riitelee joka hel*etin asiasta...eikö oo roskapussia vieläkään viety,eikö oo astianpesukonetta tyhjennetty jne.=/ Ja syyn tiedän miksi etenkin viikonloppuisin riitoja on enemmän...ALKOHOLI. Vanhempani juovat joka vkoloppu,ja tulevat jokseenkin humalaan,jonakin vkoloppuna pahempaan ja jonakin viikonloppuna vähän lievempään... mutta riitoja syntyy herkemmin,kun on krapula päällä. Oon kuitenkin vielä lapsi,13w.Ja en tajua miks mun pitää kestää tätä ainaista riitelyä...!!... tuntuu välillä et haluan pois tästä maailmasta,jonnekki rauhallisempaan paikkaan,mutta ei.
Monta kertaa sanon porukoilleni ihan ääneen,että miksi ne ei ajattele muita ollenkaan?..vaan riitelee ja riitelee. Ois kiva,jos yksin vkoloppu ois rauhallinen... mutta ei.
Joskus he lyövät toisiaan,mutta ei pahasti... ja ei oikeestaan nykyään enään,mutta varsinkin sillon kun olin pieni. Loppujen lopuksi tämä on pieni murhe joittenkin asioitten rinnalla,mutta tämä painaa mun mieltä kuitenkin.
Yleensä en viitsi tuoda kavereitani meille,koska pelottaa jos porukat taas alottaa jonku shown.. Oon kyllä tottunu jo tuohon riitelyyn,mutta silti se ei tunnu hyvältä,että oon tottunut.
Ois ihanaa jos alkoholia ei ois keksitty...elämä ois varmaan paljon helpompaa. Mutta kuitenkaan vanhempani eivät ole alkoholisteja,koska pystyvät kuitenkin käymään töissä ja hoitamaan perhettä.
Toivoisin,jos joku pystyisi auttamaan tätä tilannetta... mutta tuntuu että se on mahdotonta. Toivon myöskin,ettete lähetä mitään herjaavia/negatiivisia kometteja... kiitos.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Viestisi palautti mieleen oman lapsuuteni.Nyt kun asiat ovat jo takanapäin pystyn tarkastelemaan sen hetkistä etäältä. Toivon, että voisit puhua näistä asioista jollekin ystävälle tai aikuiselle. Sillä salailu jättää jälkensä ja vaikuttaa elämääsi aikuisenakin. Helpottaa kummasti, kun puhuu asioista. Tämä tuskin auttaa vanhempiesi riitelyyn, mutta oletko yrittänyt puhua vanhemmillesi. Kirjeen kirjoitaminen äidille ja isällesi voi saada heidät näkemään asiat sinun kannaltasi.
Voimia tulevaan
Oon puhunut... ei se näköjään auta=/ onneksi minulla on isosisko (16v) tukena ja turvana,mutta eipä sekään varmaan kovin pitkää kotona enää asu..poikaystävä ja kaikki.=/ veljenikin muutti (osa syy) pois kotoa,koska ei kestänyt isäni huutoa.
Omakohtaisia kokemuksia aiheesta löytyy ja tiedän, että se tuntuu tosi pahalta. Keksin yhden ratkaisun asiaan ja minusta se olisi kokeilemisen arvoinen, vaikka takuita ei ole.
Kirjoita kirje vanhemmillesi ja laita se alkoholittomana päivänä esim. heidän sängylleen josta he löytävät sen nukkumaan mennessään.
Kerro kirjeessä tuntemuksistasi ja siitä kuinka sinua ahdistaa sekä pelottaa jatkuva riitely.
Sano, että pienistä asioista on turha riidellä (esim. roskapussin viemisiin ja muihin kotitöihin voidaan laatia vuorottelulista) ja isommistakin asioista voisi yrittää "riidellä" asiallisesti keskustelemalla.
Suosittelen kokeilemaan tätä. Ainakin saat vanhempasi kuulemaan asiasi ja on helpompi kertoa mitä ajattelee.
Rohkeutta! :)
Kiitos... pitää kokeilla:)
Minulla on aika sama juttu kotona. Kyseessä on vain äiti ja isäpuoli. Isä muutti pois kun olin viisivuotias. Nyt olen 14. Meillä kotona juodaan myös joka viikonloppu. Isäpuoli ja äiti riitelevät usein öisin ja siihen herää väkisinkin. Olen kuitenkin oppinut olla menemättä väliin, sillä kerran olen saanut isäpuolen nyrkistä. Ihmettelen, kuinka äiti jaksaa kattella tuommosta. Itse en epäröisi hetkeäkään heittää tuota miestä pihalle! Koita nyt kuitenkin pärjäillä. Ja yritä puhua vanhempiesi kanssa. Myös kavereille puhuminen helpottaa :)