Olemme siis eronneet 3v sitten ja lapsi asuu vuoroviikoin vanhemmilla. Minua on oikeastaan koko tämän ajan vaivannut pohjaton riittämättömyyden tunne lapseni kans. Tunnen itseni tosi huonoksi ja laiskaksi äidiksi vaikka parhaani teen.
Lapsi on 8v poika ja hyvin tekevä lapsi, koko ajan pitäs tehdä ja mennä johonkin. Hän harrastaa, näkee kavereita, koulu menee hyvin ja on pidetty kaveri. Isänsä asuu omakotitalossa jossa hällä on koira ja mopo ja tilaa touhuta vaikka kokoajan. Minä asun rivitalossa jossa mahdollisuuksia rajattu, touhuilemaan pitää lähteä siis urheilukentille, jäkistä, kavereita. Ja tokihan mennäänkin mutta kun sielä pitäs olla 24/7 että ois tyytyväinen.
Huomaan kun lähestymme minun kotiani niin ilmapiiri on painostava ja kohta poika kysyykin mihin nyt mennään ja tehdään. Tuntuu että en jaksais enää tuota painetta, ja heti tunnen itseni huonoksi kun kotiin mennään ja ohjelmaa ei olekkaan.
Olen jo niin ahdistunut tästä että olen jo miettiny josko pojan olis parempi isällään vakituisesti asumaan..en vain tiedä enää miten toimia jotta tämä paine lähtisi pois.
Lapsi on 8v poika ja hyvin tekevä lapsi, koko ajan pitäs tehdä ja mennä johonkin. Hän harrastaa, näkee kavereita, koulu menee hyvin ja on pidetty kaveri. Isänsä asuu omakotitalossa jossa hällä on koira ja mopo ja tilaa touhuta vaikka kokoajan. Minä asun rivitalossa jossa mahdollisuuksia rajattu, touhuilemaan pitää lähteä siis urheilukentille, jäkistä, kavereita. Ja tokihan mennäänkin mutta kun sielä pitäs olla 24/7 että ois tyytyväinen.
Huomaan kun lähestymme minun kotiani niin ilmapiiri on painostava ja kohta poika kysyykin mihin nyt mennään ja tehdään. Tuntuu että en jaksais enää tuota painetta, ja heti tunnen itseni huonoksi kun kotiin mennään ja ohjelmaa ei olekkaan.
Olen jo niin ahdistunut tästä että olen jo miettiny josko pojan olis parempi isällään vakituisesti asumaan..en vain tiedä enää miten toimia jotta tämä paine lähtisi pois.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.