joutuisit hoitamaan mua kun vanhaa papparaista, taluttamaan vessaan, pyyhkimään, pukemaan, riisumaan, suihkuttamaan, kuljettamaan rullatuolissa
ja ainut palkka josnka voiisn tarjota olisi ehkä joku päivä pieni silmiin katsominen tai hymynkare
ja ainut palkka josnka voiisn tarjota olisi ehkä joku päivä pieni silmiin katsominen tai hymynkare
Vastaukset 13
Vanhimmat
Aivan olet niin oikeassa tässä asiassa. Mutta ehkä korjaisin vähän tulkintaasi. Sairas suhde ei sovi vaan oikeammin todella, todella hyvin outo suhde.
Ja kaikkiko vain siitä syystä, kun sä kuvittelet että elämä minun kanssani olisi sinun mieleesi?
Ethän sä hyväksyisi minun vapauden tarvettani ja halua elää niin kuin olen elännyt tähänkin asti.
Miten luulet että, mä sovittaisin arkeen sinun hyysäämisen ja sinun kaikki tarpeesi - joita varmaankin alkaisi ilmaantua yhä enemmän ja enemmän.
Enhän mä edes pidä sinusta nykyään.
En siis voi suostua, koska et pysty antamaan minulle täysin vapaata elämää juuri minun tavallani.
Eikä minulle mikään silmiin katsominen tulisi riittämään.
Että se siitä rakkaus kuvitelmastasi, jota ei koskaan ollut sinun puoleltasi.
yli 10 vuoden ikäeron suhteess näin tulee väistämättä käymään. :/ Siksi kannattaa alkaa suhteeseen vain samanikäisen kanssa.
kyllä se ymmärrys suurin piirtein samanikäistä kohtaan on helpompaa vaivojen lisääntyessä kun yhdessä tullaan vanhoiksi ja huonokuntoisiksi
Missä teillä on rakkaus ja välittäminen. Monet pahemmat asiat pilaa suhteen. Eikö aloituksen kaltainen ole ihan normaalia rakastavalle ihmiselle. Nuorella iällä se on rankkaa, tiedän sillä erään läheiseni ex-mies sairasti jonkun aikaa ennen kuolemaansa kolmikymppisenä.
Kumppanin "omahoitajana" toimiminen on kai ihan luontevaa pitkäaikaisissa rakkausuhteissa, joissa on koettu monet ylä- ja alamäet, mutta jos suhdetta ryhdytään rakentamaan iäkkäämpänä lähtökohtana vain egoistisesti turvata oma hoiva vanhuudenpäivinä, ollaan ongelmatilanteessa. Varsinkin jos ikäero kumppaneiden välillä on iso esim. 20-30 vuotta. Suhde muistuttaa hyöty/palvelusuhdetta ja verrattavissa äiti-lapsi -suhteeseen. Ei kukaan sellaista jaksa henkisesti tai fyysisesti, ei edes altruismin raskaan sarjan -ottelijat! Palkkiona vain hymynkare?!
Varsinainen uhkakuva.
Minä nyt vaan satun erästä rakastamaan. Entäs jos ite halvaantuisin, mitä sitte? Kaks potilasta toistensa onnen nojassa.
Omilla jaloillaan hän ainakin viime kesänä käveli ja kädetkin tuntuivat toimivan.
Mene ja tiedä tätä elämätä. Tunne pysynyt samana jo lähes viisi vuotta.
Niin. Siksi on parempi että asiat ovat niin kuin ei oltaisi koskaan kohdattukaan. Olin joku outo uni elämässäsi.
Ei se ollut uni vaan sydäntä järisyttänyt kohtaaminen enkä kuole koskaan....
Mä en vois rakastua rullatuoli ihmiseen ...en vaik haluaisin..
En jaksaisi hoitaa..väsyisin...
Enkä vois olla paikallani niin paljon kun täytyisi....
Tähän kyllä täytyy kertoo hullusta unesta..kun tulin tänne ikävä palstalle...
Minulla oli trehvit... ne oli eräässä kaupungissa...Lheiseni saattoi minut tapamiseen...
Kadun päässä minua odotti mies pyörätuolissa...Tavattiin.ja lähdettiin..minä työnsin...
Hullua...
Mulla on kova hoivavietti läheisiini ja eläimiin. Sille ei voi mitään. Huolehdin aina heikommista ja pulassa olevista. Toki parisuhteessa rakkaudesta hoivaisin puolisonikin. Rakkaus voi nousta mahtavalle henkiselle tasolle.
No mutta sehän riittäiskin! Sillä pääsee jo pitkälle🐃🐂
Rakkaudesta hoitaisinkin hellimmin häntä harmaampaa❤
Ehkä tai ehkä se meneekin toisinpäin. Ehkä minä sairastun viikon päästä siitä kun ollaan muutettu yhteen ja sinä joudut pitämään minusta huolta. Olen tuntenut monta, jotka on sairastunut vakavasti nuorella iällä. Minua ei vanheneminen tai sairaudet enää pelota. Huomisesta kun ei koskaan tiedä ja sitä voi olla pian itsekin hävinnyt täältä pois.