Tämä nyt ei ole vielä ajankohtaista itselläni mutta tiedän että sekin aika joskus vielä koittaa-mutta todellakin kammoan synnytystä. En osaa kuvitella että koskaan pystyisin siihen.
Haluan kyllä, kovastikin jo, pienen oman vauvan mieheni kanssa mutta ainut este tällä hetkellä on juuri kyseinen kammo.
Jos nyt oikeastaan suoraa asiaa katsotaan kammoan myös gynellä käyntejä, koska - siellä kajotaan minun yksityisyyteeni (tiedän ettei kukaan pakota siellä käymään mutta terveyden kannalta kyllä käyn), ahdistaa. Minusta se vaan se on jotenkin itseäni vastaan että joku tuntematon kopeloi jalkovälissä.
Gyne käynnit vielä jotenkin jaksan kestää mutta entäs sitten synnytys, siihen vielä liitty se kaikki kipu, onhan niitä puudutuksia ja muita mutta jos niitä ei saakaan? Ei ehditä antamaan? Voisi kyllä luulla että tilanne on sellainen ettei siinä paljoa ajattele ja siihen lohduttaudunkin välillä mutta pelko voittaa. En todellakaan taida pystyä siihen, itkettää.
Toinen tähän kammoon liittyen että jos kätilö sattuukin olemaan joku ilkeä nainen joka valistaa siitä miten teen kaiken väärin ja kuvittelen että kaikki pitäisi saada helpolla tarjottimella eteen tuotuna. Miespuolista henkilöä kätilöksi tai gyneksi en voi sallia se ampuisi totaalisesti yli!
Tiedän siis mistä pelot johtuvat mutten osaa tehdä niille mitään. Enkä oikeastaan kysyä apua keneltäkään esim. gyneltä. Taidan vaan jäädä lapsettomaksi ja se siitä, yksinkertaisin ratkaisu, älkää nyt sentään moralisoiko tuntuu muutenkin pahalta. Piti kuitenkin jonnekin näitä tuntoja purkaa. Ehkä joku osaa auttaa ja sanoa muutaman rohkaisevan sanan.
Haluan kyllä, kovastikin jo, pienen oman vauvan mieheni kanssa mutta ainut este tällä hetkellä on juuri kyseinen kammo.
Jos nyt oikeastaan suoraa asiaa katsotaan kammoan myös gynellä käyntejä, koska - siellä kajotaan minun yksityisyyteeni (tiedän ettei kukaan pakota siellä käymään mutta terveyden kannalta kyllä käyn), ahdistaa. Minusta se vaan se on jotenkin itseäni vastaan että joku tuntematon kopeloi jalkovälissä.
Gyne käynnit vielä jotenkin jaksan kestää mutta entäs sitten synnytys, siihen vielä liitty se kaikki kipu, onhan niitä puudutuksia ja muita mutta jos niitä ei saakaan? Ei ehditä antamaan? Voisi kyllä luulla että tilanne on sellainen ettei siinä paljoa ajattele ja siihen lohduttaudunkin välillä mutta pelko voittaa. En todellakaan taida pystyä siihen, itkettää.
Toinen tähän kammoon liittyen että jos kätilö sattuukin olemaan joku ilkeä nainen joka valistaa siitä miten teen kaiken väärin ja kuvittelen että kaikki pitäisi saada helpolla tarjottimella eteen tuotuna. Miespuolista henkilöä kätilöksi tai gyneksi en voi sallia se ampuisi totaalisesti yli!
Tiedän siis mistä pelot johtuvat mutten osaa tehdä niille mitään. Enkä oikeastaan kysyä apua keneltäkään esim. gyneltä. Taidan vaan jäädä lapsettomaksi ja se siitä, yksinkertaisin ratkaisu, älkää nyt sentään moralisoiko tuntuu muutenkin pahalta. Piti kuitenkin jonnekin näitä tuntoja purkaa. Ehkä joku osaa auttaa ja sanoa muutaman rohkaisevan sanan.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Et todellakaan ole tämän asian kanssa yksin. Kaikki uusi jännittää ja pelottaa! Varsinkin synnytys, kun tietää, että siihen liittyy -poikkeuksia lukuunottamatta- kova kipu.
Itse pelkäsin sitä, että en osaisi tehdä synnytystilanteessa mitään oikein, en saisi lasta ulos. Nyt minulla on kuitenkin kaksi ihanaa lasta -ulos siis tulivat, vaikka töitä sai tehdäkin :)
Kannattaa varata aika neuvolaan/perhesuunnitteluun ja kertoa siellä kuinka paljon pelkää. He osaavat varmasti auttaa tai ohjata oikeaan paikkaan mistä apua saa. Ei kannata jäädä paitsi tästä ihanasta äitiydestä ja omien lasten vauva- ja leikki-iän seuraamisista vain siksi, että pelkää synnytystä! Se on niin luonnollinen asia ja monet naiset ovat sen kestäneet, niin mikset sinäkin... Lopputulos palkitsee kaikki kärsimykset -moninkertaisesti!
Toivottavasti löydät apua pelkoosi ja voitat sen!
se hetki koittaa että sinä olet raskaana ja vatsasi on jo iso, alat olla väsynyt koko tilanteeseen ja haluaisit jo nähdä pikkuisen. Kun synnytät, et ehdi ajattelemaan sattukko tämä, mitähän ne nyt mulle tekee tms. synnytys yleensä etenee ja vie sinut mukanaan. Ole ihan rauhallisin mielin, kehosi mukautuu tilanteisiin, hormoonit keskittävät ajatuksesi muualle.
Kiva lukea tällaisia rohkaisevia tekstejä. Olen itse näissä samoissa ajatusmaailmoissa. Lapsen hankkimista mietin jo kovasti, koska rakennamme mieheni kanssa taloa. Mietin todella paljon sitä, että miten omaa kipukynnystä saisi nostettua, sillä gynekologiset tutkimuksetkin tekevät kipeetä. Olenkin aika arka näissä alapääasioissa. Miten saisi itsestään vähän vahvemman kivun suhteen?
Raskaana oleville naisille pitäisi olla sellainen laite jossakin sairaalassa, millä voi saada itselleen aikaan tekosupistuksia. Samalla voitaisiin ohjata oikeaan hengitykseen ja asennoitumiseen, kun tilanne on vielä teennäinen ja järki pelaa.
Kuten moni on todennut, emme me pelkääjät ole yksin. Minulle lohduttavinta olisi tietää se, että saan ystävällisen ja asiaan paneutuneen kätilön rinnalleni. Kaikki eivät sellaisia ole!!! Sen olen kuullut monesti. Ja se mitä kipuun tulee, niin tiedän että se yllättää -joskus todella paniikinomaisestikin, vaikka kuinka yritän sitä tilannetta kuvitella ja pyöritellä päässäni. Taidan vain käteni ristiä, kun synnytys on ajankohtainen.
Olen ymmärtänyt, että jos saat sellaisen kätilön jonka kanssa olette ihan eri aaltopituuksilla, niin voit pyytää toisen kätilön. Synnytys on niin iso asia naiselle, että turha sitä on pilata huonolla kätilökokemuksella. Itse olen kyllä aika arka vaatimaan, mutta en tiedä mitä tekisin jos joutuisin tälläisen tilanteen eteen... Itse olen synnyttänyt sellaisina ruuhka-aikoina, että hyvä jos olen saanut edes jonkun kätilön paikalle h-hetkellä...
Toiseksi, voi se kipu yllättää positiivisestikin! Eli, kivut olivat pienemmät ja aivan erilaiset kuin etukäteen ajattelin! Tietysti sillähetkellä ne tuntuu tosi inhottavilta, mutta aina olen selvinnyt -jopa ilman kivunlievitystä (olin jo 7cm auki, kun lähdin sairaalaan). Synnytykset ja kivut on niin yksilöllisiä!
Ja gyne-käynneistä tuskin kukaan nauttii! Itsekin jännitän aina niin kovaa, että se sattuu sen takia.
Neuvolaan voi hyvin ottaa yhteyttä jo raskautta suunniteltaessa, jos synnytyskammo on kova! Sieltä ohjaavat ammattiauttajalle.
vastanneille! teistä oli paljon apua. Ehkä tässä lähdetäänkin ottamaan uusi askel =)
Minäkin kammoksuin ennen synnytystä, mutta jotenkin raskausaikana kammo on kadonnut tai ainakin lieventynyt huomattavasti. Ennen raskautta ajatuskin siitä, että minun pitäisi pusertaa sisuksistani ulos kokonainen ihminen sai miltei pyörryttämään.
Jotenkin nyt, kun tiedän, että synnytys on edessä en osaa enää niin kammota ajatusta. Se kun on edessä nyt tahdoin tai en. Jotenkinhan sen vauvan on ulos tultava. ;) Kyllä tietysti pelkään sitä, että jos kaikki ei menekään hyvin, mutta se ei ole enää mikään ylitsepääsemätön kammo.
Olen myös ajatellut, että varmasti sitten kun olen viimeisimmillään kesäkuumalla (la 19.7) niin teen mitä tahansa päästäkseni siitä suuresta mahasta eroon.
Kannattaa tosiaan mennä vaikka puhumaan jonkun ammattilaisen kanssa kammostasi. Olen kyllä sitä mieltä, ettei kammot lähde muuta kuin kohtaamalla pelkonsa. Kammot kun ovat yleensä hieman selittämättömiäkin. Tiedän mistä puhun. Kammosin vuosia hissejä kuin kuollakseni ja aina kun ei ollut porrasmahdollisuutta meinasin melkein pyörtyä hississä jännityksestä. Kammostani olen kuitenkin nyt päässyt eroon, vaikka se työtä teettikin. Nyt jo nauran itselleni miten joskus olenkaan voinut kammota jotain niin arkipäiväistä ja vaaratonta, mutta silloin ei kyllä yhtään naurattanut.
Uskon, että myös sinun pelkosi on voitettavissa. Ja toivottavasti sinustakin tulee joskus äiti ja voit olla ylpeä siitä, että voitit pelkosi.
Täällä ihan sama juttu! Lasta on suunniteltu jo kovasti, oma talo ja työpaikat on ja niin edelleen.. mutta en mitenkään voi kuvitella itseäni synnyttämään. Nuorempana ajattelin, että eihän se mitään haittaa koska ainahan voidaan tehdä sektio. Nyt on kuitenkin tullu järkeä päähän sen verran, että oon ymmärtänyt ettei sekään oo ihan mikä tahansa "pieni leikkaus". Sitten on vielä se, että asutaan pienellä paikkakunnalla jossa neuvolan tädit on tosi ärsyttäviä, en oikein usko että saisin sieltä empatiaa jos meen kertomaan että mulla on synnyttämiskammo.