Kerron teille, minun masennuksen aloitus tarinan.
Oli vuosi 2009. Isäni alkoi juomaan alkoholia. Äiti ja isä riitelivät usen. Jäin yksin huoneeseeni ja jopa kotiin lukkojen taakse. Aikaa kului oli vuosi 2012. Olin 7v. Vanhemmat erosivat. Ero oli minulle hyvin raskas. Itkin monta päivää.. No aina kun olin isälläni hän oli joko kännissä, pilvessä tai muuten vaan ei huomioinut minua. Minulla ei ollu puhelinta tai tietokonetta, tein itse kaikki ruuat ja isä potkaisi päähän jos soitin äidille (meillä oli yhteinen puhelin) Tätä keski vuoteen 2013. Kunnes soitin äidilleni.. oli perjantai kello oli 9.28 ja äiti kysyi miksi en ole koulussa? Sanoin isä ei ole herännyt (mulla ei ollu avaimia ja isä kuskas mut kouluun) hän suuttui potkaisi mahaan ja me lähdimme. Itkin kun tulin luokkaan. Kun olin lähfössä iltapäivä kerhosta usä ei tullut kaan hakemaan ja ne ip ohjaajat vaan lähti ei ne ees huomannu muo. Mä jäin odottaa koululle kello oli n.19.30 kun isä tuli oli syksy ja minua ahdisti ja pelotti. Aina kun näin isää raivostuin äidilleni. Menetin kondrollin mun elämään. En pystynyt hallitsemaan mitään. Minut haettiin kotoa ja isästä tehtiin taas (100 kerta) lastensuojelu ilmoitus, en muista niistä ajoista enää. Mutta sen muistan että pelkäsin et isä tappaa mut. Halusin kuolla joudun psykiatrille ja nyt 2017 olen edelleen psykiatrilla välil juttelemas.
Oli vuosi 2009. Isäni alkoi juomaan alkoholia. Äiti ja isä riitelivät usen. Jäin yksin huoneeseeni ja jopa kotiin lukkojen taakse. Aikaa kului oli vuosi 2012. Olin 7v. Vanhemmat erosivat. Ero oli minulle hyvin raskas. Itkin monta päivää.. No aina kun olin isälläni hän oli joko kännissä, pilvessä tai muuten vaan ei huomioinut minua. Minulla ei ollu puhelinta tai tietokonetta, tein itse kaikki ruuat ja isä potkaisi päähän jos soitin äidille (meillä oli yhteinen puhelin) Tätä keski vuoteen 2013. Kunnes soitin äidilleni.. oli perjantai kello oli 9.28 ja äiti kysyi miksi en ole koulussa? Sanoin isä ei ole herännyt (mulla ei ollu avaimia ja isä kuskas mut kouluun) hän suuttui potkaisi mahaan ja me lähdimme. Itkin kun tulin luokkaan. Kun olin lähfössä iltapäivä kerhosta usä ei tullut kaan hakemaan ja ne ip ohjaajat vaan lähti ei ne ees huomannu muo. Mä jäin odottaa koululle kello oli n.19.30 kun isä tuli oli syksy ja minua ahdisti ja pelotti. Aina kun näin isää raivostuin äidilleni. Menetin kondrollin mun elämään. En pystynyt hallitsemaan mitään. Minut haettiin kotoa ja isästä tehtiin taas (100 kerta) lastensuojelu ilmoitus, en muista niistä ajoista enää. Mutta sen muistan että pelkäsin et isä tappaa mut. Halusin kuolla joudun psykiatrille ja nyt 2017 olen edelleen psykiatrilla välil juttelemas.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tekisin henkilökohtaisesti lastensuojeluilmoituksen jos tietäisin kenestä on kysymys.
Eipä ole ihme että moisesta masentuu. Mitä on elämän alku tuollaisten sekopäiden armoilla. Onneksi ei tarvitse jäädä menneisyyden vangiksi vaan kannattaa hakea apua, käydä asioita läpi ja päästä elämään.
Toivottavasti olet jo ammattiavun piirissä.
Voi ressukkaa sinua lapsiparkaa. Elämäsi on ihan kamalan surullista ja ahdistavaa ollut, toivottavasti nyt jo parempaan päin, vai mikä on tilanne ? Toivottavasti asiat ovat järjestyneet ! Olet vasta 12-13 vuotias nyt ? Oletko saanut apua ? Kuka sinua auttaa ? Sinulle toivoo kaikkea hyvää ja että asiat olisivat nyt paremmin !
Voiko lapsella olla noin kamalaa ??? Tällaisista tosikertomuksista nousee väkisin vihantunteita aikuista kohtaan, joka kohtelee noin raa'asti lastaan. viina on yks suomalaisen perheen tuhoaja.
vanhempien aivot liukenee viinaan !!! Miten elämäsi laita on nyt ? onko nyt turvallista ?