Nyt on itselläni tullut ns. piste iin päälle mielialassa ja jaksamisessa.
Jo kauan olen kärsinyt ala-asteella tapahtuneesta koulukiusaamisesta, eräs isompi oppilas meinasi tappaa isolla kivellä, isku meni 10 cm päästä pääkopastani maatessani hakattuna maassa. Jätti arvet sielunelämään, edelleen kartan epämääräisiä porukoita kadulla ja vaihdan puolta.
Olen ollut aina herkkä, vaistoava, laaja-alaisesti näkevä, luova. Lapsuudesta saakka on ollut tunne, etten kuulu tähän maailmaan.
Ihmiskunta kasvaa räjähdysmäisesti ja tuhoaa luonnon, elämän muilta elollisilta. Sademetsät, havumetsät, suot, kaikki ovat vapaata riistaa eliöstöineen ahneille gryndereille ja muille. Tätä menoa biosfääri tuhotaan muutamassa vuosikymmenessä. Luo herkkään sisimpääni lisää toivottmuutta.
Maamme(kin) päättäjät ovat kyvyttömiä järkevään toimintaan, kaikki on sekoilua ja suuntautuu omaa kansaamme vastaan. Turhauttaa.
Työelämä on mennyt muutoin hyvin, mutta ahkeruudesta ja tunnollisuudesta huolimatta en saa pomoilta vapaaehtoisesti palkankorotusta, kollegat saavat. He osaavat olla supersosiaalisia, vaikka hommat jäävät tekemättä ja me hiljaisemmat teemme ne. Nykyaikana ns. tyhjänpuhuminen korostuu työroolissa, sillä saa varsinkin naispomot lääpälleen ja korotukset lompakkoon. Tämä seikka toi nyt viimeisen niitin epätoivon arkkuun.
Olen ajatellut poistumista oman käden kautta. Koen, ettei tällä maailmalla ole enää tarjolla mitään elämisen arvoista. Kaikki se, mitä on pitänyt arvokkaana, iloa tuovana, lohduttavana, on poissa tai poistumassa. Kuuluisa musiikkikriitikko tohtori Seppo Heikinheimo turhautui 90-luvulla maamme ja maailman tyhmenemiseen ja asioiden persiilleen menoon, ja päätti päivänsä nappaamalla ison määrän lääkkeitä ja viinaa Sokos Hotel Pasilassa Helsingissä v.1997. Hän oli älykäs, herkkä, ja koki ja tunsi vahvemmin kaiken kuin moni ns. "puuduksissa" elävä. Näyttelijä Leo Jokela turhautui, kun vartensa pituuden (lyhyyden) takia sai aina sivurooleja (ja Spede ei sietänyt Jokelan ottamaan pääroolia itseltään papukaijahahmo G. Pula-ahona radiohupailussa ja piti huolen myöhemmin ettei Jokela saanut elokuvissaan enää isoa roolia). Jokela turhautui herkkänä, alkoholisoitui ja kuoli maksakirroosiin toukokuussa 1975, juoden tietoisesti vaikka terveys romahti jo pari vuotta aiemmin).
Jo kauan olen kärsinyt ala-asteella tapahtuneesta koulukiusaamisesta, eräs isompi oppilas meinasi tappaa isolla kivellä, isku meni 10 cm päästä pääkopastani maatessani hakattuna maassa. Jätti arvet sielunelämään, edelleen kartan epämääräisiä porukoita kadulla ja vaihdan puolta.
Olen ollut aina herkkä, vaistoava, laaja-alaisesti näkevä, luova. Lapsuudesta saakka on ollut tunne, etten kuulu tähän maailmaan.
Ihmiskunta kasvaa räjähdysmäisesti ja tuhoaa luonnon, elämän muilta elollisilta. Sademetsät, havumetsät, suot, kaikki ovat vapaata riistaa eliöstöineen ahneille gryndereille ja muille. Tätä menoa biosfääri tuhotaan muutamassa vuosikymmenessä. Luo herkkään sisimpääni lisää toivottmuutta.
Maamme(kin) päättäjät ovat kyvyttömiä järkevään toimintaan, kaikki on sekoilua ja suuntautuu omaa kansaamme vastaan. Turhauttaa.
Työelämä on mennyt muutoin hyvin, mutta ahkeruudesta ja tunnollisuudesta huolimatta en saa pomoilta vapaaehtoisesti palkankorotusta, kollegat saavat. He osaavat olla supersosiaalisia, vaikka hommat jäävät tekemättä ja me hiljaisemmat teemme ne. Nykyaikana ns. tyhjänpuhuminen korostuu työroolissa, sillä saa varsinkin naispomot lääpälleen ja korotukset lompakkoon. Tämä seikka toi nyt viimeisen niitin epätoivon arkkuun.
Olen ajatellut poistumista oman käden kautta. Koen, ettei tällä maailmalla ole enää tarjolla mitään elämisen arvoista. Kaikki se, mitä on pitänyt arvokkaana, iloa tuovana, lohduttavana, on poissa tai poistumassa. Kuuluisa musiikkikriitikko tohtori Seppo Heikinheimo turhautui 90-luvulla maamme ja maailman tyhmenemiseen ja asioiden persiilleen menoon, ja päätti päivänsä nappaamalla ison määrän lääkkeitä ja viinaa Sokos Hotel Pasilassa Helsingissä v.1997. Hän oli älykäs, herkkä, ja koki ja tunsi vahvemmin kaiken kuin moni ns. "puuduksissa" elävä. Näyttelijä Leo Jokela turhautui, kun vartensa pituuden (lyhyyden) takia sai aina sivurooleja (ja Spede ei sietänyt Jokelan ottamaan pääroolia itseltään papukaijahahmo G. Pula-ahona radiohupailussa ja piti huolen myöhemmin ettei Jokela saanut elokuvissaan enää isoa roolia). Jokela turhautui herkkänä, alkoholisoitui ja kuoli maksakirroosiin toukokuussa 1975, juoden tietoisesti vaikka terveys romahti jo pari vuotta aiemmin).
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ajattelet ihan fiksusti, mutta älä mieti niin synkästi asioita. Jos kaikki samoin ajattelevat päättäisivät poistua tästä maailmasta puolet ihmisistä katoaisi. Jokaisella on ainakin joskus sopeutumisvaikeuksia yhteiskuntaan. Tuntee olevansa erilainen ja ulkopuolella, mutta ihan hyvin voi elää omaa sisäisesti rikasta elämäänsä tässä yhteiskunnassa. Ei tarvitse kulkea massan mukana. Sinun laillasi tuntevia on paljon enemmän kuin arvaatkaan.
Tsemppiä !