En tiedä, kuuluuko aihe tänne, mutta kirjoitan silti. Aihe koskee "kesäromanssia" tai miksi tätä ikinä voisi kutsua, missä joku meni pieleen ja pahasti..
Tapasin viime kesänä ihan mukavan tuntuisen, melko ujon oloisen miehen ollessani kaveriporukalla laivalla. Vietimme sitten loppuillan yhdessä tämän miehen kanssa, juttu meni suutelu- ja kähmimisasteelle, mutta sänkyyn emme menneet. Vaihdoimme numeroita ja parin päivän päästä reissun jälkeen mies otikin yhteyttä ja menimme ulos. Juttelimme niitä näitä, kerroimme toisistamme ja mies pyysi mua lähtemään jo heti mukaansa Raumanmeren juhannukseen hänen ja kavereidensa kanssa, juhannukseen oli tuolloin aikaa vajaa pari viikkoa. Suostuin lähtemään. Halasimme, kun lähdimme eri teille.
Ekojen treffien jälkeen asiat alkoivat mennä alamäkeen. Huomasin, että mä sain yksin olla ehdottelemassa ja suunnittelemassa tapaamisia, mies ei koskaan ottanut yhteyttä. Jos olin soittanut ja mies ei tuolloin ollut puhelimen ääressä, hän kyllä aina soitti perään muttei muuten ottanut yhteyttä. Raumanmeren juhannuksen suhteen kävi niin, että mies pari päivää ennen sanoi, että "sä et nyt pääse mukaan, kun ei meillä ole tilaa majoittaa sua. Sori nyt vaan." Olin hiukan pettynyt, mutta toisaalta jos kyseessä oli tilaongelma, niin eihän sille voi mitään. Mulla ei ollut nimittäin telttaa itselläni.. Mies soitteli kyllä Raumalta ja kehui, kuinka kivaa heillä on ja oli sääli, kun en päässyt mukaan.
Soitin miehelle ehkä kerran-pari viikossa ja kysyin, ehtiikö/haluaako lähteä ulos. Mies kyllä järjesti aina aikaa treffeille, mutta muuttui jotenkin eäisemmäksi. Ei halunnut puhua esim. perheestään, ei kertaakaan tänä aikana myöskään suudellut, koskenut tms. Kerran piruuttani päätin olla soittamatta miehelle, katsoin ottaako yhteyttä. Mies soitti 2 viikon päästä edellisistä treffeistä ja vain ihmetteli, kuinka musta ei ollut kuulunut mitään. Oli viimeinen kerta, jolloin otti yhteyttä.
Olimme jonkun kerran myös rannalla. Silloin mies tuli makaamaan pää syliini. Muuten käyttäytyi enemmän kaverillisesti. Mies vietti kyllä vapaapäivinä poikien iltoja kavereidensa kanssa - ei siinä mitään -, mutta hän ei halunnut esitellä mua kavereilleen, ei koskaan pyytänyt heidän mukaansa. Mies oli tavannut pari kaveriani, vaikka en häntä pyytänyut mukaan tyttöjen iltoihin, ehkä tuota seuraavaa laivareissua lukuunottamatta.
Lähdimme keskikesällä kaveriporukalla laivalle, kun mulla oli käyttämätön risteilylahjakortti. Pyysin miestäkin mukaan ja sanoin, että jos haluaa ottaa pari kaveriaan mukaan, niin voivat tulla, mulla oli risteilyetukuponkeja. Mies sanoi yksikantaan, ettei pääse, syytä ei sanonut. Toin hänelle laivalta lavallisen kaljaa. Risteilyn jälkeen pyysin häntä tulemaan hakemaan kaljansa meiltä, tarkoituksena myös ehkä viettää myös päivää kahdestaan. Mies kiitti kovasti kaljoista, sanoi, että on vielä krapulassa, joten ei jaksa tulla, Soittelee perään sitten, kun on tulossa. Annoin tarkat ajo-ohjeet. Parin tunnin päästä mies ilmoitti, että on vielä heikko olo, nukkuu vielä jonkun tunnin. Sanoin, että voin myös lähteä tuomaan kaljat esim. keskustaan, sovitaan vain tapaamisajasta ja -paikasta, jolloin mies sanoi että "älä ihmeessä vaivaudu raskasta koppaa kantamaan. Tulen kyllä hakemaan ne, mutta vähän myöhemmin.". Taas parin tunnin päästä mies tekstitteli, että ehkä kohta jaksaa lähteä. Sitten tuli ilta ja menin nukkumaan. Heräsin kännykän piippaukseen keskellä yötä, jolloin mies sanoi, ettei päässytkään hakemaan kaljoja ja pahoitteli.
Seuraava tapaus tästä oli, kun vietin vapaapäivää ja lähdin rannalle kaverin kanssa. Kysyin miestä rannalle, hän oli töissä mutta lupasi töiden jälkeen tulla suoraan töistä rannalle. Arvioi, että ehtisi klo 16. Vietimme kaverin kanssa aurinkoista päivää yhdessä, mutta kaverini joutui lähtemään ennen kuin mies ehti paikalle (olihan tämä vähän tarkoituskin ;)). Klo 16 aikoihin kysyin mieheltä missäpäin tämä mahtaa olla, oli kotona käymässä. Aikaa kului, miestä ei näkynyt, mutta ajattelin silti ottaa kaiken irti kauniista ilmasta, kävin vielä uimassa ja otin aurinkoa. Lähdin klo 19 aikoihin, mies ei tullut rannalle eikä ilmoittanut siitä..
Kotona mietin, että juttu ei kyllä toimi alkuunsakaan. Soitin miehelle ja pyysin häntä tulemaan kahville seuraavana päivänä. Kahvilla sitten kerroin, että joku mättää ja pahasti ja sanoin, että tämä juttu loppui nyt sitten tähän. Mies oli vain, että "aijaa", ei oikein mitään reaktiota. Poistuin paikalta oikeastaan heti tämän jälkeen.
Mietin vain, olinko liian vaativa.. Itsekin olin melko sulkeutunut, kun miehen sulkeutuneisuus sai mutkin varovaiseksi. En uskaltanut esim. enää suudella tai halata häntä, kun mies jotenkin vaikutti niin etäiseltä. Sängyssä emme olleet, en tiedä, halusiko mies musta vain ystävän vai mikä mätti. Itse olisin kyllä halunnut ja ainakin ollessamme rannalla, kun mies makasi pää sylissäni, shortseissa pullotti.. En tiedä, olisiko mun pitänyt ottaa riski ja yrittää näyttää miehelle, mitä itse haluan. Mies ei näyttänyt mulle selvästi, mitä itse haluaa, jäi jotenkin kamalan epävarma olo kaikesta..
Breikin jälkeen sain silloin tällöin aamuyöstä tekstiviestejä, joissa mies kysyi, että olenko vielä vihainen hänelle. Viimeisin tuli jokunen viikko sitten..
Tulipas pitkä tarina, toivottavasti joku jaksoi lukea :) Olisi ihan mukava kuulla muiden mietteitä tämän miehen aivoituksista. En kyllä jälkeenpäin ajateltuna kadu, että heivasin miehen.
En tiedä, onko tällä mitää väliä, mutta mä olen 18, mies on/oli 23.
Tapasin viime kesänä ihan mukavan tuntuisen, melko ujon oloisen miehen ollessani kaveriporukalla laivalla. Vietimme sitten loppuillan yhdessä tämän miehen kanssa, juttu meni suutelu- ja kähmimisasteelle, mutta sänkyyn emme menneet. Vaihdoimme numeroita ja parin päivän päästä reissun jälkeen mies otikin yhteyttä ja menimme ulos. Juttelimme niitä näitä, kerroimme toisistamme ja mies pyysi mua lähtemään jo heti mukaansa Raumanmeren juhannukseen hänen ja kavereidensa kanssa, juhannukseen oli tuolloin aikaa vajaa pari viikkoa. Suostuin lähtemään. Halasimme, kun lähdimme eri teille.
Ekojen treffien jälkeen asiat alkoivat mennä alamäkeen. Huomasin, että mä sain yksin olla ehdottelemassa ja suunnittelemassa tapaamisia, mies ei koskaan ottanut yhteyttä. Jos olin soittanut ja mies ei tuolloin ollut puhelimen ääressä, hän kyllä aina soitti perään muttei muuten ottanut yhteyttä. Raumanmeren juhannuksen suhteen kävi niin, että mies pari päivää ennen sanoi, että "sä et nyt pääse mukaan, kun ei meillä ole tilaa majoittaa sua. Sori nyt vaan." Olin hiukan pettynyt, mutta toisaalta jos kyseessä oli tilaongelma, niin eihän sille voi mitään. Mulla ei ollut nimittäin telttaa itselläni.. Mies soitteli kyllä Raumalta ja kehui, kuinka kivaa heillä on ja oli sääli, kun en päässyt mukaan.
Soitin miehelle ehkä kerran-pari viikossa ja kysyin, ehtiikö/haluaako lähteä ulos. Mies kyllä järjesti aina aikaa treffeille, mutta muuttui jotenkin eäisemmäksi. Ei halunnut puhua esim. perheestään, ei kertaakaan tänä aikana myöskään suudellut, koskenut tms. Kerran piruuttani päätin olla soittamatta miehelle, katsoin ottaako yhteyttä. Mies soitti 2 viikon päästä edellisistä treffeistä ja vain ihmetteli, kuinka musta ei ollut kuulunut mitään. Oli viimeinen kerta, jolloin otti yhteyttä.
Olimme jonkun kerran myös rannalla. Silloin mies tuli makaamaan pää syliini. Muuten käyttäytyi enemmän kaverillisesti. Mies vietti kyllä vapaapäivinä poikien iltoja kavereidensa kanssa - ei siinä mitään -, mutta hän ei halunnut esitellä mua kavereilleen, ei koskaan pyytänyt heidän mukaansa. Mies oli tavannut pari kaveriani, vaikka en häntä pyytänyut mukaan tyttöjen iltoihin, ehkä tuota seuraavaa laivareissua lukuunottamatta.
Lähdimme keskikesällä kaveriporukalla laivalle, kun mulla oli käyttämätön risteilylahjakortti. Pyysin miestäkin mukaan ja sanoin, että jos haluaa ottaa pari kaveriaan mukaan, niin voivat tulla, mulla oli risteilyetukuponkeja. Mies sanoi yksikantaan, ettei pääse, syytä ei sanonut. Toin hänelle laivalta lavallisen kaljaa. Risteilyn jälkeen pyysin häntä tulemaan hakemaan kaljansa meiltä, tarkoituksena myös ehkä viettää myös päivää kahdestaan. Mies kiitti kovasti kaljoista, sanoi, että on vielä krapulassa, joten ei jaksa tulla, Soittelee perään sitten, kun on tulossa. Annoin tarkat ajo-ohjeet. Parin tunnin päästä mies ilmoitti, että on vielä heikko olo, nukkuu vielä jonkun tunnin. Sanoin, että voin myös lähteä tuomaan kaljat esim. keskustaan, sovitaan vain tapaamisajasta ja -paikasta, jolloin mies sanoi että "älä ihmeessä vaivaudu raskasta koppaa kantamaan. Tulen kyllä hakemaan ne, mutta vähän myöhemmin.". Taas parin tunnin päästä mies tekstitteli, että ehkä kohta jaksaa lähteä. Sitten tuli ilta ja menin nukkumaan. Heräsin kännykän piippaukseen keskellä yötä, jolloin mies sanoi, ettei päässytkään hakemaan kaljoja ja pahoitteli.
Seuraava tapaus tästä oli, kun vietin vapaapäivää ja lähdin rannalle kaverin kanssa. Kysyin miestä rannalle, hän oli töissä mutta lupasi töiden jälkeen tulla suoraan töistä rannalle. Arvioi, että ehtisi klo 16. Vietimme kaverin kanssa aurinkoista päivää yhdessä, mutta kaverini joutui lähtemään ennen kuin mies ehti paikalle (olihan tämä vähän tarkoituskin ;)). Klo 16 aikoihin kysyin mieheltä missäpäin tämä mahtaa olla, oli kotona käymässä. Aikaa kului, miestä ei näkynyt, mutta ajattelin silti ottaa kaiken irti kauniista ilmasta, kävin vielä uimassa ja otin aurinkoa. Lähdin klo 19 aikoihin, mies ei tullut rannalle eikä ilmoittanut siitä..
Kotona mietin, että juttu ei kyllä toimi alkuunsakaan. Soitin miehelle ja pyysin häntä tulemaan kahville seuraavana päivänä. Kahvilla sitten kerroin, että joku mättää ja pahasti ja sanoin, että tämä juttu loppui nyt sitten tähän. Mies oli vain, että "aijaa", ei oikein mitään reaktiota. Poistuin paikalta oikeastaan heti tämän jälkeen.
Mietin vain, olinko liian vaativa.. Itsekin olin melko sulkeutunut, kun miehen sulkeutuneisuus sai mutkin varovaiseksi. En uskaltanut esim. enää suudella tai halata häntä, kun mies jotenkin vaikutti niin etäiseltä. Sängyssä emme olleet, en tiedä, halusiko mies musta vain ystävän vai mikä mätti. Itse olisin kyllä halunnut ja ainakin ollessamme rannalla, kun mies makasi pää sylissäni, shortseissa pullotti.. En tiedä, olisiko mun pitänyt ottaa riski ja yrittää näyttää miehelle, mitä itse haluan. Mies ei näyttänyt mulle selvästi, mitä itse haluaa, jäi jotenkin kamalan epävarma olo kaikesta..
Breikin jälkeen sain silloin tällöin aamuyöstä tekstiviestejä, joissa mies kysyi, että olenko vielä vihainen hänelle. Viimeisin tuli jokunen viikko sitten..
Tulipas pitkä tarina, toivottavasti joku jaksoi lukea :) Olisi ihan mukava kuulla muiden mietteitä tämän miehen aivoituksista. En kyllä jälkeenpäin ajateltuna kadu, että heivasin miehen.
En tiedä, onko tällä mitää väliä, mutta mä olen 18, mies on/oli 23.
Vastaukset 10
Vanhimmat
se on sika
Se on varattu
Toivottavasti ei kuitenkaan, mutta tätä puolta en tosiaan ajatellut.. Kamalaa, jos olen sekaantunut johonkin varattuun..!! En todellakaan halua rikkoa kenenkään suhdetta ja toivon hartaasti etten tehnyt sitä nyt, jos mies oli sitten varattu.
Sängyssä emme tosiaan olleet ja eipä mies oikeastaan halunnut koskea muhun laivallaolon jälkeen.
Kovasti vain ihmettelen miehen käytöstä.. En kadu sitä, että jätin tämän miehen, mutta toisaalta jäi niin paljon kysymyksiä vailla vastausta, että se häiritsee. Jätin vain tämän miehen, kun alkoi vituttamaan enkä edes jutellut hänen kanssaan asioista.
Nyt sitten mies on välillä pistänyt viestiä ja kysyy, olenko vihainen, näemmekö vielä tms. Viimeisin tuli tosiaan pari viikkoa sitten. Ihme, kun nyt sitten otetaan yhteyttä ja kesällä taas ei puhelinlangat laulaneet miehen suunnasta, vaikka mikä olisi.. Itse en ole "dumppauksen" jälkeen ottanut mitään yhteyttä mieheen.
jos sillä oli tauko tyttönsä kanssa ja alkoivatkin sittem seurustella uudestaan kun oli tullu laivalta?? ei halunut suudella eikä muuta kun oli toisen kanssa..?olit varalta mä arvelen.
Noita on nähty enneki..:(
Jos tyttöystävä jätti niin se yritti paikata sitä sulla?
eipäilen pahasti että olet varalla, jos heille tullee tai on ollu välirikkoja niin sillä on oltava joku heti lohduttamassa kunnes o´ma suhde saadaan korjatuksi..?
hujarit huomaa yleensä siitä jossei ne tuo
"mammaa" näytille kavereilleen ja sukulaisille,
eikös sen siitä huomaa??
näin taitaa olla. Jotenkin pääsin miehen tunnelmiin kiinni kertomuksen pohjalta.
T. 2. mies.
Musta tuntuu, että suurin osa alle 25 vuotiaista miehistä on tollasia..ja olen huomannut, että on aivan sama antaako ensimmäisellä kerralla vai kuukauden päästä. sama tulos. Ja ärsyttävintä on, että mies ottaa kuitenkin parin viikon hiljaiselon jälkeen yhteyttä ja ihmettelee, että mikä on, jos on itse jo antanut olla.
yritäpä sit vielä ottaa miehen logiikasta selvää?? huh. Mut kyllä se yhteydenottaminen kertoo jotain kiinnostuksesta. Mä oisin varmaan antanut heti olla, jos ei itse edes vaivaudu soittamaan. Molempien pitää ottaa yhteyttä.
Jotenkin tuntuu, et sillä miehellä oli sillon joku toinen kiikarissa myös. Jos mies on TODELLA kiinnostunut, et voi olla huomaamatta sitä miten HÄN piirittää sua katseilla, sanoilla ja käytöksellä...
Ja nykyinen käytös: Voihan olla et mies on kiinnostunut susta jollain tasolla, mut ootko kysyny suoraan "mitä haluaa susta"? teiän pitäs keskustella asiat halki...
Tai sit sillä ei oo muutakaan tällä hetkellä ja haluaa lämmitellä suhteen sun kanssa. Mut normaalisti mies haluaa hellyyttä ja pusuja yhtälailla kuin nainenkin, vaikka oliskin perin suomalainen mies- joka "ei puhu eikä pussaa"...
Mieti mitä sä haluat siitä miehestä vai haluatko mitään. Älä anna kohdella itseäsi välinpitämättömästi. Olen itse törmänny just tollaseen mieheen ja oon ollu ymmälläni käytöksestä. Mulla oli silloin pelissä vaan todelliset haavoittuvat tunteet ja ei harmita yhtään vaikka sillon en antanutkaan mitään tapahtua. Se vaan sattui lujaa koska odotin ja odotin yhteydenottoa ja ei kuulunut...
Voin tietysti olla väärässäkin. Mutta nämä ovat ajatuksiani ja halusin sullekin niistä kertoa, koska jotain samalla tasolla olen kokenut!
On ihmeellistä huomata kuinka paljon näitä katkeria miestenvihaajia täältä löytyy. En tarkoita nyt sinua, vaan näitä sinulle vastanneita.
Miehet on erilaisia kuin naiset. Siksi me miehet emme ymmärrä naisia ja toisinpäin. Siitä osin johtuu sekin, ettet ymmärtänyt miehen käytöstä, jota en kuitenkaan rupea nyt puolustelemaan. Mieshän ei missään vaiheessa näyttänyt sinulle suoraan, että välittää sinusta, joten tavallaan teitä oikein, kun dumppasit.
Olettaisin, että äijän käytökseen on ainakin kaksi mahdollisuutta eikä niistä kumpikaan ole se, että hän oli sika tai varattu. Tavallaan edellinen vastaaja oli oikeassa sanoessaan "suurin osa alle 25 vuotiaista..." (yleistys on pop). Miehet ovat säälittävän usein epävarmoja itsestään, joko se ilmenee renttuiluna tai sitten tuollaisena käytöksenä. Äijä ei ehkä olettanut sinun tuntevan juuri mitään itseään kohtaan ja oli varovainen, ettei putoaisi korkealta. Tunneasioissa olemme myös aika sokeita; toisen osapuolen ihastusta ei huomata, vaikka merkit olisivat kuinka selviä. Sitten ihmetellään miksi toinen jätti ja on nyt vihainen, vaikken usko sinun kovin vihainen olevankaan?
Toinen mahdollisuus on, että mies ei ihastunut sinuun missään vaiheessa. Itsekin olen sen joskus kokenut. Vastapuoli on nätti ja ihan kiva ja hänen kanssaan on mukava olla, mutta silti jotain puuttuu. Silti hänen kanssaan on vain koska hän on nätti ja kiva ja hänen kanssaan on kiva olla. Sitten kun toinen osapuoli pistää poikki, niin vielä kännissä (ja joskus selvinpäin) muistellaan, kuinka se olikaan nätti ja kiva ja sen kanssa oli vielä kiva ollakin.
Itse tajuan niin hyvin mitä yritän sanoa, mutta epäonnistuin itseni ilmaisussa surkeasti, tunnustan. En vain jaksa enää enempää muokata tekstiäni. Tärkeintä ei ole se että ymmärsitte, vaan se että sain nimeni näkymään.
Oli tosi kiva saada miehisiä ajatuksia tänne :) Näinhän se valitettavasti on, että miehillä ja naisilla on tuo ajatus- ja usein myös toimintamalli erilainen, joten täyttä yhteisymmärrystä ei varmasti koskaan tule olemaan.
Itse oletin, että mies joko on vain niin ujo, ettei uskalla tulla sieltä suojamuurin takaa esiin ja siksi oli hirmu etäinen. Ja onpahan käynyt myös miljoona kertaa mielessä, että onkohan miehellä edes mitään tunteita mua kohtaan, haluaisiko olla enemmän kuin pelkkä kaveri.. Itse tein virheen siinä, kun en uskaltanut ottaa riskiä ja näyttää/sanoa suoraan, mitä haluan. Pelkäsin, että jos rupean "päällekäyväksi", niin ujo ja muutenkin vetäytyvä mies ottaa silloin viimeistään jalat alle. No nyt mietin, että olisi kai pitänyt olla se aloitteentekevä osapuoli, kun miehestä ei siihen ollut. Eli tosiaan voi olla, että mies uskoi etten ole niin kiinnostunut kun itsekin pakenin kuoreeni ja olin tosi hämmästynyt koko tilanteesta. Vaikka kyllä yhteyttä pidin, eikös se ole aika selvä merkki, vai?
Itselläni ei tosiaan ole ollut seurustelusuhteita ennen tätä miestä (okei, saa nauraa!), joten en tiennyt suhde-etiketistä mitään. En halunnut olla se "roikkuva" osapuoli, mutta ilmeisesti pidin narut liian löysällä ja vetäydyin itsekin. Ilmeisesti mies heitti tässä pelissä sen ratkaisevan pallon mulle, tulevaisuus olisi siis mun päätöksestä kiinni. En tiedä..
Tosiaan, sitä en kadu, että annoin kenkää. Miehen pitäisi ehkä hiukan kehittää itseluottamusta ja rohkeutta tai löytää se oikea nainen, joka en välttämättä ollut hänelle. Se vain harmittaa, kun vain pamautin, että juttu on ohi enkä ikinä puhunut hänen kanssaan asioista. Jäi liian monta kysymystä vailla vastausta.. Yhteyttä en ottanut häneen enää tämän kahvilareissun jälkeen enkä ole vastannut näihin viesteihin, joita mies lähetteli jälkeenpäin.
Olisi ihan mukava jutella miehen kanssa asiat selviksi ja sitten hajaantua eri teille ja jatkaa elämää. Ja kysymyksiin olisi vihdoin saatu ne puuttuvat vastaukset.
Jatkoa vielä tähän tarinaan, joka kuitenkin päättyi onnellisesti (ainakin tällä hetkellä asiat on hyvin): Vietin ne viimeiset kesäviikot, mitkä jäi jäljelle, sinkkuna. Kun syksy alkoi ja lähdimme yhtenä viikonloppuna juhlimaan kaveriporukalla. Julistin kaikille, kuinka aion elää nyt pitkään sinkkuna. Sattumalta tapasin baarissa mukavan tuntuisen, "vain" 21-vuotiaan miehen, jonka kanssa tuntui synkkaavan. Vaihdoimme numerot, otin pari päivää baari-illan jälkeen yhteyttä tähän kaveriin ja sen jälkeen ei ole tarvinnut pelätä, ettei mies pidä yhteyttä :) Tämä uusi mies kyllä ottaa yhteyttä ilman pyyntöä olematta silti häirikkö, uskaltaa kyllä halailla ja pusutella ja puhua avoimesti. Jo parin viikon jälkeen mies vei tapaamaan kavereitaan ja reilun kuukauden päästä istuin hänen vanhempiensa ruokapöydässä. Jouluna mies oli meillä tapaamassa vanhempani ja on tavannut myös mun kavereitani. Meille tuli äsken 4kk täyteen ja hyvältä näyttää :) Silti ne kysymykset vailla vastauksia leijailevat ilmassa...