toukokuisen asunnuntai aamuna
miks tapoit ittes
yhtgrfed
18487
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Jännittävää katsoa, vastaako kohde :roll:
vattassa kun samaa jännityksellä odotan ;D))))).
Toivotaan ja pidetään peukkuja pystyssä että saisimme lukea tuonpuoleista palanneen kommentin;)
Ei tänne kaikki kirjoita sillä toiveella että hänelle vastaisi se ketä ajattelee. Tänne voi purkaa ikävän tunteitaan ihan vaan itselleen.
Vähennä mies sitä viinan käyttöä niin ei tule viekkareina itsemurha ajatuksia.
Itsestäsihä tässä taas puhut?
Saatan vaikuttaa nyt aika tunteettomalta ottaen huomioon oman henk.koht. historiani.
Tämä on minulle mielenkiintoinen elämänmatka sinällään, sillä olen vuoroin vastakkaisissa asemissa. Ensin olin se itsemurhaa hautova ja nyt olen lähivuosina ollut se "terve" joka ulkopuolisena seuraa itsemurhaa hautovia ns. sivusta.
Minulla on omista yrityksista niin kauan aikaa että olen unohtanut paljon. En kaikkea. Onhan ne tilanteet niin voimakkaita, rajuja ja ääritilanteita. Kaikki voimakkaita tunteita herättävät tilanteet painuu mieliin ikuisiksi ajoiksi, eikä mieli koskaan unohda täysin.
Muistan sen hädän, ahdistuksen, pelon. Muistan epätoivoni ja tunteen että olen umpikujassa, josta ei muuta tietä enää ulos ole. Muistan katselleeni hiljaa muita ympärilläni. Katselin silmiin ja yritin hiljaa sanoitta pyytää vielä apua... viimeinen oljenkorsi, että joku aavistaisi sanoitta mitä aijon tehdä ja korjaisi ongelmani pois. Kukaan ei nähnyt hymyn ja rauhallisuuden taakse.
Pääsin livahtaan ajatuksineni kaikkien ohi..kukaan ei huomannut miten pahoin minä voin.
Tunnen tämän puolen. Olen ollut siinä roolissa. Nyt kun luen tällä historialla tätä aloitusta silti ensimmäinen ajatus on
"Onko sitä itsesääliä pakko ruokkia ja siinä ihan kiriskellä itseään surkkuttelemassa. On muillakin stanan vaikeaa, mut ne ei uhkaile silti itsemurhilla ja tee niistä fantasioita palstoille. Ajatteletkohan sitä taukki yhtään, vai onko itserakkaus ainoa mihin pystyt?"
Aloituksessa kuvastuu se fantasia että näytän kaikille merkitykseni kuolemalla pois. Sittenpähän näkevät mitä menettivät. Eli tietynlainen katkeruus ja kosto sekä itsensä sääliminen tässä näkyy minusta.
Minua tällainen peli hiukan suututtaa. Itsemurhan yrittäjillä on oikea hätä ja tällaiset aloittajan tapaiset tuo kaikille leimaa tuollaisina itsesäälissä huomioo kitisiöinä. Kukaan ei ota todellisessa hädässä olevia tosissaan kun joukossa on näitä! Me joilla oikea hätä, ehditään kuoleen tämmöisten takia.
Pakko lisätä että olen onnellinen siitä ettei minun elämäni päättynyt 13-16 vuotiaana mihinkään niistä itsemurhayrityksistäni, joita tein.
Kaiken kaikkiaan tämä matka mitä olen käynyt läpi elämänpolkuja astellessa on ollut seikkailu.
Minua on elämä heitellyt jatkuvasti vastaikkaisiin rooleihin, monessa muussakin asiassa.
Näkökantani ovat tosi monipuoliset ja minusta on ollut upeaa saada elää ja päästä näkemään tätä elämää eri kanteilta katsoen.
Tuolloin olin lapsi. 13 v koululainen. Ihan liian nuori kuolemaan ja ihan liian nuori tekemään niin isoa päätöstä omasta hengestäni.
Tapasin työni kautta juuri pari viikkoa sitten erään sairaanhoitajan, joka hoiti minua vuoden ajan kun olin 14-15 v. Juuri silloin kun olin pahiten itsetuhoinen ja äärimmäisessä vaarassa kuolla itsemurhaan.
Sen katseessa oli aito ilo ja liikutus kun se näki minut elossa, työelämässä ja iloisesti hymyilevänä aikuisena. Hän halasi minua kyyneliä silmistään pyyhkien.
Hän pelasti yhden vakavasti itsetuhoisen teinin itsemurhalta ja näki hänet melkein 20 vuoden jälkeen siitä elossa ja hyvinvoivana. Voimmakkaita tunteikkaita hetkiä myös ammattiauttajille, joka antanut väkisin samalle ihmiselle lääkehiiltä ja jotka nähneet saman ihmisen tajuttomana ambulanssiin lykättävänä.
Minulle aina välillä käy näin että joku menneisyyteni pahimman vaiheen ihminen kohtaa minut ja hyppää itkien kaulaani liikuttuneena siitä että olen elossa. Seurassani olevat välillä ihmettelee sitä mutta jos selitän he tajuavat syyn voimakkaaseen reaktioon.
Tuota vissiin sait
ww.hus.fi/sairaanhoito/sairaanhoitopalvelut/myrkytystietokeskus/Sivut/Laakehiilenantaminen.aspx
Tuo linkkisi ei näkynyt, mutta huomasin että siitä puuttuu edestä yksi wee niin lisäsin sen osoitteeseen ja sain näkymään.
Kyllä, juurikin noita putiloita sain juoda. Se on lääkeainemyrkytyksen ensiapu number one.
Jos ensihoitajien tullessa olin tajuissani niin ensimmäinen putilo piti juoda jo ambulanssissa. Toinen juotettiin sairaalassa ja taisin vielä joutua kolmannen juomaan vuorokauden sisällä.
Isoja putiloita ja paskalta maistu. Oksennus oli lentää ja kyyneleet silmissä join, kun pakotettiin.
Mustaa hiiltä. Vieläkin se maku nousee suuhuni kun muistelen sitä. Hyvin epämieluisaa.
Joskus minulle juotettiin sitä kun olin jo puoli tajuton. Puolimakaavassa asennossa. pideltiin päästä kiinni ja hoitajat juotti sitä pullosta suoraan kiireellä kurkusta alas. Sanoi että pakko nyt ottaa koko pullollinen ja toisesta vielä lisää. Yritin vastustella jonka takia minua pideltiin kiinni ja juotettiin sitä. En ollut oikein halukas olemaan pelastustoimissa yhteistyössä.
Tuo olisi hyvä olla kotilääkekaapissa, ihan vaan lastenkin takia. Jos sattuvat laittaan suuhunsa jotain myrkyllistä. (mutta ei saa antaa jos liuottimia juonut) Ensimmäinen toimi joka myrkytystietokeskuksesta neuvotaan ja minkä ensihoitajat tekee tullessaan paikalle.
Kotona voi siis tehdä samoja pelastustoimia ripeämmin jos on kotona jo putilo, jos vaan soittaa vaikka 112 ohjeet ja hälyttää avun silti paikalle. Apua odotellessa vaan voi jo tehdä asioita enemmän hädässä olevan hyväksi kun tuollainen kotona. Jos saa sen vaan nieleen tota paskan makuista mössöö.
.Voimia sulle rakas mies.
Rakastan.
Olen hullu ja paskiainen.
Älä välitä.
Rakastan.
😤❤
Yritän myös kehittyä omalla tavallani.
Katsotaan puolen vuoden kuluttua.
Pidä hyvää huolta itsestäsi.
Välitän paljon. 😄❤
Onx tää taas sellainen vedätys- ja feikkiviesti?
Välitän aidosti todella paljon eräästä miehestä ja haluan että hänellä on kaikki hyvin. Rakastan.
Ikävä.
En ihmettele yhtään jos joku tappaa ittensä. Se ryhmä on täysi tuhooja. Ne vie kaiken ja paikalle etsitään uusi uhri, kun on ensin tuhottu tai viety joku itsemurhan partaalle. Ei ne välitä kuin itsestään. Ja ne vie ja varastaa sen minkä ehtii. Loputon kierre joka tehdään muka hyvää tarkoittaen.
Eihän kenenkään nyt minkään narsistisen ryhmän takia kannata mitään muuta kuin olla onnellinen siitä, ettei sellaisessa tarvitse olla itse osallisena. Ellei sitten joskus vielä rikosilmoituksen tekijänä. Senhän tekee hyvin mielellään silloin, kun aihetta on.
Aina ei voi valita. Jos ei hyvällä sitten pahalla. Tappamaan en ryhdy, jokainen saa sen mitä on tehnyt ja varastanut. Sitä saa mitä tilaa. Oli kansallisuus ja titteli mitä tahansa, suomi, viro, ryssä.... En tee minä kerron.
Itte kunnioitan ihmisii, jos haluu tehä itsarin, en tuomitse heitä. Iso on ongelma sillon, ei voi mitään, umpikuja.
Saavat sillon täydellisen vapauden ja rauhan. Niihä se on kaikil ihmisil, kun tulee kuolema= täydellinen rauha ja vapaus.
Joskus ajattelen, että ois parempi, ettei maapalloa ois ollenkaan, koska on liikaa kärsimystä maapallon ihmisil. Ei tarvi kuin avata telkkari.
Niin on yksi hyvä perustelu itsemurhan tekemiselle. Halu tappaa. Murhanhimo kohdistuu joskus läheiseen, joskus itseensä, joskus omaan kansaansa, toisinaan vieraisiin sukukuntiin. Lajin sukupuutto on niin kaukana notta ANTAA MENNÄ VAAN.