Avioliitto on yhtä helvettiä!

LAitappa vaimosi koville ja kun sinä käyt töissä niin kotityöt eivät kuulu sinulle vaan vaimollesi koska on kotirouva ja et anna periksi täss äasiassa. Koskaan ei pidä mutta kummankaan puolison vanhempien kanssa asumaan samaan huusholliin ja millä perusteella vaimosi kietää sinua tapaamasta venhempiaan ja pitää olla muutakin elämään kuin pelkkä perhe ja harratuksetkin vievät aikaa.

Nyt kyllä hommasta teille oma koti. Ja vaimo tulee mukaan jos perheen tahtoo pitää. Tuo sun katkeruus vaan kasvaa puolisoaan kohtaan lisää ja kohti eroa menette. Pitää teidän olla sen verran itsenäisiä ja vaimosi ymmärtää oman rauhan. Ei ole syy ettei yksin pärjää lapsen kanssa. Voi tuo anoppi tulla teille kun olet työreissulla. Kyllä se anoppikun saa oman elämän kun muutatte omaan asuntoon. Sinähän se annat olla toisen täysin prinsessana kun sen äiti hoitaa sen puolesta kaiken. Nyt asunnon hakuun ja muutatte omilleen että näet muuttuuko vaimon käytös kun itse joutuu ottamaan itsestään ja lapsesta vastuun. Näette samalla onko teidän avio sellainen mitä kuvittelit. Et sinä anopin vuokralaisena tule näkemään mitään. Sun katkeruus kasvaa vain ja näet vaimosi viat pahentuvan. Ei hyvältä kuullosta. Ottakaa ensin niin sanottu ero siitä anopista. Katsotte sitten kun olette keskenään onko avio pelastettavissa.

Sehän tässä onkin hauskaa,että meillä on oma koti,joka on tyhjillään.Raha-asiat on ihan hyvällä mallilla,vanhemmat eivät ole edes takaajina vaan minä olen aina säästänyt,toisin kuin vaimoni,joka laittaa pennit menemään.Anoppi ei halua vuokraa eikä rahaa asumisesta,tuntuu että hän on siepannut elämän meiltä,haluaa elää uudestaan sitä aikaa kun on vauva talossa.Kun yritän sanoa etten jaksa kauheasti panostaa viikonloppuna perheeseen kun teen pitkää päivää töissä,ja ajan useamman tunnin matkan kotiin viikonlopuksi,anoppi vain nauraa että he täällä valvoo 24h vauvan kans,tekee kotityöt ym.Todellisuudessa rientävät hyssyttään vauvaa kun se vähänkin inahtaa,ja pianhan se oppii siihen.Minua voi pyytää avuksi kotitöihin,mutta omaa tytärtä ei voi kun se on vasta synnyttänyt!Ja sanotaan että lapsen saaminen ei ole sairaus...tässä tapauksessa tuntuu olevan.Katkerin mielin lähden taas ajamaan töihin,anoppi painottaa lähtiessä ettei perhe-asioista sitten huudella,ettei heiltä mene maine.Pitäisi olla kiitollinen kun on koti minne on avoimet ovet...tulee mieleen että aikuinen lapsi joka palaa synnyinkotiinsa on siipirikko,joka ei pärjännyt maailmalla,eikä omillaan.Minut on kasvetettu selviytymään,olen kiitollinen siitä äidilleni,joka on maailman viisain ihminen,tähän anoppiin verrattuna,joka arvosteli minulle myös häntä,mikä sattui kovasti.

Miksi et menisi omaan kotiinne huilaamaan viikonlopuiksi. Saat rauhassa rentoutua viikon väsymykset pois.
Sitten kun olet kunnolla huilannut, voit ajaa anoppilaan muutamaksi tunniksi tapaamaan lastasi. Kokeile jos anoppi antaa sinulle, vaimollesi ja lapsellesi tilaisuuden olla kolmestaan.
Nuo muutamat tunnit voit sitten nauttia lapsestasi ja palaat jälleen omaan asuntoonne jossa saat olla rauhassa ja kerätä voimia uutta viikkoa varten.

On hyvin todennäkoista että vaimosi aikanaan haluaa palata vauvanne kanssa omaan kotiinne. Niin kaun kunnes se tapahtuu, vain vieraile anoppilassa muutama tunti kerrallaan. Tuon ei pitäisi aiheuttaa riitaa kenenkään keskuudessa! Rauha pysyy maassa.

JA varmista ettet lisäänny tuon naisen kanssa enää!

Niin ajattelin itsekkin.Alkaa olla mitta täynnä,anoppi läiski lehdellä poskille kun lähdin...ehdotan vielä vaimolle että haluaako tulla mukaan jos mennään ensi viikonlopuksi omaan kotiin.Ilmeisesti käynnissä on hyvin voimakas aivopesu anopin puolelta tytärtä kohtaan.Olen myös tutkaillut josko tämä olisi synnytyksen jälkeistä masennusta,oireet sopisi vaimoon,kilahteli jo synnytyslaitoksella ja ehdotti avioeroa.Mutta anopin oireisiin se ei sovi...Alan myös ajatella sitä mahdollisuutta että tiemme eroavat.Ikävää tämmöinen,pitäisi elää parasta aikaa,mutta on vaikea mennä töihin kun on niin huoli kaikesta...

Hei nimimerkki, väsynytisä.

Onpas kurja ja outokin tilanne. Ei ole ihme, että olet väsynyt ja tilanne raastaa. Täytyyhän tuohon saada muutos tavalla tai toisella. Jospa tosiaan ensi viikonloppuna olisit siellä omassa kodissa, lepäisit ja kävisit siellä anoppilassa lasta katsomassa, vaimoa myös ja kertoisit rauhallisesti vaimollesi mistä on kyse - kun teillä on oma koti, asutte siellä ja anoppi voi (jos niin ajattelet) käydä siellä, kun sinä olet töissä. Kannattaa sinun "taistella" perhe-elämäsi puolesta, jos vaimosi on sinulle tärkeä. Asia saattaa hyvinkin kääntyä vielä parempaan ja jossain kohtaa tämä vaihe on enää muisto. Tietysti olisi hyvä, että vaimollasi olisi sinun työviikollasi jotain muutakin elämää kuin kotona vauvan kanssa oleminen; muita äitejä, joita tavata tms. Nyt tulee tietysti kesä, mutta seurakunnilla on esimerkiksi perhekerhoja, joissa käy nimenomaan äitejä lasten kanssa. ne ovat suosittuja, niitä kannattaa kysellä, kesän tosin ovat tauolla.

Tsemppiä ja voimia,
Pirkko-pappi

Hännispike tarjoaa vaikeaan avioliitto ongelmaan ratkaisuksi seurakunnan perhe kerhoa. Halle ja lujaa kans!

Ehkä olen tehnyt oikean valinnan kun en ole naimisiin mennyt vaikka olen saanut kuulla asiasta varsinkin avovaimoni omaisten puolelta. Ehkä tapaukset lähipiirissä on kertonut tarpeeksi. Yksi tapaus...pari seurusteli vuosia ja syntyi lapsi. Yhteiasumus ja naimisiin meno vain jotenkin pilasi heidän suhteensa. Erosivat ja nyt menee hyvin kun molemmilla oma asunto, ovat kuitenkin parisuhteessa mutta eivät aviossa.

Ehkä.Anoppi hiillosti minua koko ajan ja näytti tyhjää paikka seinällä mistä puuttui vielä tyttären hääkuva.Painostuksen alla sitten suostuin viimein.Nyt kuulemma on muuttanut mieltään eikä kiinnosta,samoin on lapsen kans,ja moni muu asia on kans alkanut satanen lasissa ja loppunut into kuin seinään.En ole paskempi aviomies,en käy vieraissa,en juopottele,mutta voin ottaa joskus,osaan siis käyttää alkoholia ilman päihtymistarkoitusta.

Avioliitto on teidän kahden asia. Nyt menette omaan kotiin ja hoidatte avionne kuntoon. Sinä vain katkeroidut lisää ja kohti eroa menette selkeästi. Anopin pitää tuo käsittää aikuisena ihmisenä. Ette anopin katin alla saa omaa valtaa ja rauhaa avioonne. Koska ensinnäkin jos riitelette on anoppi tyttärensä puolella ja tunnet lisää vihaa kun sinua joukolla ahdistetaan. Nyt hopi hopi omaan kotiin ja vaimo ja lapsi mukaan ja annatte molemmille silloin mahdollisuuden korjata avion korjaamisen mahdollisuuden. Tytär voi mennä äidilleen kun olet reissussa. Kerro vaimolle että haluat oman kodin ja siellä elää. Kyllä vaimon pitää se ymmärtää. Jos ei halua niin ei se teidän avio pelastu mitenkään. Taidatte olla nuoria vielä kun asustelette anopin katon alla. Kasvakaa molemmat aikuisiksi ja Omakoti on se paikka missä eletään. Toki apuja voi pyytää ja saadakkin anopilta. Anopinkin pitäisi jo haluta omaa rauhaa. Epäilen että myös salaa tätä toivoo muttei uskalla tyttärelleen sanoa ettei loukkaa.

Ei tässä nyt ihan pentuja enää olla,ja on omakin koti niinkuin aiemmin kerroin.Vaimollani on mitä ilmeisemmin jokin salaisuus joka pitää hänet noin kiinni äidissään.Kun sunnuntaina lähdin työmatkalle ajamaan,vaimo yllättäen soitti että oli palannut omaan kotiimme vauvan kanssa.Viikonloppuna jonka vietin heidän luonaan anoppilassa hän ei sanallakaan maininnut että on tulossa kotiin.Liekkö tullut riitaa..mene ja tiedä!Nyt olen huolissani syrjäytyneestä vaimostani että miten pärjää siellä kotona,ei ole ystäviä,eikä ole ollut vielä vauvan kans päineen syntymän jälkeen.Ajatukset pyörii kotiasioissa niin ettei tahdo pystyä keskittymään työntekoon.

Hyvänen AIKA!

Vaimosi on siellä minne hän kuuluukin sinun lapsesi kanssa : KOTONANNE.
Iso, terve, aikuinen nainen pärjää loistavasti yhden, kahden kolmen neljän lapsen kanssa yksinään! Aidit ovat AINA pärjänneet kun isä hankkii leivän poytään kodin ulkopuolella.

Olisit jo vihdoin iloinen että vaimosi ruuvit alkavat olla oikeilla paikoillaan. Hän pystyy hoitamaan lapsenne, kotinne, kauppareissut, siivoukset täydellisen hyvin.
Tietysti jos hänellä on liikkumis- tai muita fysikaalisia vajavaisuuksia, hommien hoitaminen käy hitaammin. Sekään EI, EI, EIEIEI ole esteenä vaimosi hoitaa lastanne ja talouttanne. Onhan hän huolellisesti ja hyvin tietoisesti hankkinut kaiken tuon sinun kanssa.

Salli, hyvä isä, vaimollesi tilaisuus hoitaa koti, lapsi ja sinut siinä sivussa, kunnialla. Hän haluaa tehdä sen ja kykenee siihen varsin hyvin!

Anoppinne on kaukana takakulisseissa, antakaa hänelle tilaisuus pysyä siellä ja elää omaa elämäänsä. Te omaanne.

Nyt kävi niin että kun palasin kotiin,vaimo oli lähtenyt,ja vienyt lähes kaiken irtaimen kotoamme,vaikka ne oli yhteisesti ostettuja.Edellispäivänä soitti että hän vie pari omaa juttua vanhempiensa luokse.Hyvin oli suunnitellut,oli kaksi viikkoa pakkaillut selkäni takana pois ollessani.Olen aivan ihmeissäni.Seinät kaatuu päälle.Vauvaakin on ikävä,mutta siitä ei mainita sanallakaan,ihan kun sitä ei olisi olemassakaan.Eihän sillä ole vielä edes nimeä,vaikka olisi pitänyt kastaa jo aikapäiviä sitten.Pelkään kiintyä lapseemme kun se kuitenkin viedään minulta,niin kuin näyttää käyvän.Tuntuu että minua vedätettiin naimisiin henkisesti sairaan ja ailahtelevaisen mielen omaavan naisen kanssa,joka on henkiseltä tasoltaan lapsi.Siipirikko palaa kotipesälle äitin hoiviin kun ei pärjännyt maailmalla.Ahdistaa.Seinät kaatuu päälle.

Sinulla on vauva (onhan sinun?). Hänen hyvinvointinsa on sinun hyvinvointiasi tärkeämpi. Jos vaimosi ja anoppisi ovat noin epästabiileja, sinun on käytettävä kaikki lain suomat keinot hänen pelastamisekseen. Sinun pitää hakea huoltajuutta ja otettava yhteyttä erolakimieheen.

Vauvasi on nyt elämäntehtäväsi.

Ajattelin antaa vain olla,ei ole voimia ruveta riiteleen lapsen päältä.Olen ajatellut myös varmistaa että lapsi todella on minun,ennenkuin alan makseleen elatusmaksuja.Mutta kaikki aikanaan,ne sovitaan sitten lastenvalvojan luona,kaippa saan vielä nähdä pikkuistani.Eipä sitä tiedä miten asiat hoidetaan kun ei ole ennen tälläistä kohdalle sattunut,eikä olisi uskonut että aviliitto loppuu noin lyhyeen.Pian täytyy taas palata töihin,ja yrittää koota ajatukset vaikka ne miten pyörii mielessä.Jospa se tästä selviää jotenkin parhain päin.

No minähän tänne kirjoitan,kuka muu muka?Oman näkökantani asiaan.Mielenterveysjutut eivät ole tuttua minulle,eikä perheessäni eikä suvussani ole ollut mielenterveysongelmia,joten en tahdo käsittää mistä on oikein kysymys.Jotain on taustalla...Olen varmaan hirveä narsisti kun vaimokin lähti vastasyntyneen kanssa.Sitäkö yrität sanoa????Yritä kertoa tarinaani,millaista on olla isä tämä päivänä,kun kaikki ei mee kuin strömsöössä.Ja totta helevetissä se on minunkin syytä.En ole osannut antaa aikaani riittävästi vaimolleni ja vauvalleni.Mutta jospa se elämä opettaa.Tai siperia,niinkuin sanotaan.Ja eikös meissä jokaisessa pitäsisi olla sen verran narsistia että välittää myös itsestään?

Koti on nyt tyhjennetty,vaimo on varannut ajan lastenvalvojalle,lapsikin on näköjään saanut nimen.Jokohan nyt hymy on palannut kasvoille kun minä oon sen kuulemma pimentänyt,äitinsä mukaan!Elatusmaksuja on vailla,vaadin kuitenkin isyyden vahvistuksen ennen kuin alan maksaa.Vaikka vaimo siitä varmasti raivostuukin,kun ollaan naimisissa oltu.Tuntuu että tämä kaikki on ollut vain pahaa unta,minua on käytetty koko ajan törkeästi hyväksi,suunnitelmallisesti suunniteltu koko operaatio!

Ja tarina jatkuu.Tuli kirje lastensuojeluviranomaiselta,jossa ilmoitettiin minua kuulematta että saan jatkossa tavata lasta joka toinen vkl paikallisessa perhekodissa,enkä saa olla asian tiimoilta yteydessä vaimooni enkä lapseeni.Vain allekirjoitustani olivat vailla.Olisivat kirkoittaneen senkin kun osaavat niin hyvin puhaltaa yhteen hiileen,sossu ja vaimoni.Entinen vaimoni.

Miksi et itse ole ollut yhteydessä lastenvalvojaan? Käypä siellä sopuisasti juttelemassa pikimmiten. Sinun kuuluu saada nähdä asiakirjat jotka koskevat sinua ja lastasi. Usko huviksesi että hämmästyt mitä on kirjattu sinustaja perhe-elämästänne. Selkeät virheet ja valheet sinun on saatava korjattua, tarvittaessa lakimiehen avulla.

Tuo on ihan totta, että sinun täytyy nyt äkisti korjata selkeät virheet ja valheet. Naiset osaa olla sitte käärmeitä. Voimia sinulle!

vai niin. Kuulimme nyt sitten sinun versiosi asioista. Reissutyötä tekevä mies ei ole kenenkään vastasynnyttäneen naisen unelmatilanne. Olisiko sinulla ollut mahdollisuus järjestää isyyslomaa syntymän jälkeen ja kenties myös katsella työpaikkaa lähempänä kotia, jolloin voisit iltaisin olla perheesi kanssa, jos se on sinulle tärkeä... Jos ei löydy työtä kuin matkan takaa, on mielestäni selvää, että vaimosi hakee viikoiksi tukea äidiltään tai joltain läheiseltä ystävältä. Siinä hän tekee aivan oikein ja se on syntyneen lapsen parhaaksi! Harvoissa kulttuureissa on tapana jättää synnyttänyttä äitiä yksin, vaan äitiä auttaa ja lasta kasvattaa koko suku / yhteisö.

Suomessa valitettavasti on tällainen yksinpärjäämisen eetos, joka sinullakin tuntuu olevan, ja se aiheuttaa paljon äitiysmasennusta, huonoja perhetilanteita ja avioeroja pikkulapsiaikana. Yksinpärjääminen on typerä ja turha arvo, koska viime kädessä kukaan ei täällä yksinänsä pärjää. On heikko ihminen, joka ei apua ja tukea uskalla tarvitessaan ottaa vastaan.

Jos haluat olla isä lapsellesi ja mies tällä vaimollesi, voit ehkä vielä korjata tilanteen. Kun mies on mukana parhaansa mukaan perheen elämässä, niin nainen jaksaa paremmin ja jälkeläiset voivat paremmin. Pelkkä rahan tienaaminen ei oikein riitä, kun nykyään yleensä naisilla on omatkin ammatit ja mahdollisuus omaan toimeentuloon äitiyslomalla (äitiysraha) ja sen jälkeenkin (palkka). Silloin on onneksi vähemmän ja vähemmän nyrkin ja hellan välissä viihtyviä pikkuvaimoja. Kotiäitiydessä sinänsä ei ole mitään vikaa, jos on kunnollinen mies ja arvonsa tunteva nainen, jolloin kukaan ei alista ketään, vaan toinen toista arvostaen hoidetaan se perhe kunnialla. Silloin lapsille on taatusti parasta kasvaa kotona. Mutta jos mies vähättelee eikä arvosta naistaan ja lapsiaan, on äidin parasta palata heti äitiyslomalta töihin, ettei mies vääryydellä luule itsestään liikoja "perheen elättäjänä".

Voisitte kai viikonloput elellä omassa kodissanne ja tehdä nuoren perheen juttuja, käydä vauvauinnissa, tavata ystäviä (kai sinulla on niitä, jollei vaimolla???), tehdä kävelylenkkejä, jättää vauvan joskus hoitoon (vaikka sille anopille tai omalle äidillesi) ja mennä kaksin elokuviin tai ulos syömään jne...

PS: Tiedän kyllä tukun miehiä, jotka työnsä lisäksi kyllä jaksavat hoitaa myös vauvaa / perheen lapsia ja tehdä osansa kotitöistä ja kanniskella koliikkivauvoja. Jollet jaksa, pitää hyväksyä se, että anoppi onneksi jaksaa auttaa, ettei oma vauvasi jää vaille tarvitsemaansa hoivaa ja ettei äidille tulisi jotain psykoosia, jos joutuisi ilman anoppia hoitamaan 24/7 yksinään vauvaa. Avun saaminen ei tee naisestasi eikä sinustakaan huonompaa ihmistä, vaan parempia! Te saatte nyt jotain kun tarvitsette ja sitten kun itsellänne on joskus toisenlainen elämäntilanne, osaatte ehkä myös auttaa muita ja laittaa hyvän kiertämään...

Vai sellasta.Olen ollut kaksi viikkoa isyyslomalla silloin kun lapsi syntyi.Tällä hetkellä tilanteemme on se että koti on tyhjillään ja myynnissä,minä majailen äitin luona viikonloppuisin,vaimo hommasi toiselta paikkakunnalta itselleen ja lapselle asunnon,jossa hän ei kuitenkaan oleile,vaan on yhä vanhempiensa luona täysihoidossa.Siinä perheessä ei ole mitään normaalia,eikä siellä ole kaikki hyvin,salailevat jotain vaimooni liittyvää,mutta syytä haetaan minusta.Kuten jo aiemmin kerroin,en ryyppää,enkä käy vieraissa,eikä minulla ole ollut muita naisia vaikka ollaan oltu nyt jo kuukausia erossa.Vaimo haki avioeroa,ja tällä hetkellä käydään viikonloppuisin pariterapiassa,ja olen käynyt myös yksin perheneuvolassa juttelemassa tilanteestamme.Vauvaa tapaan valvotusti turvakodissa parin viikon välein.en tule kuulemma toimeen lapseni kanssa,enkä osaa käsitellä tätä oikein.Vast ikään minulle selvisi että vaimo on laiminlyönyt lapsen neuvolakäynnit.Muutoin kyllä kiikuttaa joka asian takia lääkäriin..Vaimo on myös hakenut yksinhuoltajuutta jota en hänelle suo.Minusta hän on erittäin epävakaa persoona,eikä kykene huolehtimaan edes itsestään.Minulla on hyvä työ,jossa viihdyn,ja aion olla siellä niin kauan kuin projektia riittää.Äitini kyllä auttaisi vaimoani niin kuin on tehnyt tähänkin asti kun olen viikot ollut pois.Kun vain selviäisi mikä vaimon ongelma on joka on suuri kysymysmerkki.En enää tiedä mitä hän meinaa tai mitä hän minusta tahtoo...ja kauanko jaksan ja kaunko pitää elää ikävässä,lapsen kasvuvaiheet menee ohi ,edes valokuvia hän ei voi laittaa jos käytän hyväkseni niitä..en ymmärrä mitä hän sillä tarkoittaa.Syyttää vain minua kaikesta,väitti viime terapiassa minua jopa autistiseksi.Viranomaiset tuntuvat ymmärtävän minua,ja sekös saa pikku vaimon raivoihinsa,kun kaikki ei menekkään niin kuin hän haluaa.Saapa nähä miten tämä kaikki päättyy...

Miten niin avioliitto? Olisiko elämäsi muka jotenkin erilaista, jos ette olisi naimisissa? Samanlaista helvettiä teidän perhe-elämänne varmaan olisi, joten älä syytä siitä avioliittoa.

Oltiin yhdessä useita vuosia ennen avioliittoa,vaimo halusi sitten naimisiin,ja siitä ne vaikeudet alkoi.Heti alkuunsa vaimo lupasi tehdä elämästäni helvettiä,mitä se on nyt sitten ollutkin.Raskausaika oli tosi hankalaa,niin suunniteltu kuin se raskaus olikin.Ehkei kaikista ole äidin rooliin...häneen ei ole saanut koskea raskausaikana eikä sen jälkeen.Mitäpä tässä selittelee,ei tätä kukaan ymmärrrä.Ei kait elämän pitäsis olla tämmöistä,ettei saisi olla tekemisissä vanhempiensa kanssa,niinkuin vaimoni minua yritti rajoittaa,arvatkaapa vain onko minulla kavereita?Ennen oli,sitten vaimoni sieppasi ne,ja nyt hän mustamaalaa minua heille.Ajatelkoot mitä haluaa,en jaksa ylläpitää ystävyyssuhteitani,hyvä että jaksaa työssä käydä.

Onko ikinä koskaan juolahtanut pieneen mieloseen että puolet helwetistä olet sinä? Joten puolet taivaan tavoittelusta on omalla kontollasi.

Tottakai!Mutta jos ihmisellä on mielenterveysongelma,ei auta vaikka olisi millainen prinssi jakamassa arkea!Kun mikään ei kelpaa,ei jumalauta mitenkään ole hyvä!

Olen lukenut järkyttyneenä tätä ketjua. Ihmiset ovat täysin tuntemattomia toisilleen ja silti hyökkäävät tämän ahdinkoon joutuneen isän kimppuun.

Jos olisin tämä isä, haluaisin aivan ensimmäisenä varmistaa, olenko edes lapsen isä. Ihan varmuuden vuoksi vaan. Ehkä tämäkin vaihtoehto on jo käynytkin mielessäsi. Kovin omituinen yhtälö tuntuu olevan. Ei kuulosta normaalilta.

Olen nainen, enkä kommentoi hyväveliverkoston puolesta.

Voimia sinulle väsynytisä!

Arvoisa aloittaja, Väsynyt Isä! Kirjoituksesi tekivät minut surulliseksi. Tuntuu pahalta lukea ajatuksiasi ja väkisinkin niitä tulee myötäeläneeksi, haikein tuntein. Toivon, että saat itsetuntosi ja ylpeytesi rippeet kerättyä kokoon ja koottua itsesi taas siksi ihmiseksi kuin mitä olit ennen kaikkea tätä. Ajattele, että tämä oli vain yksi elämäsi vaihe ja uusi elämä on alkanut. Et voi auttaa lapsesi äitiä, sillä hän ei tunnu haluavan auttaa itsekään itseään. Äitinsä hameenhelmoihin piilottautuminen on osoitus suuresta saamattomuudesta ja piittaamattomuudesta omaa perhettään kohtaan. Hän ei ole ansainnut omaa perhettä!
Masennus? Ehkä, mutta se pitää osata myöntää ja hakea siihen apua...ilman äitiä! Annan sinulle äidillisen neuvon...älä suostu tähän! Vaikka henkiset ja ehkä jo fyysisetkin voimavarasi ovat koetuksella, taistele jo ihan kanssaveljiesi puolesta! Pistä kampoihin, kyseenalaista viranomaisten päätöksiä, pommita meileilleä, vaadi oikeuksiasi lapsesi suhteen! Hän on vielä kovin pieni ja on ymmärrettävää, että biologisista siteistä huolimatta, ei keskinäinen suhteenne vielä voi kummoinen olla jos vieraissa ympyröissä joudutaan tapaamisten (harvojen) yhteydessä pyörimään! Onhan se niin väkinäistä ja teennäistä! Vastusta sitä! Vaadi, että saat viettää hetken ajasta lapsesi kanssa ihan kahdestaan. Vietä se aika pitämällä häntä sylissä, hellimällä, pusimalla, puhaltelemalla korvaan, keinuttaen ja vaikka lauleskellen. Ei luonnoton leikkikalujen seassa pyöriminen melko vieraan lapsen kanssa, vieraassa paikassa, mitään suhdetta edistä! Lienet sen jo huomannut? Lapsesi kanssa suhteen luomiseen menee aikaa, vuosia. Anna mennä. Lapsesi kasvaa ja alkaa tehdä omia havaintojaan. Alkaa ikävöidä, kysellä perään. Jossakin vaiheessa alkaa soitella....ja joskus ihmettelemään sekä kyselemään. Silloin vastaat rehellisesti kysymyksiin, äitiään arvostelematta! Muista aina se! Nyt et voi muuta kuin pitää omista oikeuksistasi kiinni ja lujaa! On hyvin tärkeää, että saat oman elämäsi kuntoon muilta osin, sillä onnellinen isä heijastaa onnea myös lapseensa tapaamisten yhteydessä. Epävarmuutesi ja onneton olo, mahdollinen katkeruutesikin on helposti lapsen aistittavissa. Älä anna hänelle sellaisia muistikuvia tapaamisistanne. Oletko löytänyt esim. FB:stä mahdollista ryhmää, jossa olisi muita isiä vastaavassa tilanteessa? Saattaisit saada moisesta paljonkin tukea, kokemuksia ja jopa hyviä neuvoja. Jos et ole löytänyt, perustapa ryhmä ihan itse niin te miehet voisitte pikkuhiljaa jo nousta barrikaadeille näitä täysin silmälaput päässä toimivia sosiaalitanttoja ja feministejä vastaan. Olisi hienoa saada Suomeen jo tasa-arvo! FB-ryhmässä, jossa keskustellaan omilla nimillään, on ihan muuta kuin tällainen palsta, missä huudetaan nimettömänä asiattomuuksia laidasta laitaan. Itse olin aikoinaan tilanteessa, jossa halusin synnyttää ei-toivotun-lapsen ja kasvattaa hänet itsekseni ihan vapaaehtoisesti, ilman vastaanhangoittelevaa isää. Voi sitä sosiaalitätien painostusta kun en kertonut biologisen isän nimeä, en vaatinut, en halunut elatusmaksuja, en pakonomaisia tapaamisia jne. Enkä siis sosiaalitukia mistään muualtakaan! :) Lienen ollut niin poikkeava tapaus, että sain näitä ihanan yllättäviä "tarkastuskäyntejä" sosiaalihuollon puolelta lähes viikottain. Heillä ei ollut huomauttamista, mutta suuri äimistely siitä, että en edes ollut äitiyslomalla. Sain tästä rumbasta tarpeekseni ja ilmoitin näille "tantoille", että mikäli vielä kerran tulevat soittamaan ovikelloani, teen heistä tutkintapyynnön Poliisille kotirauhan häirinnästä. Eivät tulleet enää :) Sanoit, ettei exäsi ole käynyt lapsenne kanssa säännöllisesti neuvolassa. Tämä on sen verran vakava asia, mikäli ei sitten ole käynyt yksityiselläkään, että sinulla on kaikki syy olla asiasta huolissasi. Ensimmäinen lapsi vielä, joten äidillä ei kokemusta taikka tietotaitoa moisesta yksin päättää! Ellei ole lääkäri koulutukseltaan....?
Mitä tulee työhösi, matkusteluun, unohda neuvot, että sinun olisi pitänyt etsiä itsellesi toinen duuni. Täydellistä bull shittia! Ex-vaimosi lienee tiennyt toimenkuvasi ja matkustelusi? Mikäli itse viihdyt ja olet sillä toimentulonne tienannut, onnittelut! Aika moni on työtön nykyisin. Vaihtoehtoja ei hirveästi ole. Ja aika moni esim. ystäväpiirissäni oleva rekkakuskin vaimo osaa ottaa ilon irti viikonlopuista kun mies palaa kotiin ;)
Sinuna suurentaisin ex-anoppisi kuvan olohuoneesi seinällä ja heittelisin siihen tikkoja aina kun siltä tuntuu :)
Taidan nyt ihan itse perustaa FB-ryhmän "Naiset antavat tukensa miehille" ;)
Take care ja anna kuulua itsestäsi! <3

Itse olin naimisissa20v. avioliitossa, jossa appivanhemmat elivät ja sekaantuivat jatkuvasti elämäämme. Olimme käytännössä heidän kanssa naimisissa, tilanne paheni entisestään kun tuli lapsia. Jos olisin ollut nuorempana yhtä vahva kuin olen tänä päivänä olisin lähtenyt jo seurusteluvaiheessa mutta olin niin sinisilmäinen ja rakastunut. Lopuksi en enää jaksanut otin avioeron, vaikka perhe-elämä on ollut minulle aina tärkeä. Meillä on yhteishuoltajuus, mutta käytännössä menetin kaikki miehen, lapset (haluavat asua isällä koska omakotitalo, mopot), omakotitalon, koiran, omat unelmat ja haaveet, ex. ei päästänyt minua lukemaan sitä ammattia mitä olisin halunnut lukea, toiselle paikkakunnalle. Appivanhemmat kiristivät rahalla ja nyt ovat rahalla manipuloineet lapsemme pojalle, näen heitä tosi harvoin. Minua on haukuttu ja lyöty, on ollut sekä henkistä, että fyysistä väkivaltaa. Tämä tuntuu niin väärälle, kun olen hyvästä kodista ja saanut hyvän kasvatuksen, ollut hyvät kaverit ja harrastukset, kaveritkin mies kielsi minulta tavatessa. Perhe on aina ollut minulle tärkeä ja olen aina hoitanut lapset ja kodin hyvin. Exä ei koskaan kannustanut missään, puolusti aina appivanhemppia jotka haukkui minua. Olin liian hieno heille, kuitenkaan en kelvannut, koulujakin olen käynyt mutta en saanut koskaan toteuttaa itseäni.

Mä en myöskään ymmärrä näitä kommentteja, jotka koko ajan vain tokottaa aloittelijalle, että "vika on sussa itsessäsi."

Jos anoppi läpsii aloittajaa lehdellä poskille, vikaa on anopissa ja paljon!!!!! Siitä ei ole kahta sanaa.

Muutenkin, jos kaikki on kuten aloittaja kertoo (ja näinhän tässä on uskottava, kun ei muutakaan infoa asiasta ole) niin kyllä kummalliseen kuvioon on joutunut. Ap:lle ainoa oikea ratkaisu on vetäytyä tuosta kaikesta niin kauas kuin suinkin. Ongelma on tietysti tuo vauva, mutta senkin suhteen on tehtävä isyyskoe ilman muuta. Jos kaikki on noin omituista, turhaa on luottaa edes omaan isyyteenkään. Kun isyys on todettu (jos näin siis on) niin sitten vain määrätään elatusmaksut ja sovitaan tapaamisoikeudet. Miksi tapaamiset on nyt valvottuja? Mitä järkeä siinä on, vai väittääkö äiti, että isä voisi jotenkin vahingoittaa lasta?

Aloittaja toimii sekä itsensä että lapsensa kannalta parhaiten, kun pitää elämänsä kunnossa ja ryhdissä. Koko juttu on pantava aisoihin, eihän tuollalailla saa ketään vedättää.

Kaiken perusteella voi kyllä odottaa, että uusia yllätyksiä on tulossa. Ei kai se vaimo nyt jokaista miehen kaveria ole puolelleen ominut, täytyy siellä jonkun järkimiehenkin olla joukossa. Kaverit on kullanarvoisia silloin, kun joutuu tämmöiseen pyöritykseen, samoin omat vanhemmat ja sisarukset.

Em mä tiedä, vanha ketju, mutta kyllä miehen pitää kuitenkin olla mies ja laittaa rajat!
Anopeille kylmästi seinä vastaan ja vaimo saa valita kummat ottaa, huolehdi toki ensin raha-asiat siten että jos ero tulee jää moneyt sulle.
Sanot eukolle että meidän perhe muutaa nyt omaan kotiin, piste.

Hei väsynytisä. Kaikessa kertomassasi tuot esille miten kunnollinen ja oikealla tavalla käyttäytyvä olet. Kerroppa miksi saat tavata vauvaa vain perhekodissa.? Kerroithan olevasi kaikkeen syytön.
Kuulutko sinä siihen ihmisryhmään ,jonka ongelmat johtuu aina ja kaikkialla vain muista ihmisistä-ei sinusta tietenkään. Katsoppa peiliin ja tunnusta oma luonnevikasi.Ei sinua kukaan pakottanut naimisiin ja tekemään lasta.Ihan itse siihen suostuit. Tyhmää märistä täällä.

Mikään kirjoituksessasi ei viittaa kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Eli kaikki kunnossa!

Laitanpa kuulumisia.Tapaan siis lastani säännölisesti Ensi-ja turvakodissa joka tarjoaa tapaamispaikkaa eronneille vanhemmille,jotka eivät tule toimeen keskenään.Emme näe ex-vaimoni kanssa,tosin hän jää seinän taa kuuntelemaan kun leikin valvojan silmien alla 3 tuntia.Tämä tosin loppuu nyt vuoden vaihteen jälkeen,ainakin tein ehdotuksen lastenvalvojalle että ex toisi lapsen luokseni ja hakisi vasta seuraavana päivänä.Sairaalloistahan tuo tuommoinen on ettei luota minuun,vaan jää kyttäämään tapaamisen ajaksi.Pitäisi valvojienkin huomata ettei hän kykene olemaan yhtään erossa lapsestamme.Meillä on yhteishuoltajuus,ja joudun soittamaan neuvolaan ja kyseleen lapsen kehityksestä kun vaimo ei voi sen vertaa ilmoittaa.Joulun vietän ilman lastani,vaimoni päätti senkin asian minulta kysymättä.Vääntöä varmaan on luvassa,mutta aion pitää kiinni etävanhemman oikeuksistani.Maksan vaaditun elatusmaksun mukisematta,joten oikeuteni on minullakin.Isyyskoe tehtiin ja lapsi oli minun.Vaimo hommasi kalliin asunnon 150 km päästä ihan vain siksi että saa kuluja,todellisuudessa punkkaa vanhempiensa luona.Ei aio palata töihin äitiysloman jälkeen,oli suunnitellut että minä elätän hänet että saa maata kotona.En suostunut,vaatimus oli ihan kohtuuton.Minusta kohtuutonta on se ettei kukaan kyseenalaista hänen muuttonsa syytä,hänellä kun oli vakituinen työpaikka kotipaikkakunnallamme,missä aiemmin asuimme.Ihmisellä on kuulemma oikeus päättää missä asuu,vaikkei mitään perustetta olekkaan.Siis kiusallaankin voi muuttaa...minulla on todella pitkä matka ajaa tapaamisiin,vielä työmatkat päälle.Olen väsynyt.Mutta Joulua itse kullekkin.

Tässä näitä juttuja lueskeltuani, ei innosta parisuhde, jos toisella on liian herkkä hipiä tai tapana ymmärtää asioita väärin? Näitä kokemuksia tuntuu olevan tänä päivänä liian paljon? Varovaisuus tuntuu olevan hyve, kun näitä yo. juttuja lueskelee. Tuntuu toisilla omat vanhemmat olevan liian vahvasti mukana vaikuttamassa toisen omaan arkeen? Tunnen tällaisen ainakin yhden pariskunnan, alussa mies kirosi tilannetta, nyt ilmeisesti hyväksynyt tilanteen?

Onpa kurja tilanne. Todella kurja.
Toivotan paljon voimia ja sitä, että antaisit pikkusieluisen vaimon perheineen vetää omaa linjaansa ja pyrkisit keskittymään vain sinun ja lapsen suhteeseen. Muutoin väsähdät pian itse. Selvästi vaimo ei halua päästää sinusta irti, kun tekee kiusaa ja haluaa jatkuvasti säilyttää yhteyden sähläämisellä ja sotkemisella. Jospa hän rauhoittuisi, kun et kontaktoi/kysele/ehdota jne hetkeen mitään ylimääräistä. Hoidat vain sovitut tapaamiset ja yrität nauttia näistä hetkistä oli vaimosi tuolloin sitten missä tahansa.
Onni on siinä, että lapsi on vielä niin pieni. Toivon todella vaimosi perheineen kasvavan ihmisinä ja ymmärtävän, että pahan ajatteleminen ja puhuminen lapsen isästä vahingoittaa lasta. Sitä hekään tuskin haluavat.
Tsemppejä ja valoa, toivottavasti saat suunnattua voimavarasi olennaiseen ja annettua tuon roskaporukan (ikävää, että sellaiseksi osoittautuivat) sählätä keskenään. Eivätköhän he saa pian muutakin sisältöä elämäänsä ja tilanne normalisoituu.
ps. lähipiirissä samantapainen tilanne lapsen ensimmäiset vuodet. Juuri kouluiän kynnyksellä lapsi pääsi oikeuden päätöksellä isänsä luo asumaan toiselle paikkakunnalle ja käy nyt vain joinakin viikonloppuina äitinsä luona.

Olen nähnyt lastani viimeksi ennen joulua,ja nyt kun olisi ollut tapaaminen,äiti perui koska lapsi oli sairastunut.Soitin neuvolaan jossa lasta käytetään ja tarkistin onko sinne oltu yhteydessä,taikka onko lasta käytetty lääkärissä.Ei ollut mitään tietoa lapsen sairastumisesta.Epäilen taustalla olevan uuden tapaamisehdotuksen,jonka vaimo on vasta saanut.Ehdotin että hän tuo lapsen minun luokseni joka toinen vkl yöksi.Nyt ilmeisesti alkaa taistelu taapamisesta,sillä en jaksa olla jatkuvasti tien päällä.Aion vaatia elatusmaksun tarkistusta mikäli joudun kulkemaan jatkossakin tapaamassa lastani äidin asui paikkakunnalla.Siellä on lähdetty mukaan äidin tueksi ja kyseinen kunta maksaa sinne vasta muuttaneen äidin valvotut tapaamiset.Nykyään on muotia lähiväkivalta,minä vain en ole sellainen millainen kuva minusta on luotu,muistona vieläkin ranteissa arvet kun vaimo kävi kynsillä kiinni.Kauhistuttaa jos lapsi joutuu saman kasvatuksen uhriksi kuin mitä on joutunut kokemaan kotonaan,ja mitä on minulle kertonut.Saapa nähdä miten tämä etenee...

Ensinnäkin vaimosi väitökset pitäisi pystyä todistamaan eikä lastenvalvoja joka määrittää tapasmisoikeuksia voi tehdä ilman sinua kuulematta. Taitaa olla niin että taustalta löytyy syyt rajoitettuun tapamisiin. Olet isä ja oikeutettu lapseen samoin kuin äidillä. Millä perusteella muka valvoja teki päätöksen rajattiin tapaamiseen? Jos olisit normaali ja puhtaat taustat omaava mies ei silloin ilman sinun näkemystä ja väitöstä nakkelemisesta voi noin vain määrittää. Sinulla on siis taustaa jostakin ongelmista elämässäsi jos kerta pystyvät tekemään päätöksiä tapaamisoikeudesta lapseen noin vain. Hyvä että on olemassa nämä viranomaisten oikeudet nähdä taustat mihin perustuu vaimosi väitös nakkeluun. Jos sinulla ei ole taustaa ei se perhekoti vain sillä tee päätöstä yksinään uskoen toisen vanhemman väitökseen. Viranomaisen on tehtävä arvio oletko riski isänä joka nakkelemisesta lasta eikö totta. Jos olet kunnollinen isä kuten väität on sinullakin oikeuksia lasta kohtaan . Vaikka puolison kanssa et olisikaan tekemisissä voit vasta tapasmisoikeuksia itsellesi oikein. Kertoo jo yleensä tuo että viranomainen määrittää ja rajoittaa tapaamista. Helvettiä kyllä elät mutta itse sen aiheuttanut?

No en todellakaan ole!Minulla ei todellakaan ole minkäänlaista rikostaustaa,olen ihan tavallisen perheen lapsi,ja minulla on todella hyvät välit vanhempiini.Vaimollani on sen sijaan jotain salattua tapahtunut elämässään ennen tapaamistamme,hänen äitinsä lipsautti sen minun äidilleni,että jos se tulisi julki vaimoni ei voisi elää normaalia elämää eikä saisi töitä.Sitä ollaan mietitty että mikä se on...vaimon äiti ylisuojelee aikuista tytärtään haukkamaisesti,siitähän tämä koko jupakka alkoikin,ja päättyi eroon.Anoppi myös sanoi että tytär teki hänelle lapsen jotta hän voisi elää uudelleen elämäänsä,vauvaikaa...todella sairasta!Tuntuu että minua on vain hyödynnetty,ja nyt ei tarvita kuin rahani jotta sairaan tyttären ei tarvi mennä töihin.

Saat entisen vaimosi rikosrekisterin selville kun teet selvityspyynnön poliisille ja kerrot miksi haluat se koska ovat julkista tietoa.

Turhaa kitiset koska itse mainitsit seurustelunne kestäneen useita vuosia!

Tässä sulle myös tarinaa mun helvetti avioliitosta. Keskiän kriisi tuli väliimme. Pettämistä kiinni jäämistä vedätystä ja oman edun tavoittelu ovat kuvaavia sanoja liitossamme. Yritin jaksaa ja ymmärtää samoin hävetä ja tuoda toiselle tukea kaikkeen mitä kertoi. Eikä loppua meinannut tulla. Nyt kun aikaa kulunut on minun pitänyt miettiä mitä haluan ja mitä kestän. Keskustelut on tehty joka kerta kun epäily tai tekeminen on tullut epäilyttävästi esille. On riidelty kinattu ja jopa huudettu. Erottu on jos monta kertaa ovet paukkuen kuitenkin aina palaten kotiin jompi kumpi. Samoin mietitty onko tässä järkeä? Ja aina palataan kotiin niin sanotusti. Olen kertonut kaiken hyvälle ystävälle jonka mielestä tuo on selkeä keskiän kriisi ja tulee vaikuttamaan pitkään. Minun luottaminen siihen mitä tahtoo on minun syyni ja seuraukset kannettava. Mutta helvettiä tämä on ollut keski ikään kun saavuimme. Onneksi lapset lähti maailmalle eivätkä ole näkemässä kuinka kaksi aikuista ihmistä avioliitossa touhuaa. Hävettäisi kyllä niille kertoa. Loukattu ja syytetty vaikka mistä. Ja sovintoakin tehty. Mutta yhtä helvettiä tämä on kun kriisi jatkuu enkä tiedä eritaanko vaiko ei. Onko tämä sen arvoista? Niin täytyy sanoa jos tästä selvitään edes jotenkin hyvin täytyy muistaa kiittää että tämän helvetin läpi käyneenä olemme siitä selvinneet. Joten et ole yksin joka helvetin kokenut ja se mihin tämä johtaa en tiedä. Koska jos eroaminen tuo toisen helvetin tullessaan joka on pahempi ja mitä pelkään on sekin kohdattava jos siihen menee.

Luin joku aika sitten tämän aloituksen ja jäi kyllä kurja mieli. Vaimosi puolesta. Miksi? No itse olen juuri saanut vauvan ja ensimmäiset 6kk on sitä että nukun pätkissä, herään öisin syöttämään vauvaa 30min-2h välein. Sängystä nousen kun tulee niin nälkä ettei siellä voi enää maata. Oli kello sillon aamu 6 tai iltapäivä 14, sillä ei ole väliä koska vauvalla ei ole mitään rytmiä kuitenkaan. Oma vauvani on 9kk nyt ja alkaa univaje vähenemään kun saan nukkua noin 3h yhtenäisiä pätkiä. Myöskin hormonien aiheuttama heittely, väsymys, käpertyminen vauvan kanssa alkaa helpottaa. Kun vauva on pieni se on täydellisen luonnollista olla siinä kiinni. Miten muuten sitä tulisi hoidettua koko ajan? Se on kaikilla elävillä olennoilla sama juttu, vastasyntynyt tarvitsee vanhempiaan todella paljon. Vaikka kuinka ennen lasta ajateltiin ettei vauva vie kaikkea aikaa, se vaan vie, vauva tarvitsee kaiken ajan, se tarvitsee kaiken jaksamisen, se tarvitsee läheisyyttä ja hoivaa. Ekan 3kk pesin vauvan kanssa sohvalla melkein koko ajan, koska imetys, läheisyys ja vauva ei nukkunut muutoin kuin sylissä. Missä välissä kerkeää meikata, laittaa nätit vaatteet ja pyllistellä viettelevästi reissuhommista pikaisesti palaavalle miehelle kun ei oikein jaksaisi suihkussakaan käydä? Kun kaiken "vapaa-ajan" vaan nukkuu, ei todella siivoushommatkaan onnistu.

Minulla onneksi on mies joka osallistuu vauvan hoitoon eikä käy pilkkaamassa ja tuhahtelemassa halveksivasti kun heräilen milloin heräilen huonosti nukutun yön jälkeen. SILTI, avusta huolimatta, olen väsynyt. Joten mahtaa oikeasti olla vaimosi ollut väsynyt. Hän on yrittänyt pyytää apua, saada sinut huomaamaan että vauva-arjessa tarvitsee myös isää, mutta kuten totesit, työsi on tärkeämpi kuin vauvasi ja vaimosi. Kun pieni vauva "vähän inahtaa", se on vauva tapa kertoa että joku puuttuu. Yleensä se on joko kuiva vaippa, maito tai läheisyys. Vauva kokee turvattomuutta ollessaan yksin, koska se ei koe olevansa olemassa jos ei vanhempi ole läsnä. Vauvat eivät itke ilkeyttään, ne tarvitsevat jotain. Se että vauvan antaa vaan huutaa että "oppii olemaan" on vauvan tarpeiden sivuuttamista, laiminlyömistä. Läheisyydenkaipuussa ei ole mitään väärää ja jos vauva itkee vain yksinäisyyttään on aika kylmää jättää se huomioimatta.

Sanot että et ole paska aviomies kun et petä tai juo. No mitä tekstistäsi voin lukea, olet kylmä aviomies, ja se tekee sinusta huonon kumppanin. En sano etteikö vaimosikin ole syypää ongelmiinne tai anoppi, mutta sinä et ole mikään viaton pulmunen elämässäsi jolle vaan tapahtuu ikäviä asioita. Aikuinen mies itkee kuinka hänet on pakotettu naimisiin. Kuinka pitäisi vauvan saamisen jälkeen priorisoida perheensä ykköseksi ja antaa uran odottaa hetken. Kuinka hänen vaimonsa kaipaa äitinsä apua kun ei yksin pärjää. Kuinka hänen vauvansa itkee ja tarvitsee ihmistä. Kuinka hänen väsynyt, yksinjätetty vaimonsa eroaa ja tukeutuu perheeseensä joka auttaa avun tarvitsijaa. Kuinka se lapsi joka aiemmin oli vain rasite, onkin nyt suurin huolenaihe. Ihan oikeasti, alkuun et reissutyöviikon jälkeen halunnut mennä kotiin "raatamaan" vauvan luo, vaan mennä toiselle asunnolle huilaamaan (mitä et salli vaimollesi). Kuinka usein kysyit onko vauvalla kaikki hyvin? Kuinka usein olit kiinnostunyt hänen asioista? Vai alkoiko sitten vasta kiinnostaa kun vaimo ei enää jaksanut tyrkyttää vauvaasi sinulle vaan luovutti ja totesi ettet sinä hänen perhettä ollutkaan. Nyt kun vauva on viety pois, se jotenkin ihmeellisesti kiinnostaa! Olisiko ihan vaan kiusallaan, sitä en tiedä.

Sun suurimmat ongelmat on siinä, että et ole valmis antamaan mitään. Sulle pitää tuoda vauva kotiin asti kuljetettuna, koska sulla on niin mahtava reissutyö ettet jaksa sen jälkeen ajaa lapsesi luo. Vain sulla on oikeus olla väsynyt. Vain sulla on oikeus tarvita vauvaa , sulle sopivissa määrin, sulle sopivina aikoina. Jos vaimosi jotain kaipaa, hän on sairas, salaisuuksia panttaava sekopää (jonka kanssa kuitenkin lapsen teit). Jos vauvasi jotain kaipaa hän on pian pilalle hemmoteltu prinsessan pentu. Jos anoppisi koittaa sua saamaan auttamaan lapsen kanssa, se on sekopäiden kuningatar joka hallitsee kaikkea. Hyi hyi hyi.

Pahoittelen kärkästä ulostuloa mutta pahoitin tosi pahasti mieleni sun vaimosi puolesta. En tosiaan sano ettei vikaa ole myös vaimossa ja anopissa, mutta sun käyttäytymises on todella itsekästä ja inhottavaa ja en voi todella ymmärtää miten sä näet itsesi pyhimyksenä tän kaiken keskellä. Hyvä kumppani on muutakin kuin ei-huono kumppani. Hyvä isä on muutakin kuin joku joka sietää lasta ja sen oikkuja elämässään. Hyvä isä ja hyvä kumppani antaa aikaansa, jakaa elämänsä perheensä kanssa. Raha ja puitteet ei ole kaikki kaikessa.

"Meille syntyi ensimmäinen lapsi,ja vaimo halusi muuttaa synnyinkotiinsa,koska olen reissuhommissa ja viikot poissa,eikä hänellä ole asuinpaikkakunnallamme ystäviä."
- lapsien hoito on rankkaa ja öisin valvominen, mutta eikö anoppi voisi käydä teillä hoitamassa vauvaa. Toiseksi perhekerhoista ja vauvaclubeista saa kyllä kavereita.

"Hän on passannut tyttärensä aivan pilalle,ostaa hänelle kaikenlaista kivaa,vauvalle kanssa."
- kyllä ne kaikki anopit ostelee =)

"Vaimoni mielestä en saisi tavata edes vanhempiani,saatikka kertoa heille mitään näistä perheen keskeisistä asioista.Ystäviä ei ole eikä kukaan ole käynyt vauvaa katsomassa."
- oletko pettänyt luottamuksen?
- eikö teillä ollut ystäviä ennen lapsen tekoa tai eivätkö he ole samassa elämäntilanteessa?

"Eletään kuin vankilassa,"
-sitä se vauva-aika voi olla ainakin ensimmäiset 3kk tai siihen asti että lapset muuttaa pois kotoa.

"sillä hän ei huolehdi yhtään itsestään"
- tärkeintä on hoitaa nyt vauvaa, ei olla mieliksi miehellä ensisijaisesti. Kyllä kun imettäminen ym. päättyy niin sitten on aika laittaa itseänsä.

Avioliitto on joskus "helvetti" Lue. https://outotyyppi.weebly.com/

Onko tuo mielestäsi avioliitto jollaisessa haluat elämäsi viettää ainoa haitta sua ajatellen tuossa kuviossa on se että eron myötä sulle jäänee se viikonloppuisän rooli mu koska teet reissuhommia ni en usko että siitäkään olisi sulle lopulta järin suurta haittaa itse tosa kohti lähtisin tuollaisesta liitosta et vain luovu huoltajuudesta ja henkisesti valmistaudut siihen että akka sitä sulta yrittää oikeusteitse viedä säilytät malttis jos ei liikennerikkomuksia pahempaa rikosrekisteriä löydy sulta ni ei liene oikeusteitsekään perusteita viedä huoltajuutta omakohtaisesti koettu asia tuon huoltajuuden osalta

Otan osaa. Nykyään jo vuosia vapaana onnellisena en halua edes muistaa avioliittoa,jossa kiduin 12vuotta. Ero oli elämäni paras ratkaisu.

Aikuisella tyttärellä on kuvio niin päin ,että mies loisii,anoppi kiusaa.

Voi voi. Minä pysyn sinkkuna. kävin helvetin läpi ja enää en lähe suhteisiin. Dildot on keksitty 😄🙏