Olettekin varman jo ihmetelleet kun minusta ei ole herran aikoihin kuulunut mitään? Töitä, töitä ja täitä on tullut painettua - pitkää päivää, pitkää päivää. Onhan se töitä painettava että tämä kotimaamme pysyisi pystyssä. Mutta nyt on loman aika.
Asia numero 1) Kysyn suvakeilta että vituttaako kun ählyt ja muut tänne kuulumattomat joutuivat lähtemään " opistolta"? Hahahaaaaaa! Raksa-Rane on varsin tyytyväinen siihen ettei täällä matut enää päivystä Lidlin ym paikkojen kulmilla.
Asia numero 2) Tiestö laitetaan orimattilan ympäristössä kuntoon. Uutta pintaa vedetään Ola - Lahti välille, Ola - Koskenkylä välille ja Ol - Pukkila välikin saa uuden hyvän asfaltin. Myös Orimattilan keskustan tuntumassa tehdään pintoja kuntoon. Hyvä homma!
Asia numero 3) Tulen nyt hyvin ansaitulla lomllani olemaan palstalla kommentoimassa asioita.
Ps. Vuodet jotka nuoruudessani vietin pääkaupunkiseudun rakennuksilla ja Ranskan muukalaislegioonassa jalostivat minusta supermanin!!!!!
Asia numero 1) Kysyn suvakeilta että vituttaako kun ählyt ja muut tänne kuulumattomat joutuivat lähtemään " opistolta"? Hahahaaaaaa! Raksa-Rane on varsin tyytyväinen siihen ettei täällä matut enää päivystä Lidlin ym paikkojen kulmilla.
Asia numero 2) Tiestö laitetaan orimattilan ympäristössä kuntoon. Uutta pintaa vedetään Ola - Lahti välille, Ola - Koskenkylä välille ja Ol - Pukkila välikin saa uuden hyvän asfaltin. Myös Orimattilan keskustan tuntumassa tehdään pintoja kuntoon. Hyvä homma!
Asia numero 3) Tulen nyt hyvin ansaitulla lomllani olemaan palstalla kommentoimassa asioita.
Ps. Vuodet jotka nuoruudessani vietin pääkaupunkiseudun rakennuksilla ja Ranskan muukalaislegioonassa jalostivat minusta supermanin!!!!!
Vastaukset 19
Vanhimmat
Katoppa ukkoa olet heränny kesken saatto hoidon. Kiva kun olet tullut takasin ja tajuihin. Juttusi näöjään jatkuvat yhtä onnettomina.
Noh noh, eipäs länkytetä. Minulla on sentään Orimattilan pienin pippeli.
Ole huoleti Rane. Kyllä niitä oleskeluluvan saaneita on tullut ja tulossa Orimattilaan. Koeta kestää! Terveisin veljesi.
Kauniita nuoria naisia on jo saapunut. Ilo silmälle kun vertaa paikallisiin maa tuskiin.
No minua ei naiset kiinnosta. Siinä ei naisia tarvita kun raksamiehet rakastelee.
Voi poijaat! Täällä näyttää " valeraksaranet" mongertavan jotakin aivottomia ajatuksiaan eetteriin
Tänne ei tule matuja, minä ja kylänmiehet pidetään siitä huoli. Olin tänään mökilläni laittamassa sitä kesäkuntoon eikä ollut aikaa seurata palstaa. Nyt kun kotiuduin niin huomasin " valeraksaranejen" ilmaantuneen esiin. Ette olisi pärjänneet päivääkään muukalaislegioonassa toisin kun minä joka olin siellä täyden pestin - viisi vuotta. Miettikääs sitä.
Kannattaskos käydä raksa Rane tarkistuttamassa lääkitys kun kirjoittelet mitä sattuu ja vastailet itsellesi. Tietty ne miellyttää itteä mutta mitä me muut niistä saamme kun kirjotat täyttä soopaa.
Oli muuten peppureikä kipeänä sen viiden vuoden pestin jälkeen. Minä olen paras ja saan vastailla itselleni ja itselleni myös jos haluan.
Moro. Mä oon Raksa-Rane. Olen ollut 5v Ranskassa suljetulla osastolla. Voi olla että menen huomenna mökilleni. Laittelen sitä talviteloille. Joku täällä kirjoittelee minun nimimerkillä. Voi olla minun veli, (luulisin).
Timantinkova Raksa-Rane tässä, se ainoa oikea. Mun isä sanoi aina että minulla viiraa päässä. Oli se hassu mies. Kohta lähden mökilleni juomaan maailman vahvinta viinaa. Tapan sieltä kaikki oravat.
Mie olen Raksa.Rane itte ja olen sen oikean Raksa-Ranen kaveri. Minulla on persoonallisuus häikkää mutta otan silloin tällöin Pohjomaan kautta ja taas rulettaa. Näen usein unta että olen muukalainen.
Raksa-Rane on ****** ***** *********** *************************.
Siis mitä te sekoilette. Naurettavaa varastaa toisen nimimerkki. Minä, siis oikea Raksa-Rane olen maailman kovin jätkä, kysykää vaikka minun poikakaverilta Raksa-Ranelta.
Kukahan sekoilee? Oikea Raksa-Rane olen minä ja sammuin illalla Sammaliston tielle kun olin menossa mökille. Piti laittaa vene talvi teloille mutta heräsinkin Lahen putkasta.
Moni ompi kyysellyt minne Raksa-Rane on kadonnut. Sitä minäkin ihmettelen. Taidan olla reissussa.
Nyt olen kyllä aika sekaisin. En tiedä enää olenko Raksa-Rane ja olenko edes raksalla käynytkään. Olisin kysynyt poikaystävältäni mutta se jätti minut eilen koska penikseni on kuulemma kuin katkarapu. Haluaisiko kukaan raksalla töissä ollut karski muurari, raudoittaja yms. alkaa seurustelemaan minun kanssani. Olisit vähän niinkuin isähahmo minulle.
Raksa-Ranen tarina oli tällainen.
Orimattilan metsien siimeksessä, matalassa ja harmaantuneessa torpassa, syntyi 1940-luvun lopulla poikalapsi. Perhe oli suuri ja leipä tiukassa. Niukkuus ei kuitenkaan jättänyt Raneen katkeruutta, vaan opetti jotain arvokkaampaa: ymmärryksen siitä, mikä elämässä on peruskalliota ja mikä vain pintasilausta. Kova työnteko tuli tutuksi jo lapsena, mutta pojan silmissä välkkyi uteliaisuus kaukaisuutta kohtaan
Nuoruusvuodet huipentuivat armeijan harmaisiin, joiden jälkeen Orimattilan raitit alkoivat tuntua liian ahtailta. Oli aika lähteä etsimään omaa paikkaansa maailmasta. Kuten niin monet muutkin suomalaiset tuona aikakautena, Rane pakkasi laukkunsa ja suuntasi Ruotsiin. Trollhättanin Saabin autotehtaalla liukuhihna liikkui tasaisen tappavasti, ja taskuun kertyi kruunuja. Silti tehdaspuurtaminen herätti kysymyksen: tässäkö tämä nyt oli? Rane ymmärsi nopeasti, ettei rutiini ja muiden valmis muotti ollut häntä varten.
Etsintä vei hänet radikaaliin ratkaisuun. Saabin tehtaat vaihtuivat Ranskan muukalaislegioonan ankaraan kuriin ja polttavaan aavikkotuuleen. Kymmenen vuotta legioonalaisena vieraalla maalla muovasivat miestä syvältä. Se oli aikaa, jolloin oli opittava luottamaan vain kaikkein olennaisimpaan – rinnalla olevaan toveriin, omiin voimiin ja tyynen mielen säilyttämiseen kriisin keskellä. Siellä syntyi se hiljainen varmuus, joka myöhemmin määritti koko hänen olemustaan. Hän oppi näkemään ihmisluonnon raadollisuuden ja kauneuden ilman suodattimia.
Vuosikymmenen jälkeen veri veti takaisin juurille, kotiin Orimattilaan. Rane palasi hiljaisempana, mutta vahvempana, ja alkoi elättää itsensä kirvesmiehenä. Pian suuren maailman tomut vaihtuivat oman talon rakentamiseen. Raksa-Rane pystytti omin käsin itselleen kodin kotiseutunsa mullalle. Jokainen hirsi ja lauta asetettiin paikalleen ajatuksella ja kokemuksella: talon oli kestettävä elämän myrskyt. Siinä työssä oli jotain terapeuttista, paluuta selkeään ja konkreettiseen legioonan vuosien jälkeen.
Samoihin aikoihin Ranen tavaramerkiksi vakiintuivat Mercedes-Benz-merkkiset autot. Niistä viimeiseksi jäi legendaarinen, W123-korinen diesel-Mersu, joka palveli häntä uskollisesti noin kolmekymmentä vuotta. Auto oli kuin omistajansa kuva: se ei koreillut tarpeettomilla hienouksilla, mutta sen moottori kävi tasaisesti ja luotettavasti säästä riippumatta. Se oli osoitus Ranen filosofiasta – kun kerran löytää hyvän ja kestävän, siitä pidetään huolta, eikä sitä vaihdeta hetken trendien vuoksi.
Vanhemmiten Raksa-Ranesta tuli koko pitäjän henkinen ankkuri. Kun naapurit tai kyläläiset seisoivat elämänsä suurissa käännekohdissa – avioliiton rakoillessa, surun kohdatessa tai suurten taloushuolien painaessa – he huomasivat hakeutuvansa Ranen pirtille. He eivät kaivanneet oppineita korulauseita, vaan miehen, joka oli nähnyt maailman laidat ja säilyttänyt silti järkensä. Rane kuunteli rauhassa, keitti vahvat kahvit ja sanoi ehkä vain muutaman lauseen. Ne neuvot olivat kuin hänen rakentamansa talot: vakaita, suoria ja totuuteen ankkuroituja
Joitakin vuosia sitten tämä pitkä matka tuli päätökseensä, ja Rane nukkui rauhallisesti pois. Vaikka uskollisen diesel-Mersun nakutus on vaiennut Orimattilan teiltä, jätti Raksa-Rane jälkeensä jotain pysyvää. Hänen kädenjälkensä näkyy yhä suorissa seinissä, ja hänen hiljainen viisautensa elää edelleen niiden mielissä, jotka saivat pysähtyä hänen neuvojensa äärelle. Tarina alkoi matalasta torpasta ja päättyi kunnioitettuun elämäntyöhön – osoituksena siitä, että miehen arvo mitataan hänen tekojensa ja luotettavuutensa kautta.
R.I.P Rane
Rane was The One
Onko Rane vielä elossa?