Minulla on 14 vuotias persialaiskissa vanhus, narttu siis, ja han on alkanut nyt viimeisen kuukauden aikana pitamaan ihmeellisia soidinmenoja, eli mourua kokoajan yotapaivaa. Han syo ja juo normaalisti, silmat ovat suuret saalistussilmat kokoajan, joten voisi kuvitella etta tuo mouruaminen eli naukuminen ei ole ainakaan minkaan kiputilan valittamista, silla sairaana ollessaan han vain makaa ja silmat ovat viirusellaan.
Joku sanoi minulle etta kyseessa voisi olla ns. kevatmenot, mutta kun tama kissa on leikattu jo pienena ja ainakaan aikaisempina vuosina ei tallaiseen ole kiinnittanyt huomiota. Ostimme hanelle sellaisen pienen koirille tarkoitetun telttapesan ja nyt kissa vartioi sita kuin omaa kotiaan ja nukkuu ja oleilee siella kaiken muun ajan kun ei kiertele ympari taloa nuuskimassa nurkkia ja mouruamassa.
Voisiko tama olla nyt jotain vanhan kissan perheenperustamis viettia tai vastaavaa, voiko heilla kevaisin tulla naita hulluja paivia vaikka on kastroitu
Auttakaa te viisaammat jos osaatte.
Joku sanoi minulle etta kyseessa voisi olla ns. kevatmenot, mutta kun tama kissa on leikattu jo pienena ja ainakaan aikaisempina vuosina ei tallaiseen ole kiinnittanyt huomiota. Ostimme hanelle sellaisen pienen koirille tarkoitetun telttapesan ja nyt kissa vartioi sita kuin omaa kotiaan ja nukkuu ja oleilee siella kaiken muun ajan kun ei kiertele ympari taloa nuuskimassa nurkkia ja mouruamassa.
Voisiko tama olla nyt jotain vanhan kissan perheenperustamis viettia tai vastaavaa, voiko heilla kevaisin tulla naita hulluja paivia vaikka on kastroitu
Auttakaa te viisaammat jos osaatte.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kissalla on voinut dementia alkaa, se aiheuttaa tuollaista käytöstä. Samoin kuurous. Vie kissa lekuriin.
Tuota kuuroutta vähän epäilen, koska kissa kyllä kuulee makuuhuoneessa nukkuessaan että ruokapurkkia avataan keittiössä ja on salamana paikalla, samoin reagoi pienempiinkin ääniin jne., mutta dementiahan tuon ikäisellä kissalla voi jo hyvinkin olla :(
Tätä kun mietin niin olen havainnut että hän ei tee enää asioita ns. "vanhan kaavan" mukaan, eli ei mene enää tiettyihin lempipaikkoihinsa ja piiloihin. Ruokapaikan ja käymälänsä löytää kyllä ihan itse. Nyt tuo "teltta" on hänelle kaikki kaikessa ja aina sinne nukkumaan mennessään hän pitään tuon kauhean soidinmenon ja ääntelee kuin kollit pyörien ympyrää viltin päällä, eli ei mitään pientä vienoa maukumista vaan ihan kunnon leijonan karjuntaa, sitten menee tyytyväisenä sinne nukkumaan.
Aamuneljältä joka yö alkaa ruoan kerjääminen taas tällä hirveällä karjumisella ja syötyään hän menee taas telttaansa jatkamaan unia.
Tällaisia ihmeellisiä uusia juttuja on nyt siis ilmaantunut ja vaikka tutkimattomat ovat kissankin ajatukset niin heti ne kyllä emännässä herättää kummastuksen koska noin vanhan kissan rituaalit ja käyttäytymisen luulee tuntevansa läpikotaisin...
Jos kissan toiminnot muuttuu paljon, ja varsinkin vanhalla, pitas vieda lekuriin. Dementoitunut kissa huutaa, kun ei muista, missa kotivaki oli tai mita olikaan tekemassa, myos pienentyneet kuviot ovat merkki dementiasta, kun on turvallisempaa liikkua pienessa reviirissa.
Itselläni on 16 v maatiaskolli joka aivan
todetusti sairastaa dementiaa. Esim. yöllä
kissa lähtee vierestäni vessaan niin takaisin
tulo ei olekkaan kovin helppoa ja alkaa mouru-
aminen, kutsusta osaa suunnistaa takaisin sänkyyn.
On alkanut putoilla yöllä vierestäni ja nostelen
sitä sitten ylös ja katti on sen näköinen, et mitä ihmettä sä retuuttelet mua keskellä yötä.
Sekä se ei aina selkeesti tunnista heti perheen
muita kissoja. Mutta muuten voi hyvin.
sitten alkoi ensimmäiset merkit seuraavasti.
Pissa merkkailu vähän sinne ja tänne. Kakat kyllä tehtiin hiekkalaatikkoon. Käytiin eläinlääkärissä ja saatiin penisiliinikuuri muistaakseni testoteroni piikki, tämä siitä kun paino oli tippunut. Kissalla todettiin näön huonontuminen ja dementia. Elikkäs vanhuus vaivasi, ikää yli 14 v. Vähitellen mouruaminen lisääntyi ja esim. ruokahalu oli hyvä mutta paino ei kuitenkaan noussut. Muuten hyväntuulinen ja virkeä vanhus. Aika kuitenkin teki tehtävänsä ja tällä vkolla tyttömme lähti sateenkaarisillalle hieman yli 15 vuotiaana. Ikävä ja kaipaus on suunnaton vaikka tiedämme että tytöllämme on kaikki nyt hyvin.
Tuttua luettavaa!
Minulla 16v kollin köriläinen, jolla rutkasti samoja vanhuuden vaivoja oireita kuin mitä nyt on kuvailtu.
Vanhuus ei tule yksin, sanotaan ja oireet ovat päällekkäiset ja moninaiset.
Kerran eräässä eläinohjelmassa näin kuinka vanha kissa saatiin rauhoittumaan hyvin ja turvallisuuden tunteella oli järjestelyissä hyvin tärkeä sija.
Kissalla pitää olla oma lattiatasossa oleva makuusoppi, esim iso lämmin vällyillä vuorattu pahvilaatikko, mistä ei tipu ja mistä rauhassa tarkkailla maailmaa, jossa kököttää ja nukkua niin paljon kuin huvittaa. Pissapotta, ruoat ja vesikulhot kannattaa asettaa siihen mahdollisimman lähelle, jotta matkalla niille ei tarvitse aina eksyä.
Mouruaminen ja kuseskelu vääriin paikkoihin on sekin usein pelkkää reviirin varmistamista, pelkoa ja vanhukset varsinkin erilaisine lisääntyvine heikkouksineen ja niistä johtuvine epävarmuuksineen saattavat alkaa tuntea lisääntyvää turvattomuutta myös reviirinsä suhteen.
Melua, häiriöitä ja äkkinäisiä liikkeitä kannattaa myös vanhuksen kanssa aina välttää, sillä kissa voi ihan yhtäkkiä myös muuttua agressiiviseksi. Myös sairauksista johtuvat fyysiset kivut tekevät vanhuksesta helposti vihaisen ja jos se usein nukkuu nenä seinään päin, niin sillä todennäköisesti on jo kipuja.
Niin sitten kävi että kissamme jo tuosta virkosi ja sitä olikin loppuun asti, mutta perjantaina (25.2.) hän nukahti ja siirtyi kissojen taivaaseen. Ikävä on hirveä, mutta helpottaa kun tietää ettei toisen tarvitse enää kärsiä vaan että hänellä on kaikki hyvin. Kisumme sai sydänkohtauksen ja nukahti ikinuneen läheistensä sylissä.