Muistan, kuinka pienempänä odotin kesässä eniten Suviseuroja. Vielä nykyäänkin minulle ja siskoilleni kesän kohokohta on Suviseurat, joita aletaan odottamaan heti joulun mentyä, mutta niiden omakohtainen merkitys on vuosien saatossa muuttunut hieman. Pienempänä osasi joka kesä hämmästellä ihmispaljoutta. Suviseuraherkut tulivat aikaisin tutuksi, ja Suviseuroihin mentäessä osasi odottaa jäätelötuutteja tai ilta-auringossa syötävää pitsaa. Matkalla Suviseuroihin kilpailtiin siitä, kuka näkee ensimmäisenä ison teltan.
Nykyäänkin odotan Suviseuroja paljon, mutta vähän eri tavalla kuin ennen. Jäätelöt ja pitsat maistuvat edelleen, mutta myös kavereiden kohtaaminen sekä seurateltassa istuminen ovat saaneet yhä suuremman osan minun suviseuraelämässäni. Olen saanut huomata, että Jumalan sanan kuuleminen on tullut minulle yhä tärkeämmäksi, mitä vanhemmaksi olen kasvanut. Seurateltassa istuminen tuntui joskus aikoinaan pitkäveteiseltä ajanvietteeltä. Nykyään jos aurinko helottaa armottomasti, jalat eivät jaksaisi kävellä senttiäkään ja kurkku tuntuu autiomaalta, on mukava mennä seuratelttaan istumaan ja kuuntelemaan. Myös vesisateessa on kiva kuunnella telttakankaaseen tippuvia vesipisaroita samalla, kun puhuja lukee raamatuntekstiä tai ihmiset laulavat täysin rinnoin. On jännittävää seurata ehtoollisenviettoa lauantaina seurateltassa, vaikka en itse sille vielä pääse osallistumaan. Jonottajien määrä jaksaa aina yllättää.
Jumalan sanan kuulemisen lisäksi myös kavereiden tapaaminen on tärkeä osa neljäpäiväistä juhlaa. Kaukana asuvia serkkuja ja kavereita on kiva nähdä pitkän tauon jälkeen. Menneistä asioista on mukava jutustella samalla, kun kaiuttimista kuuluu lauluja tai meneillään on seurapuhe. Kentällä liikkuessani luen yhä uudelleen ja uudelleen juhlaportissa olevan Suviseurojen tunnuslauseen.
Nykyään saan olla Suviseuroissa myös työvuoroissa. Vielä en ole tehnyt muita työvuoroja kuin ollut jäätelönmyyjänä tai roskien kerääjänä, mutta tänä vuonna aion olla. En tiedä, millaista on tehdä pitempi työvuoro, mutta ihmiset ovat kertoneet töistään positiivisesti, joten odotan omianikin innokkaasti.
Tämän vuoden Suviseurat ovat minulle merkitykseltään vielä arvokkaammat kuin yleensä, sillä Suviseurat pidetään paikassa, jossa olen itsekin monta kertaa käynyt. Pori on tuttu paikka muutenkin, sillä isäni on kotoisin sieltä ja käymme siellä aika usein.
Suviseurat on turvallinen paikka, jossa arkielämän huolet ja murheet unohtuvat hetkeksi ja saa nauttia toisten uskovaisten kanssa siellä kuultavasta Jumalan sanasta. Ei tarvitse miettiä, onko nyt soveliasta laulaa Siionin lauluja tai virsiä, vaan saa veisata niitä muiden kanssa yhdessä. Uskon, että monelle muullekin nuorelle Suviseurat merkitsevät samaa kuin itselleni, eli Jumalan sanan kuuloa, kavereita ja yhteisöllisyyttä toisten uskovaisten kanssa.
Nykyäänkin odotan Suviseuroja paljon, mutta vähän eri tavalla kuin ennen. Jäätelöt ja pitsat maistuvat edelleen, mutta myös kavereiden kohtaaminen sekä seurateltassa istuminen ovat saaneet yhä suuremman osan minun suviseuraelämässäni. Olen saanut huomata, että Jumalan sanan kuuleminen on tullut minulle yhä tärkeämmäksi, mitä vanhemmaksi olen kasvanut. Seurateltassa istuminen tuntui joskus aikoinaan pitkäveteiseltä ajanvietteeltä. Nykyään jos aurinko helottaa armottomasti, jalat eivät jaksaisi kävellä senttiäkään ja kurkku tuntuu autiomaalta, on mukava mennä seuratelttaan istumaan ja kuuntelemaan. Myös vesisateessa on kiva kuunnella telttakankaaseen tippuvia vesipisaroita samalla, kun puhuja lukee raamatuntekstiä tai ihmiset laulavat täysin rinnoin. On jännittävää seurata ehtoollisenviettoa lauantaina seurateltassa, vaikka en itse sille vielä pääse osallistumaan. Jonottajien määrä jaksaa aina yllättää.
Jumalan sanan kuulemisen lisäksi myös kavereiden tapaaminen on tärkeä osa neljäpäiväistä juhlaa. Kaukana asuvia serkkuja ja kavereita on kiva nähdä pitkän tauon jälkeen. Menneistä asioista on mukava jutustella samalla, kun kaiuttimista kuuluu lauluja tai meneillään on seurapuhe. Kentällä liikkuessani luen yhä uudelleen ja uudelleen juhlaportissa olevan Suviseurojen tunnuslauseen.
Nykyään saan olla Suviseuroissa myös työvuoroissa. Vielä en ole tehnyt muita työvuoroja kuin ollut jäätelönmyyjänä tai roskien kerääjänä, mutta tänä vuonna aion olla. En tiedä, millaista on tehdä pitempi työvuoro, mutta ihmiset ovat kertoneet töistään positiivisesti, joten odotan omianikin innokkaasti.
Tämän vuoden Suviseurat ovat minulle merkitykseltään vielä arvokkaammat kuin yleensä, sillä Suviseurat pidetään paikassa, jossa olen itsekin monta kertaa käynyt. Pori on tuttu paikka muutenkin, sillä isäni on kotoisin sieltä ja käymme siellä aika usein.
Suviseurat on turvallinen paikka, jossa arkielämän huolet ja murheet unohtuvat hetkeksi ja saa nauttia toisten uskovaisten kanssa siellä kuultavasta Jumalan sanasta. Ei tarvitse miettiä, onko nyt soveliasta laulaa Siionin lauluja tai virsiä, vaan saa veisata niitä muiden kanssa yhdessä. Uskon, että monelle muullekin nuorelle Suviseurat merkitsevät samaa kuin itselleni, eli Jumalan sanan kuuloa, kavereita ja yhteisöllisyyttä toisten uskovaisten kanssa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.