Syvä häpeä

Ajattele, että häpeä on kuin risainen takki ylläsi. Teet töitä sen eteen, että yrität ommellen korjata sen entiselleen. Ompelet ja ompelet ja odotat kärsimättömänä työsi valmistumista. Loputa pääset sovittamaan korjattua takkiasi, mutta !!! eihän se näytäkkään enää samalta. Ei ne ompeleet ja näkyvät saumat, vaan takki tuntuukin jotenkin nuupahtaneelta. Päätät luopua vanhasta ja hiukan nolottaakin, kuinka olen kulkenut tällaisessa.
Mitä enemmän annat itsellesi anteeksi, sitä enemmän ymmärrät toisia samassa tilanteessa. Ei me ihmiset opita yhdestä eikä kahdesta virheestä. Potki pakaroille itseäsi ja lopeta nillittäminen.

Taakse jäänyttä elämää ei kannata harmitella, vaan elää nyt tässä hetkessä!

Monta kertaa hävetään toisen itselle tekemiä juttua kuten raiskaus syytellään siitä itseä vaikka ollaan uhri tai alkoholisti perheessä hävetään isää / äitiä joka saa käytöksellään leimattua koko perheen huonoksi.Siispä jos mahdollista pitäisi vain hävetä omia huonoja tekoja sanomisia eikä muiden tekoja.Ja ei niistäkään tekemisistä pitäisi mahdottoman kauaksi aikaa jäädä häpeämään vaan jatkaa matkaa ja antaa itselleen anteeksi koska kaikkihan me mokia teemme,emme ole täydellisiä eikä meidän varmaan sellaisia tarvitse ollakaan .Me riitämme tällaisina kuin oomme.