Töihin vai sairaslomaa?

Jos yrittäisit ensin mennä töihin ?
Jos et siellä pärjää, menet sinne lääkärille.
Entisinä aikoina lääkäri ehdotti sairaslomaa, jos arvioi tarpeelliseksi.
Nykyään on itse kerrottava jos katsoo tarvitsevansa ja pyytää sairaslomaa.
Se ei ole potilaallle aina helppoa. Se pyytäminen.
Mutta lääkäri ei lyhyellä käynnillä aina kaikkea päältä näe, mikä potilasta vaivaa.
Rohkeutta töihinmenoon !
"Ensimmäinen päivä on pahin hirressäkin" sanoo karski sanonta (anteeksi vain),
mutta toisenä päivänä jo työt jo sujuu, kun kynnys on ylitetty.

Joo, sovin jo haastattelun. Kyselen siellä lisää tunneistä ja työn rankkuudesta ja toivottavasti uskallan sanoa ei, jos kuulostaa liian pahalta. Jos lopulta päädyn töihin enkä pärjää siellä, toivon voivani oikeuttaa itselleni pienen hengähdyksen ja yrittää levätä. Pakko kai tässä nyt ensin on vielä yrittää. Kiitos vastauksestasi!

En edes tiedä miten noilla terveyskeskuksen lääkäreillä olisi aikaa sen sairasloman tarpeen arviointiin. Kaiken avun hommaaminen tuntuu hemmetin rankalta ja kuluttavalta. Paljolti tulee sitten kärsittyä ilman apua, tai ilman mitään rahallisia tukia, kun en tiedä tai ainakaan koe olevani oikeutettu mihinkään. Puolikuntoisena hermorauniona kaikki on niin hankalaa et vaikee toivoa tulevaisuudelta mitään. Ihan kun oisin pieni lapsi, en koskaan kasvanut aikuiseksi ja nyt tarvitsen apua kaikkeen vaikka olen jo 25. Säälittävä löllykkä ja loisija. Huoh.

Jos ei uskalla pyytää apua oisko mahdollista että ottaisit jonkun mukaasi joka voisi tukea ja jopa ehdottaa lääkärille sairaslomaa. Ei kannata jäädä yksin. Kaikilla on oikeus toimeentuloon tavalla tai toisella Suomessa, pidä kiinni oikeuksistasi.

Yksi keino uskaltaa on liioitella asioita niin oppii rohkeammaksi. Itse treenasin aikoinaan paniikkihäiriöni vuoksi, esim kun piti erota kirkosta, hommasin jonkin todisuksen (en muista enää mikä se oli) ja tiputin tahallani rapakkoon, jonka vein sitten kirkkoherran virastoon. Ei pelottanut enää, kun valmistauduin kuuntelemaan papin ´saarnaamista´, mutta koinkin positiivisen yllätyksen, kun pastori otti paperin ja humorisisesti ripusti patterille kuivumaan.

Huvitti ja huvittaa vieläkin. Näitten kokeilujeni jälkeen aloin päästä eroon ihmispelosta. En tiedä pelkäätkö itse niin pahasti mutta rohkeus ei ole koskaan pahitteeksi ja luottamus elämään. Ehkäpä NDE tarinatkin auttaisi, http://beforeitsnews.com/spirit/2017/05/amazing-nde-cases-irrespective-of-religion-the-god-of-death-is-gracious-2509200.html

Rahaa pitäs saada tekemättä töitä.

Heh

Heh

Hyvää loppuelämää.

Sait työtarjouksen etkä uskalla mennä edes koittamaan josko romahdat? Äly hoi. Mietis nyt asiaa siltä kantilta, että monelle ei tule edes sitä työtarjousta vaikka kirjoittaa hakemuksen per päivä. Hakemuksista huolimatta harva pääsee edes työpaikkahaastatteluun asti. Eli ei noi asiasi ole sen huonommin kuin kellään muullakaan työtä vailla olevalla.
Meet sinne töihin ja lopetat muiden piikkiin elämisen. Jos työstä ei tule mitään niin huomaat ettet pudonnutkaan sen pohjan läpi missä olet. Miten luulet, että muut ovat elämästään seljenneet? Jokaisella meistä on elämässään niitä hetkiä kun pitää pistää itsensä "alttiiksi" kokemuksille joita meillä ei ole. Ryhtiä palttooseen.

Mikään onni ole päästä haastatteluu

Rahan takia töitä tehdään.

Ota äiti mukaan siihen haastatteluun.

Kerro, että iskä tulee paikkaamaan, jos et jaksa/muista lähteä duuniin.

Kiitos mielipiteistä. Jatkan työnhakua. En ota saikkua virallisesti, koska sitähän tämä kotona itkeminen jo periaatteessa on. Jos tuntuu, ettei onnistu, pistän itseni kiikkuun niin ei tarvii tuntea syyllisyyttä siitä, etten panosta yhteikuntamme hyvinvointiin yhtä paljon kuin te muut.

oletko mies vai nainen?

Jaahas, Sumu.
Sumu.
Hmm..
Parempiakin työpaikkoja on.

Jos noin ahdistaa työttömyys, niin ota nyt sitten rätti, luuta, harava,.. käteen ja ala tekeen duunia.

Vastaus on: työllistämispalvelu.

Pääset takuulla palkattomaan duuniin jopa vuodeksi ja ylikin.

Siinä hiipuu turhuudentunne ihmisestä.

Miksi kaikki on täällä niin ilkeitä :( He ei varmaan itse ole kokenut masennusta, ahdistuneisuushäiriötä, koska eivät tunnu tajuavan mistä siinä on kyse.

Aloittajalle: et ole lusmu etkä luuseri. Tiedän nuo tunteet, koska kamppailen itsekin niiden kanssa. Teit varmasti oikean päätöksen kun et mennyt työhaastatteluun. Kyllä sen itse tuntee, kun tietää ettei vaan pysty. Koita jaksaa mennä lääkäriin. Se on vaan pakko, että saat sairaslomaa ja siten rahaa. Kaikilla meillä ei ole eläminen niin helppoa ja yksinkertaista, kuin muiden puheista saa sen kuvan että olis. Masennus on sairaus.

Työpaikkoja on auk tuhansia.

Kuinka ttäyhmä pitää olla, jos ei töitä saa, jos oikeasti töitä hakee?

Lehtimyyjille on varmasti duunia. Oma puhelin riittää.

Tämähän loppui lyhyeen kun tuli kiusaajia.