Miehen vai naisen?
Minä uskon että naisten tunteet pysyvät kauemmin.
Minä uskon että naisten tunteet pysyvät kauemmin.
Kummanko tunteet on pysyvämpiä
eituuliviiiri
7322
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
En tiedä, voipi olla, riippuu kait kuitenkin yksilöstä aika pitkälle. Mutta pitää huomioida myös se, että tunteet voivat muuttaa muotoaan. Tunteet elää ja kehittyy moninaisesti. Itselläni on niin, että jos ihastun tosi syvästi, niin sitten ihastun (:D) Mutta se ei tarkoita, että tunteet olisivat vuodesta toiseen samassa pisteessä tai samalla galaksilla vaan ne muuttavat muotoaan ja elävät eri mittakaavassa , koska kun ihastun syvästi, niin se tarkoittaa minulla myös sitä, että se ihminen porautuu sydämeeni ja saa ikuisen paikan sieltä, mikä taas tarkoittaa sitä, että olen hänelle ikuinen ystävä sydämessäni. Ja se sitten tarkoittaa taas sitä (:D) että olen hänelle ja ajattelen hänestä hyvästi ja hän on ikuisesti jättänyt minulle jotakin merkitystä, siten myös pysyn lojaalina loppu elämäni hänelle, vaikka esimerkiksi sillä tavalla, että joku sattuisi puhumaan/tekemään kyseiselle henkilölle jotain negatiivista, niin puolustan aina häntä, koska hänellä on paikka sydämessäni. Ja se ei tarkoita, että olisin hänestä enää kiinnostunut ns. romanttisella tavalla, mutta hän vain on sydämessäni ystävänä. Samoin on kaikissa ystävyyssuhteissa, olen ikuisesti lojaali niille, jotka ovat päässeet porautumaan sydämeeni ja ottaneet oman paikkansa sieltä. Voi mennä vuosia että ei edes näe, mutta hän on silti merkityksellinen. Itse olen varmaan maailman lojaallein ihminen, joskus tuntuu siltä, jopa liiankin lojaali, koska sitäkin voidaan käyttää hyväksi, jos on tarpeeksi sydämetön ihminen. Esim. niin että tiedetään, että "hän kuitenkin ymmärtää/vaikenee/antaa anteeksi jne. jne.
Ehei. Mullapas on tunteita ennemmän, kuin sulla nainen. Et voi todistaa, että näin ei olis ollu.
On niitä sitten ollut tarpeeksi.
:D
En oikein usko että se on sukupuoli sidonnaista. Enemmänkin persoona kohtaista.
Minun kohdalle on osunut miehiä jotka rakastuu lujasti ja pitkäaikaisesti. Ovat myös olleet hyvin herkiksiä rakkauspuolen asioissa johtuen siitä että ovat niin kamalan tosissaan ja kunnolla rakastuneita. Tuntunut myös että miehillä kun on vaikeampaa puhua suruistaan niin eron tullessa ne suree jotenkin pidempään ja lujemmin, koska eivät pysty purkaan fiiliksiään sanoin ja itkuin ulos ja saaden lohtua ystäviltä.
Ehkä siksi itseni ympärille kerääntynyt paljon miehiä kavereinakin, kun he kokee että minulle on jotenkin mukavampi jutella tunnepuolen asioista kuin toiselle miehelle. Isot miehetkin oikeasti monet itkenyt surujaan ja minä halannut, kuunellut ja lohduttanut. Sieltä on tullut sydänsuruista lähtien kaikkeen muuhun elämän tragediaan saakka kaikenlaista. Ei kai ne miehet toisilleen pura samoin sydäntään. Ainakin mun ex joskus totesi ettei miesten keskinäiset välit ole semmoiset että siellä voisi puhua sellaisia tunnepuolen juttuja. Hän koki että naiselle se on jotenkin luontevampaa jutella sellaisista.
Miesten on myös vaikeampi usein käsitellä omia tunteitaan. He mäiskii, paiskoo, rähjää, vetelee turpaan tai paneen tms. silloin kun vaikeita tunteita sisällään. Siksi ehkä ne rakkauspuolen asiat ovat miehille vaikeampia käsitellä.
Kaikki naiset eivät ole samanlaisia pässinpäitä niin kuin minä.
Minusta on hassua jaotella tunteiden tuntemisessa naiset ja miehet eri lokeroihin.
Käytös ja kehon osa toiminnoista eroaa naisilla ja miehillä, Miehiä kasvatetaan eri tavoin kuin naisia jonka takia osa ajattelustakin eroaa sukupuolilla. Testosteroni ja estrogeeni tekee erilaista käytöstä jne. mutta ne tunteet. Ei ne ole erilaisia naisiall ja miehillä-
Samat tunteet siellä koetaan oli haaroissa sitten munat tai pillu. Normaalilla ihmisellä on samanlaiset tunteet. Naisia ja miehiä vain kasvattamalla opetetaan käsitteleen ja purkaan niitä sisällään olevia tunteita eritavoin. Naisille hyväksyttyä on pelätessä tarrata vieruskaveria hihasta tai mennä kylkeen kiinni hakeen turvaa. Miehien odotetaan olevan rohkeita ja pelottomia. Jätkäporukoissa jopa toiset miehet voi naureskella kaverilleen jos se osoittaa pelokkuutta. Se on ns. pelkurin ja muijamaisuuden merkki.
Minusta on typerä ajatus että miehet ei pelkäisi, surusi, rakastuisi, kärisi, jännittäisi, itkisi ja ahdistuisi, kärisi masennusoireista ja yleisestä ahdistuneisuudesta, sosiaalistentilanteiden pelosta taikka fobioista.
Tunteet ne on miehellekin koska mieskin on tiettävästi ihan ihminen eikä eläin vaikka reijän sijään paalua haaroissa.
Oma isäni oli arempi persoonallisuus ja kova jännittäjä. Hän lievitti jännittyneisyyttään ja ujosteluaan alkoholilla ja lopulta alkoholista tuli ongelma. Tämä varmaan aika monen suomimiehen tarina.
Sukupolvien kierto nyt osui niin että isäni sai kaksi tyttöä ja minä sitten perin tämän introvertti persoonallisuuden ja olen isäni kaltainen arempi jännittäjä persoonallisuus. Minä nyt satun olemaan nainen ja minulle se on hyväksyttävämpää jos välillä vähän pelottaa.
Jos minä joskus saan lapsia ehkä minun persoonallisuuden piirteet siirtyy jakoon seuraavalle ja se taas voi olla poika.
Ei kai kenenkään tunteet ole pysyviä. Nehän muuttuvat koko ajan, ovat kuin vuorovesi. Kaikenlaisia tunteita tulee ja menee.
Se taas on eri asia jos vuodesta toiseen rakastaa samaa ihmistä. Se on rakkautta ja rakkaus on valinta, ei niinkään tunteen pysyvyyttä. Se on valinta, päätös suunnata rakkauden tunteet tiettyä ihmistä kohtaan.
Oikeampi kysymys olisi siis kumpi tekee pysyvämpiä valintoja rakkaudessa?
En usko, että se piirre liittyy sukupuoleen, vaan on persoonasidonnaista.