Ihastuin monta vuotta sitten erääseen mieheen, joka on varattu ja lisäksi ikäeroakin on ihan riittävästi. Näiden vuosien aikana olisi ollut miestarjokkaita ja olen erään heistä kanssa hengaillut tiiviimminkin. En kuitenkaan pysty olemaan kenenkään kanssa täysipainoisesti, sillä tämä sama ihminen pyörii aina silloin tällöin päässä kesät talvet. Hetkittäin luulen päässeeni hänestä eroon, mutta sitten taas hän palautuu jostain mieleen, vaikka unessa yms. Joskus näenkin häntä, mutta suhtaudun häneen siinä mielessä asiallisesti, etten ole koskaan mitään tunteistani sanonut. Todennäköisesti en sanokaan. En vaan voi sille mitään, että minun yksinkertaisesti tekee häntä mieli aivan älyttömästi. Puolisoa en hänestä haaveile, olemme liian erilaiset. En muutenkaan ole tässä suhteessa romantikko, tiedän kyllä ettei meistä tulisi paria. Siitä huolimatta minulla on sellainen tunne, että jotain jää puuttumaan, jos en saa häntä. Kaikkien ihastuksieni kohdalla tunne ei todellakaan ole samanlainen. En ole keneenkään jaksanut olla näin pitkään ihastunut ilman, että tunteista olisi seurannut joitain tekojakin. Sitten nolaan itseni juoksemalla hänen perässään, mutten oikein voi muutakaan. Yritän pitää yhteydenotot riittävän välinpitämättömän tuntuisina, vaikka mitä tekisi mieli kirjoitella. Kun olisi jokin pilleri jonka nielaisemalla pääsisi ihastuksista eroon, nielisin sen heti. Tai ehkä en sittenkään... Apua!
hyviä neuvoja
miten unohtaa mies?
191068
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
on paljon..surullista..kuitenkin ne täytyy ratkaista jokaisen itse. Tunteet ovat tärkeitä, mutta ei pitäisi aliarvioida järjen ääntäkään. Ikäero tuskin pystyy vaikuttamaan tunteisiin, mutta varattu on aina varattu. Kakkonen olet ja ei kai siinä mitään, jos hyväksyt sen.On kuitenkin olemassa se toisen ihmisen perhekin..kannattaako aiheuttaa mielipahaa kellekään..lapsillekin ehkä..ota jalat allesi, ja anna mahdollisuus itsellesi kohdata vapaa..
Naurettava viesti,itsekin tajuat mistä on kysymys!
Missä vaiheessa naisesta tulee näin kypsymätön, oletko jäänyt vaille isänrakkautta vai mikä. Näitä "roikkujia" riittää nykyisin melkein joka miehen historiaan. Toivottavasti teet asialle jotain, sinunlaisesi nainen tietää ongelmia miehelle, ehkä siksi juuri tuokin mies sinua ei huoli.
Oikeassa oot. Itse oon sinkkumies ns. uusiosinkku ja olen kans pannut merkille että noita tollasia epätoivoisia,järjen unohtaneita,vuosikausiksi jonkun jutun vangeiksi jääneitä naisia on. Missä on itsensä kans sujut olevat, ongelmansa läpikäyneet tavalliset naiset, sitä mä ihmettelen.
...... sitä mäkin ihmettelen. Tämänlaisia naisia kyllä riittäisi, hyi hitto!
Joopa... sama taudinkuva se tuntuu siis vaivaavan muitakin. Samanlaisessa tilanteessa olen. Pyristelyistäni huolimatta aina onnistun putoamaan takaisin lähtöruutuun tässä ihmeellisessä "vuorovaikutus" -pelissä.
Harvoin tapaamme toisiamme, mutta miehen kanssa keskustellessa, hän hipaisee, ikään kuin ohimennen ja jälleen tapahtuu se asia, että hän onnistuu sotkemaan totaalisesti päiväjärjestykseni todella pitkäksi aikaa.
Menkää elämässänne eteenpäin,ei taaksepäin!
Ei siis ole kyse siitä, etten ketään muuta saisi. Ei ole kyse siitäkään, että tämän miehen pitäisi huolia minut. En halua parisuhdetta, olemme liian erilaisia. Eikä hän todellakaan ole ainoa ihminen, johon olen ihastunut, eikä ainoa ihminen, johon olen ihastunut tällä hetkelläkään. Lisäksi huomautan, että minulla on rakastavaa seuraa ja saisin sitä lisääkin jos haluaisin. Ainoa ongelma on, etten tunne ketään ihastustani kohtaan samoin kuin häntä. Ei vain tekisi mieli ns. lopettaa leikkiä.
voisitko selvyyden vuoksi käyttää samaa nimmimerkkiä, kuin aloituksessa. Olisi helpomoi tietää, kenelle panee "hanttiin", jos olet se ketjun avaaja. :))
Menee sekaisin kun ei tiedä kuka on kuka!
multa kun menee irma ja olavi koko ajan sekasin ja taitaa mennä kirjoittajiltakin
ja minkäikäinen on tämä unelmiesi mies ?
Miksi kysyt?
ei ole pakko vastata, kun et halua kuitenkaan...
tietää, toinen meistä on 42, voit arvata kumpi... eipä tämä niin salaista ole kun et edes tiedä kuka olen ja mistä...
Kirjoitit useamman vuoden takaisesta ihastuksesta, jota et edelleenkään saa mielestäsi. Joopa joo.
Minusta tuntuu että olet saanut *sairaalloisen* päähänpinttymän hänestä. Vielä kun hän on varattu, niin luulisi sinun nostavan *nokkaasi* sen verran, että et hänen hoidokseen haluaisi.;))
Opettele arvostamaan itseäsi ja naisena olemista, niin et tarvii mokomia pillereitä:;))
Voin elää ilman häntä, niinhän olen tehnytkin. Minulla on oma elämä, ystävät, harrastukset, useampikin minusta kiinnostunut mies. Enkä minä halua hänen hoidokseen, vaan hänet minun hoidokseni.;) Arvostan itseäni. En pidä itseäni rumana, tyhmänä, huonona, kenellekään kelpaamattomana jne vaan hyväksyn itseni kokonaisuutena jossa on hyvät ja huonot puolet. Arvostan ihmisenä olemista.
jos niin haluaisit ? Ettet vain ole ollut kaikki kuluneet vuodet harhaluulossa ja tämä unelmiesi kohde ei tiedä ihastumisestasi mitään ?
että hänet saisin, varsinkaan noin vain, on hän sen verran tasokas ja tietää sen itsekin. En luule mitään, olen epätietoinen realisti.