Mutkainen matka

Niin kauan kuin on elämää on toivoakin, joten en sanoisi minkään olevan mahdotonta.

Hänessä on vain jotain sellaista, jota en usko kenestäkään toisesta löytäväni. Sitä voi löytää läheisyyttä ja ihan mukavan parisuhteen, antaa keholle kaikki mitä keho tarvitsee, mutta sielua osaa harva koskettaa.

Siis puhuuko joku jo itsestään monikossa?

Kyllä. Uskon silti jälleensyntymään sekä jossain määrin myös kohtaloon. Tuntuu siltä, että joskus asioiden on vain tarkoituskin tapahtua, tietyssä järjestyksessä ja tiettyyn aikaan. Elämässä ei voi myöskään asettaa yksistään omaa onnea tai omia haluja etusijalle - mikään ei takaa sitä, että tekisin hänet tällä hetkellä onnelliseksi tai että elämä yhdessä olisi parempaa kuin nyt. Kummallekin, eikä vain minulle. :-)

Miksi elää vielä se väärä luulo että joku voi tehdä toisen onnelliseksi. Se nimittäin on täysin mahdotonta. Ainoastaan itsensä voi tehdä onnelliseksi, ei ketään muuta.

jotainrajaaa kirjoitti:

Miksi elää vielä se väärä luulo että joku voi tehdä toisen onnelliseksi. Se nimittäin on täysin mahdotonta. Ainoastaan itsensä voi tehdä onnelliseksi, ei ketään muuta.

Kauan yksineläneenä tiedän tuon mahdottomaksi. Sitä voi elää tyytyväistä, hyvää elämää, mutta jos tuntuu, että jotain jää uupumaan ilman rakkautta tai rakastetun läsnäoloa niin sitä ei mikään muu korvaa. Oma onnellisuus ei tietenkään voi täysin riippua toisesta, mutta se voi lisätä sitä.