Love tentti

No jaa... Toki lääkehoito on on yksi keskeisimmistä asioista, mutta aika harvoin sitä kyllä käytännössä joutuu oikein laskemaan mitään. Itse olen kotihoidossa, jossa ei yleensä toteuteta mitään iv-hoitoja tmv., eikä ne tietty lähäreille kuulukaan, joten meidän "laskeminen" on hyvin pitkälle siinä, kun tarkistellaan, onko jakanut oikean pillerimäärän dosettiin tai riittääkö tablettimäärä seuraavaan jakoon. En ole itse koskaan joutunut laskemaan mitään vaikuttavan aineen määrääkään... Jos listassa lukee, että lääke "y" 1 x 2 päivässä ja jakolistaan on merkattu ykkönen klo 8 ja kello 19 niin siinä nyt ei tarvi paljon laskea, eikä pohdikella, että miten sen lääkkeen sinne dosettiin laittaa. Marevaniannoksiahan ei lähärit määrittele, joten sitäkään ei tarvi laskea , kun saikut lyö valmiin listan käteen, että kuinka monta pilleriä laitat mikäkin päivä. Korkeintaan joutuu "miettimään" tyyliin, että jos potilaalla entuudestaan on vaikka 5 mg tabletteja kotona ja lääkäri nostaa annoksen 17,5 mg:aan, että kuinka monta pilleriä se sitten on. Ja yleensähän lääkärit kirjottaa reseptit just sen vahvusella tabletilla tai ainakin hyvin lähelle sitä, mitä annos on. Eli ihan ala-astematikkakin periaatteessa riittäis ainakin meidän työkentällä lääkkeiden annosteluun, jos pyöritellään vain kokonaisia ja puolikkaita pillereitä. Harvoin tulee vastaan edes sellasta, että pitää laittaa joku tabletti 4 osaan. Ja mitä tulee tuohon pussijakeluun, niin se että osaat poistaa jonkun tabletin sieltä lääkepussista voi olla kokeneelle sairaanhoitajallekin aika kinkkinen juttu ja melkoisen salapoliisityön takana, koska jatkuvasti lääkkeitä korvataan toisen valmistajan eri näköisillä tuotteilla, joten ikinä et voi olla varma mikä pilleri on ulkonäöllisesti mikäkin. Joten siihen ei paljon LOVEt auta...

Mut toinen asia on sitten tietty vaikuttavuuksien seuranta ja muut jutut, missä sitä lääketietoutta tarvitaankin jo enmmän. Mä en ole itse sitä Lovea suorittanut koskaan, niin en tiedä, miten laaja se on, mutta me suoritettiin viime vuonna ProEdun lääketentit, jotka oli kyllä laajudessaan aikamoiset ja osa kysymyksistä aika kinkkisiä. Lääkelaskuja en pitänyt niissäkään minään. Olen aina ollut aika hyvä matikassa, joten mulla ei ole lääkelaskut tuottaneet hankaluuksia ja kaikki on menny aina kerralla läpi. Ihan perus laskutoimituksia mun mielestä. Liuoslaskut on tietty vähän kinkkisempi asia, mutta kuten sanoin, i.v. tiputuksiahan me lähärit ei yleensä tehdä missään (ja joo, tiedän, että jossain voi olla tyopaikkakohtaiset luvat siihenkin), joten sitä nyt ei tarvi osataakaan sen paremmin. Eikä niitä lähihoitajien kysymyspatteristossa noissa viime vuoden tenteissä kysyttykään. Tai mulle ei osunut ainakaan yhtään liuoslaskua.

Juu varmasti on totta tuokin mitä kirjoitit, mutta pidän silti tärkeänä että on ajan hermoilla noissa lääkeasioissa jokainen hoitaja. Kyllähän se mielestäni on niinkin että lääkehoito osa hoitotyötä ja jotta se olisi turvallista niin se on ymmärrettävä kokonaisvaltaisesti. Olen myös itse kotihoidossa ollut jo aikas kauan, meillä lähihoitaja hoitaa lääkkeiden tilaamiset jakamiset ja antamiset. Ja hoitajia on kaikenlaisia, kaikki eivät esim ymmärrä edes mitä lääkkeittä antavat tai mitä pussi sisältää. Lovessa on siksi myös teoria osuus, että hoitajalla olisi hajua edes yleisimmistä lääkkeistä ja lääkeaineryhmistä. Meillä lähihoitajat poistavat pusseista myös lääkkeitä jos on tarve. Eikä se nyt ole vaikeaa. Lääkehoidon osaaminen on yhtä tärkeää kuin muukin hoitp. Ja lääkehoidon osaamiseen kuuluu paljon muutakin kuin laskut. Säilytys, käyttövalmiiksi saattaminen, vaikutusten seuranta . Ja tulevaisuudessa ollaan menossa enemmän kotona hoitamiseen, mikä tarkoittaa sitä että myös iv- hoidot kotona lisääntyvät ja todennäköisesti myös lh tulee sitä toteuttamaan tulevaisuudessa. Siihen toki saa silloin koulutuksen. Mutta näin se tulee olemaan. Ja jos on hoitajaksi itsensä lukenut, luulisi arvostavansa omaa ammattiaan ja työtään ja välittävän asiakkaista/ potilaista niin paljon että pitäisi lääkehoidon osaamistasoaan tärkeänä sitä vähättelemättä.

Ja kyllähän lähihoitajia työskentelee esim paljon sairaaloissa, jossa he toteuttavat myös lääkehoitoa, ei ehkä samassa kaavassa kuin sh mutta kuitenkin. Lääkäri kyllä määrää lääkkeet ja kertoo kuinka monta mg annat mutta jos se on sellaista vaikka nestemäistä ruiskuun vedettävää mitä lh voi myös antaa ni kyllä silloin täytyy tietää päljonko vedät ruiskuun lääkettä.

Sairasta! Lekurit ja pillerimääräykset, hoitajattaret ja pillerinannot! Lääkelaskut! Niihin perustuu koko "terveydenhoito" nykyisin. Jos ei annetut tabut tehoa, niin varsinaista hoitoahan et saa. Niin se vaan on!

Sairaanhoitajapulaan suurin syy on se, että LoVe-koulutuksen täysin turhia osioita pakotetaan opiskelemaan. Esim. psykiatrian poliklinikoillahan ei i.v- hoitoja verensiirtoineen anneta. Siellä hoidetaan ihmisen mielen sairauksia. Silti nykyisin pakotetaan psykiatriset sairaanhoitajatkin tenttimään LoVe:n i.v-osio, ym turhat. Kuitenkin nimenomaan psykiatrian, päihde- ja kriisihoidossa on jo omiakin tarpeellisia asioita, joita haluaa opiskella. Ei siinä paljoa i.v- tai verensiirrot kiinnosta. Uskokaa tai älkää, hoitajapula helpottaa heti, kun järjen käyttö tulee mukaan näissä lääkehoitokoulutusvaatimuksissa.