en taas tiiä miks tänne kirjotan, mutta elämä vaan on menny niin kauheaks etten tiedä mitäs tekis.. mikä vois auttaa enää..
ensi vakavaa masennusta sellain vuosi ja kauheesti eri lääkkeitä, psykologia ja psykiatria ja kaikkia..
nyt menny psykoosiin ja psykiatrit on oikeesti hulluja... ne kusettaa ja kieroilee älyttömästi selän takana.. luottamus menny ei voi puhuu rehellisesti kaikesta tai oon kohta osastolla ne on laittaa mua pakkohoitoon.. mut en halua sinne, en oo osastohoidon tarpeessa.. en ainakaa kauheesti mut välillä kyl tuntuu ihan hirveeltä..
en mä tiedä mikä on totta ja mikä ei.. mistä voisin tietää?
auttakaa. tää on kauheeta kun en selviä omien ajatusteni kanssa!!! oon mielisairas hullu.. ja nuori vielä.
mitä teen etten joudu osastolle.. fyysisestikin kauhee olo kuuluuko muuten palelu ja sähköiskut ja "kohahdukset" päässä masennuksen tai psykoosin tai hulluuden oireisiin? saatana...
jos joku osaa sanoa tähän jotain niin kirjoita ihmeessä... :(
ensi vakavaa masennusta sellain vuosi ja kauheesti eri lääkkeitä, psykologia ja psykiatria ja kaikkia..
nyt menny psykoosiin ja psykiatrit on oikeesti hulluja... ne kusettaa ja kieroilee älyttömästi selän takana.. luottamus menny ei voi puhuu rehellisesti kaikesta tai oon kohta osastolla ne on laittaa mua pakkohoitoon.. mut en halua sinne, en oo osastohoidon tarpeessa.. en ainakaa kauheesti mut välillä kyl tuntuu ihan hirveeltä..
en mä tiedä mikä on totta ja mikä ei.. mistä voisin tietää?
auttakaa. tää on kauheeta kun en selviä omien ajatusteni kanssa!!! oon mielisairas hullu.. ja nuori vielä.
mitä teen etten joudu osastolle.. fyysisestikin kauhee olo kuuluuko muuten palelu ja sähköiskut ja "kohahdukset" päässä masennuksen tai psykoosin tai hulluuden oireisiin? saatana...
jos joku osaa sanoa tähän jotain niin kirjoita ihmeessä... :(
Vastaukset 3
Vanhimmat
Voi harmi! Tällaista tämä elämä välillä on! Ihmisen elämässä tulee hetkiä, jolloin on herkempi kuin yleensä. Jos hetkellisesti ei ole mieleltään ihan niin terve, se ei tarkoita sitä että tulisi olemaan sellainen koko loppuelämänsä. Itse en usko "hulluuteen". Ihmisten kuva "hullusta" on joku täysin kaput oleva keppi kerjäläinen joka puhelee itsekseen. En usko tuollaiseen lainkaan. Uskon että ihminen on hauras ja herkkä ja että vaikeassa elämäntilanteessa stressihormonit saavat vallan ja aivojen välittäjäaineet menevät hetkellisesti sekaisin. Mutta uskon myös että ihminen palautuu aina normaaliin tilaansa. Varsinkin nuorilla ihmisisillä on joskus tämmöisiä kokemuksia, joita sanotaan kasvukivuiksi.
Itse olen kokenut "hulluuden" kahdesta näkökulmasta. Olen kokenut sen omasta kokemuksesta ja ammatin kautta (olen sairaanhoitaja). Kun olin opiskeluaikana psykiatrisella osastolla harjoittelussa, minulle jäi siitä ihan positiivinen kuva. Ketään ei pidetä siellä liian kauaa eikä vasten tahtoaan. Monesti jo pelkkä lääkkeiden avulla nukkuminen helpottaa tilanteen. Psykoosilla on muutenkin erittäin hyvä ennuste. Eli sinne vaan rohkeasti. Menee sinne moni pienemmästäkin syystä. Älä pelkää!!! Ja muista että paraneminen alkaa aina sairauden myöntämisestä.
Toivon sinulle hyvää elämässäsi ja olen aivan varma, että pääset jaloillesi ja opit nauttimaan elämästä. :)
Älä kärsi tuollaisista oloista yksin. Olen varma että paranet nopeammin kun menet osastolle hoitoon. Osasto on ihan turvallinen paikka. Olen ollut siellä. Sinne menee moni vapaasta tahdostaan ja lähtee pois kun huvittaa. Ei sairaalaa tarvitse pelätä. Siellä on ammatti-ihmisiä, joilta saa avun. Nykyään on niin kova rahapula, että ei osastoilla kukaan ole kauaa (ehkä n. 2vk-2kk korkeintaan). Joskus ihmiset asuivat osastoilla, mutta nyt mennään vaan hetkeksi rauhoittamaan tilanne. Älä pelkää. Rakasta itseäsi. Halua parantua.
Muista ulkoilla ja syödä terveellisesti.
Se tarkoittaa kaurapuuroa aamuisin.
Huolehdi että saat B-vitamiinia tarpeeksi.
Vähennä kaikkea sokeripitoista ruokaa ja makeisia.
Kun näin toimit 2 vkoa., niin olosi tuntuu varmasti paremmalta.
2vkoa!
Sitten hae apua terveyskeskuksesta jos olosi ei ole muuttunut.
Kirjoita tuloksista!