Elikkäs on 17 vuotias nuori tyttönen ja tapasin tämän poikaystäväni 17v myös eräässä kaupassa. No aloimme sitten jutella ja meillä tuntui synkkaavan heti. Kävimme treffeillä jolloin huomasin jo ensimmäisen hieman huolestuttavan seikan hänessä. Eräs meitä vuoden vanhempi poika lähestyi minua kun tämä poikaystäväni oli käymässä vessassa ja kun hän tuli sieltä ja näki tämän tuntemattoman jätkän koskevan olkapäätäni ja hän tuli hurjana eteemme ja alkoi huutaa tälle jätkälle että mitä helvettiä hän lääppii minun kultaani ja alkoi sitten käydä yhä vihaisemmaksi kun tämä tuntematon poika sanoi minua niin kauniiksi. No lopulta kävi niin että tää mun poikaystävä otti tota tuntematonta poikaa takin kauluksesta ja iski nyrkillä kasvoihin. No rauhoittelin sittten tätä poikkistani ja lähdimme pois, pistin tuon vielä siihen piikkiin että hän vain haluaa suojella minua, mutta nyt toissapäivänä ruo poikaystäväni ärsyyntyi minulle siitä, että olin myöhästynyt treffeiltä vain siksi, että jouduin tulemaan pIkalle kävellen kun polkupyöräni oli rikki ( matkaa oli noin 2,5 km) aloimme hieman tapella ja hän kiihtyi taas ja tuli sitten lyöneeksi kämenellä minua kasvoihin( poskee, jossa vieläkin mustelma) hän kyllä vaikutti hieman pelästyneeltä teon. Jälkeen ja olimme hetken hiljaa ja ehkä noin 5 min päästä hän otti minua kädestä ja sanoi, rakas. Olet ksikkeni en halua menettää sinua. En sanonut tuohon mitään muuta kuin että minun pitää mennä ja hän yritti tänään soittaa minulle mutta en pystynyt vastaamaan, hä on jättänyt jopa yhden viestin vastaajaan jossa hän sanoi että haluaisi nähdä ja että juteltaisiin ihan rauhassa ja että rakastaa minua. Olen vain itkenyt nämä kaksi päivää ja menin vielä sanomaan yhdelle hyvälle ystävälleni, että mustelma tuli siitä että löin pääni kirjahyllyn kulmaan. Koska minä rakastan poikaystävääni, ja meillä tähän saakka mennyt muuten ihan todella hyvin ja olen ollut muuten ihan onnellinen hänen kanssaan mutta nyt en tiedä mitä teen.... Rakastan häntä.
Olemme olleet yhdessä noin puolivuotta . Vihastuessaan hän on välillä todella pelottavan oloinen ja hän tuntuu joskus menettävän itsehillintänsä. En haluaisi erota, sillä olen niin rakastunut.... Huolestuttavaa on toki myös se että eräs toinen hyvä ystäväni tietää tämän minun poikaystäväni ja kertoi että tämä on joskus ollut vähän aikaa mielisairalassa ( kuulin tuon siis vasta viimeviikolla)
Ajattelin toki että hän oli saanut siellä apua ja hän olisi muuttunut.
Onko muita kenellä sama tilanne?
Lisään vielä että en sillee pelkää poikaystävääni vaan minulla on yleensä varsin turvallinen olo hänen seurassaa. No sitä tunnetta on kylläkin vaikea kuvailla.
Olemme olleet yhdessä noin puolivuotta . Vihastuessaan hän on välillä todella pelottavan oloinen ja hän tuntuu joskus menettävän itsehillintänsä. En haluaisi erota, sillä olen niin rakastunut.... Huolestuttavaa on toki myös se että eräs toinen hyvä ystäväni tietää tämän minun poikaystäväni ja kertoi että tämä on joskus ollut vähän aikaa mielisairalassa ( kuulin tuon siis vasta viimeviikolla)
Ajattelin toki että hän oli saanut siellä apua ja hän olisi muuttunut.
Onko muita kenellä sama tilanne?
Lisään vielä että en sillee pelkää poikaystävääni vaan minulla on yleensä varsin turvallinen olo hänen seurassaa. No sitä tunnetta on kylläkin vaikea kuvailla.
Vastaukset 37
Vanhimmat
Lisäisin vielä että tuossakohtaa kun hän löi sitä tuntematonta jätkää. Sa oin kyllä hänelle ettei hän olisi saanut käydä käsiksi. Hän sanoi että hän löi koska se poika yritti iskeä minua.
En sitten tiennyt mitä tuohpn olisin voinut sanoa jpten en sanonut mitää.
Ihan ymmärrettävää mustasukkaisuutta. Mutta se että sinua lyödään ei ole.
En ole ollut sinun tilannteessasi sillä minä olen onnellisesssa parisuhteessa. Ihanan poikaystävän kanssa ja saamme muuten lapsen elokuun lopulla. Ikää meillä kummallakin on 16 vuotta.
Mutta voimia sulle ihan hirveästi itse en tiedä, että voisinko edes olla tuollaisen tyypin kanssa. Mutta tarvitset nyt voimia enemmän kuin luuletkaan, mitä sitten ikinä teetkään.
Jaksamisia kovasti.
Anteeks mut lapsi 16 vuotian? Mitä vittua? Eiks oo vähä liia aikast ku on opiskelutki oletettavasti kesken?
Hommaudu eroon kun vielä voit. Älä pilaa elämääsi tuollaiseen. Älä kuvittele että rakkaus kaiken voittaa. Kun hän jo nyt on tuollainen niin ajatteleppa hänet lastesi isänä kun tulee niitä vaikeitakin hetkiä.
Apua hän tarvitsee mutta se ei ole sinun velvollisuus.
Mistä teinidraamapaskasarjasta nyysit tämän?
Omapas on valinta, mutta jos pyydät neuvoja niin neuvoisin eroa. Tuskin se kaveri siitä muuttuu.
Tämä on vuoden 1991 Suosikki lehdestä.
SE,JOKA LYÖ KERRAN , LYÖ TOISTEKKIN !!!!
Olen myös lukenut " jutun aikaisemminkin,jostain palstalta / lehdestä
Plagiointikin on rikos ....mietippä sitä UHRITYTTÖNEN !!!
Kiitos vastaukzista ja sinä toinen uhrityttönen... miksi käytät samaa nimeä?
Saatiin poikaystävän kanssa puhuttua tästä ja otin puheeksi myös tiedon mielisairaalassa olosta ja hän kertoi että han oli ziellä juurikin pahan mielialahäiriön vuoksi. Puhuin myös siitä että hänen pitää hakea uudelleen apua, psykiatrilta tai joltain sellaiselta. Emme kuitenkaan eronneet.
Paljon onnea vaan. Tulet saamaan turpaan loppuelämäsi. Mies on luultavasti psykopaatti.
Minun on siis vaikea kuvitellakkaan eroa rakastamastani miehestä ja kyllä tiedän että tämä kuulostaa typerältä mutta tunteeni on niin vahva.....
Tunteeni taitaa olla voittamassa järjen....
Olen juurikin sellaista tyyppiä, että tekisin miltein mitä tahansa että saisin elää rakastettuni kanssa( en tosin ihan mitä tahansa pähkähullua kuitenkaa)
Tiedättehän, rakkaus on vaan niin voimakas tunne ja JOS hän hakee hoitoon, on erittäin todennäköistä että saan itsekkin lisätietoa tästä poikkikseni mielialahäiriön laadusta...( siis miten paha, ja onko hoidettavissa)
Jos tunnet pojan vanhemmat suosittelisin kysymään heiltä pojan taustoista kasvotusten niin näet jos he valehtelevat. Suosittelisin myös mennä tapaamaan poikaa ja jutella rauhassa hänen taustoistaan, ei kannata jättää asiaa lojumaan.
Suosittelen oman turvallisuutesi vuoksi jäättämään hänet, vaikka se pahalta tuntuisikin.
Poikaystäväsi on osoittanut väkivaltaisia piirteitä, jotka vain lisääntyvät suhteen jatkuessa pitemmälle. Et halua jäädä tilanteeseen, jossa olet ollut vuosia väkivaltaisessa suhteessa, jolloin ulospääsy vaikuttaa entistäkin vaikeammalta.
Eikä sinun tulisi vaijeta suhteen väkivallasta, vaikka se saattaakin joskus tuntua helpommalta vaihtoehdolta tai haluat välttää häpeän tunnetta. Suhteesi ei vaikuta kovinkaan tasapainoiselta.
Anna hänel enemmän
Puhuin juri eilen hänen kanssaan kun sovimme että hän tulee käymään luonani ja juttelimme hänen taustoistaa, se vaikuttaa olevan hänelle arka aihe sillä hän ei siitä mielellään hirveästi puhu, hänellä on hieman viilentyneet välit äitiinsä ja hänen isänsä (poikkiseni isä) on kuollut jo poikkikseni ollessa 12vuotias, se oli hänelle aika kova isku, sillä hänellä oli aina lämpimämmät välit isäänsä, kuin äitiinsä. Poikkiksen äiti ei asu kansamme samalla paikkakunnalla ja poikkikseni asuu siis yksin pienessä yksiössä samalla paikkakunnalla minun kanssani.
Poikkiksen äitiä en hyvin tunne, mutta olen tavannut hänet pari kertaa, ajattelin kyllä, että sopisin tapaamisen hänen äitinsä kanssa ja juttelisimme joko kaksistaan tai niin että poikkikseni on mukana.
Ja lyllä annan hänelle tarpeeksi( ilman painostusta ja vain silloin kun molemmat haluaa)
Luin puoleen väliin enkä kommentteja
En usko, että perusluonne muuttuu tuosta miksikään. Agressiivinen/mustasukkainen tapaus. Kannattaa kuitenkin puhua asiat selväksi. Siis esim ilmaiset tukevasi häntä tai sanot ihan suoraan, että tollanen käyttäytyminen ei ole ok.
Odottele nyt ihan rauhassa ja katso, millainen tilanne on alkuhuuman jälkeen.
Tää tilanne ei oo nyt paras mahdollinen, mutta aijon silti tukea poikaystävääni hänen äitinsä kanssa, keskustelimme siitä mielialahäiriöstä ja kävi ilmi että se on erittäin vaikeasti hoidettava ja voi muutua ikääntyessä suuntaan tai toiseen kävimme psykiatrinin juttusilla ja poikkis sai lievät raivarit kun kuuli psykologin sanovan mulle ja poikkiksen äidille että hän suosittelisi ainakin mielisairaalassa hoito jaksoa.... kotimatkalla poikkis istui munv ieressä takapenkillä ja sano että oo kiltti ja anna mun koettaa vielä hillitä itteni.. en haluu mennä mielisairaalaan taas ... haluun olla sun kaa. (Näytti siltä kuin olis melki alkanut itkeä...) En sanonut mitään, kyllä mullekin tuli aika haikee olo kun oli tehtävä niin iso päätös poikkiksen äidin kaa ja kun tiedettiin että poikkis oli kerran sanonut että haluaa apua ja psykiatri oli sitä mieltä että pelkkä psykiatrilla käynti ei auta paranemisen alkuun, toki on tärkeää että hän saa vapaasti kertoa hänen mieltään painavia asioita, muuta poikkiksen äitikin on sitä mieltä että jos aatellaan kerran poikkikseni parasta, niin parasta olisi. vIedä hänet hoitoon, josta voisi hänelle apua olla, ja hän myös kertoi että jos poikkiseni menisi sinne niin siellä osattaisiinkatsoa sen hoitojakson jälkeen zitä että kannattaako hoitoa jatkaa vai riittääkö sen jälkeen säännölinen psykoterapeutilla käynti...
Itteeni tää uutinen järkytti ihan sairaasti... tuosta psykiatri käynnistä on nyt 3 päivää....
Mut se jäi vielä vähän hämäränpeittoon ainaki mulle että tarviiko sinne mielisairaalaan jonkun lääkärin lähetteen vai riitääkö psykiatin keotus ja joku lappu? Ite en meinaan paljookaan noista menetelmistä tiiä. Hirvittää van jos poikkis joutuu sinne mut toisaalta pitäs kai aatella että ze voi olla sen omaks parhaaks.... *surullinen huokaus*
Tiedän kyllä että jos poikiksen äiti päättää viedä poikiseni sinne hoitoon mielisairaalaan, koska poikkis on vielä alaikäinen niinkuin minäkin (17.v) eikös se ole vielä huoltajan vastuulla... Hirvittääää. (Huokaus)
Mun poikaystävä on nyt määrätty ,pakkohoitoon.... en tiiä mitä aatella, ihan hirveetä. Oon vaa taas itkenyt tän ja eilisen päivän yksin kotona ja miettinyt et miks näin kävi... Lupasimme kuitenkin toisillemme, että kävi miten kävi yritämme pysyä yhdessä vaikka olisi vaikeaa, ja niin me olemme nyt tehneetkin...... mut mä en vaa vieläkään voi käsittää et miks.. miten ja miks näin kävi...
Oih... voimahaleja sulle, koeta jaksaa. Voin hyvin kuvitella että ei ole tuo helppoa, mutta kaikesta kyllä selviää aikanaan, tsemppiä.
Toista ihmistä ei saa satuttaa missään tilanteessa. Ja pahoinpitelyä ei tarvitse sietää parisuhteessa eikä missään tilanteessa. Mustasukkaisuus parisuhteessa ei ole hyväksi jos saa miettiä ketä ihmisiä voi jututtaa ettei toinen suutu siitä.
Olisi hyvä jos poikaystävän kanssa voisitte jutella tästä aiheesta avoimesti ja voisit kertoa ettet hyväksy väkivaltaa missään tilanteessa.
Olisi myös hyvä jos poikaystävä voisi käydä juttelemassa käyttäytymisestään ja hakea apua vihanhallintaan.
Muista että rakkaudella ei voi parantaa toista ihmistä, muutoksen on lähdettävä itsestään.
Ylä-Savon saapas
Nettisaapas ei lukenut aloittajan kirjoituksia. Tyypillistä kirkkoa. Neuvotaan vaikkei tiedetä asiaa.
Puolet luin. Nähnyt saman, kuullut saman kertaa 100 tai 1000. Aina sama, tyttö tykköö, mies- siis poika- hakkaa. Tyttö tykkää lisää. Loppuu kun poika tappaa tytön, poika tapetaan, poika joutuu vankilaan ja kuolee siellä. Tytöllä ei ole mitään painoarvoa tässä vaikka kuvittelee itse niin, eikä lapsilla(jokaisen Äidin pitäisi jo olla 500km päässä).
Eli hakataan. On niin ihana.Hakataan.On niin ihana. Kuollaan ja jos lapsia niin lapset mukana.
Joskus 50v myöhemmin joku ihmistieteiden tohtori kysyy miksi uhri välttämättä halusi kävellä piipun etten kun olisi ollut elämä ja onnellellisuus tarjolla, hattaroita, jädeä, kesämökki-iltoja ja vain laiffii....................................................
Kiitos neuvojaneiti, joo kyllä on vaikeeta mutta yritän selviytyä tästä ja silloin tällöin pääsee kai poikkista katsomaankin sinne "pöpilään" eli mielisairalaan.
Poikkiksen äiti sit soitteli.... Poikkis saanut jonkun sekokohtauksen siellä miekussa(mielisairaalassa) ja huutanut ja raivonnut jollekkin hoitajalle... en oo ihan varma miks mut kuulemma tulistu jostai pienestä asiasta..... miks tän pitää olla nöin vaikeeta... miks kaikki ei vois vaa olla helppoo... oli kuulemma myös vaatinu päästä näkeen mua mut ne ei voi sitä pakkohoidosta päästää mun luo( saan kyllä käydä siellä vierailuilla niin et hoitajia on vieressä)
Miksi kestät tuollaista uhrityttönen? Miksi teet elämästäsi niin monimutkaista? Mutta tsemppiä nyt kumminkin.
Koska rakkaus?
Koska RAKASTAN häntä! Vaikka joskkus olisikin vaikeampaa, en luovuta, vaan teen kaiken voitavani poikaystäväni ja itseni hyväksi. Onko täällä muuten muita, jotka kokeneet jotain tälläistä?
kivat tv sarja draamat tuli luettua
Kiva kopio yuggiksen vitsistä tuli luettua.
Älkää pilkatko uhrityttöstä. Tämä tilanne voi olla erittäinhankalaja vaikea hänelle.. hän ei kaipaa tai ansaitse pilkkaa juuri nyt.
sää et oo aito saapas vitun no life tuu cs 1v1 vitun surkee kopio saatana tuu niin awp laukee sun päähän ja se on siinä vittu tuu cs senkin no life runkkari ja jeesus oli taikuri.
Hirveästi voimia! Koetahan keskittyä myös omaan jaksamiseesi, onhan sinulla joku läheinen esim: vanhemmat tukenasi? Siitä voisi olla apua, siis jaksaisit paremmin. Tiedän että ei tuo voi kovin helppoa olla, mutta ymmärrän kyllä tunteesi. * hug*
Miten teillä muuten nykyään menee?
Samaa rataa yhä, tää on niin raskasta... Kova ikävä poikkista!
öö jäi epäselväksi onko poikaystäväsi irakilainen vai iraniainen vai mitä kansalaisuutta