jonka leikkasin toisesta kuvasta. Sä kun satut olemaan siinä niin iloisen näköinen 😄
Mutta onhan tää aika surullista, ettei tää oikein ota tuulta alleen..
Sä välttelet mua..
Se ajatus mun päässä istuu tai seisoo, ja vaikka monta pusua oon sulle jo antanut :D, niin ei se oikein pelasta mua siltä tunteelta.
Vaikka oonkin ateisti, niin onnistun toisinaan kyllä uskomaan asioihin, kuten kuvista välittyvään "energiaan". Siksi kai oon niin rauhallinen, kun matkassani on ikoni (sinusta), kuin sukuni vanhemmalla ortodoksisella väellä on tapana pitää ikonia joka huoneen kulmassa.
Vaihtoehtoisesti voisin mennä analyyttismoodiin ja antaa asioiden vain tapahtua, uskovaisten kielellä "antaa hengen ohjata", tosin omassa näkökulmassani se on minä itse, joka piirtää luonnokset "kohtalolle". Sittenkin olen rauhallinen, mutta ei se tunnu niin tyydyttävältä; ihastumiseen (ja siitä edes) liittyy kuitenkin niin vahva positiivinen tunnekokemus, että siitä ei vain heittäydytä pois.
Kun on se ikoni, joka hymyilee - mulle mukamas - niin on kuitenkin se toivo, että joku jossain on minua varten. Ei kuka tahansa. Se antaa inspiraatiota ja ikoninsa kanssa "jutellessa" tuntuu oma löytöretki selkeemmältä: koen tietäväni mitä tarvitsen suhtelta, ja uskon (ehkäpä harhoissani) tietäväni alitajuisista vihjeistä, kenen kanssa lämpö olisi kaikista suurin.
Sitä ei vain taaskaan tiedä, löysikö jo jonkun sydämeen, mutta aika tietää ja opettaa, saanko alttarilleni paremmat pixelit
Mutta onhan tää aika surullista, ettei tää oikein ota tuulta alleen..
Sä välttelet mua..
Se ajatus mun päässä istuu tai seisoo, ja vaikka monta pusua oon sulle jo antanut :D, niin ei se oikein pelasta mua siltä tunteelta.
Vaikka oonkin ateisti, niin onnistun toisinaan kyllä uskomaan asioihin, kuten kuvista välittyvään "energiaan". Siksi kai oon niin rauhallinen, kun matkassani on ikoni (sinusta), kuin sukuni vanhemmalla ortodoksisella väellä on tapana pitää ikonia joka huoneen kulmassa.
Vaihtoehtoisesti voisin mennä analyyttismoodiin ja antaa asioiden vain tapahtua, uskovaisten kielellä "antaa hengen ohjata", tosin omassa näkökulmassani se on minä itse, joka piirtää luonnokset "kohtalolle". Sittenkin olen rauhallinen, mutta ei se tunnu niin tyydyttävältä; ihastumiseen (ja siitä edes) liittyy kuitenkin niin vahva positiivinen tunnekokemus, että siitä ei vain heittäydytä pois.
Kun on se ikoni, joka hymyilee - mulle mukamas - niin on kuitenkin se toivo, että joku jossain on minua varten. Ei kuka tahansa. Se antaa inspiraatiota ja ikoninsa kanssa "jutellessa" tuntuu oma löytöretki selkeemmältä: koen tietäväni mitä tarvitsen suhtelta, ja uskon (ehkäpä harhoissani) tietäväni alitajuisista vihjeistä, kenen kanssa lämpö olisi kaikista suurin.
Sitä ei vain taaskaan tiedä, löysikö jo jonkun sydämeen, mutta aika tietää ja opettaa, saanko alttarilleni paremmat pixelit
Vastaukset 4
Vanhimmat
Millaista naista kaipaat?
Vähän päälle parikymppinen, mutta eipä tää täällä ratkee :) vaikka kirjoittelenkin
Onko tämä nainen saman ikäinen kuin sinä? Mistä tunnette toisenne?
Mä oon pari-kolme vuotta vanhempi, enkä mie kyllä erityisen hyvin tunne häntä, joten eipä kauhean puheliaskaan ole - ainkaan mul