Kun kaikki kaverit asuu nykyään niin kaukana ettei niitä näe kuin ehkä kerran vuodessa ja niillä on parempaakin tekemistä kun melkein kaikilla on jo naisystävät ja työpaikat. Itse sen sijaan olen yhteiskunnasta täysin syrjäytynyt melkein 30-vuotias mies joka ei ole koskaan seurustellut.
Ei sekään vielä mitään että joudun elämään koko loppuelämäni ilman parisuhdetta mutta seksiä tekis mieli edes joskus. Eipä kukaan nainen kuitenkaan halua edes harkita harrastavansa seksiä yksinäisen, masentuneen, ahdistuneen ja keskustelutaidottoman hiljaisen syrjäytyneen miehen kanssa.
Kesä on pahinta aikaa kun kaikkialla näkee onnellisia pariskuntia ja perheellisiä ihmisiä joilla näyttää olevan hauskaa ja itse vain mietin että haluaisin kuolla koska olen niin helvetin yksinäinen eikä koko elämässä ole mitään järkeä. Samaa paskaa tämä on vuodesta toiseen ja kun on aikanaan pudonnut normaalin elämän ulkopuolelle niin ei siihen enää tällä ikää kiinni pääse. Terapiat ja lääkkeetkin on jo kokeiltu mutta ei ne ole mikään ratkaisu tähän ongelmaan. Ei vaan jaksa enää katsella sivusta kun muut ihmiset menee elämässään eteenpäin ja itse vain junnaan paikallaan.
Ei sekään vielä mitään että joudun elämään koko loppuelämäni ilman parisuhdetta mutta seksiä tekis mieli edes joskus. Eipä kukaan nainen kuitenkaan halua edes harkita harrastavansa seksiä yksinäisen, masentuneen, ahdistuneen ja keskustelutaidottoman hiljaisen syrjäytyneen miehen kanssa.
Kesä on pahinta aikaa kun kaikkialla näkee onnellisia pariskuntia ja perheellisiä ihmisiä joilla näyttää olevan hauskaa ja itse vain mietin että haluaisin kuolla koska olen niin helvetin yksinäinen eikä koko elämässä ole mitään järkeä. Samaa paskaa tämä on vuodesta toiseen ja kun on aikanaan pudonnut normaalin elämän ulkopuolelle niin ei siihen enää tällä ikää kiinni pääse. Terapiat ja lääkkeetkin on jo kokeiltu mutta ei ne ole mikään ratkaisu tähän ongelmaan. Ei vaan jaksa enää katsella sivusta kun muut ihmiset menee elämässään eteenpäin ja itse vain junnaan paikallaan.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Lämmin virtuaalihalaus aloittajalle!
Luin kirjoituksesi useampaan kertaan, ja monessa kohdin tekstiäsi ajattelin, tuntuupa tutulta, samoja asioita olen mietiskellyt.
Yksinäisyys ja erilaisuuden, ulkopuolisuuden kokemukset ovat ovat kantajalleen raskas taakka kantaa.
Niin paljon kuin ihmiset vaikuttavat odottavan kesää, ja pitävät sitä vuoden kohokohtana, monille meille yksinäisille ja ahdistuneille kesä voi olla hyvin vaikeaa aikaa. Ei ole täyteen buukattuja kalentereita perheen, kanssa vietettävistä mökkiviikonlopuista, kavereiden kanssa suunnitelluista kesälomareissuista, festareista tai kyläilyistä ystävien luona. Ei helluntaiheilaa tai edes kuumaa lomaromanssia. On vain yksinäisyys.
Se on jännä miten kesällä yksinäisyys tietyllä tapaa korostuu, ihmiset ovat iloisempia ja ehkäpä sosiaalisempiakin kuin talviaikaan , elämä suuntautuu enemmän kodin ulkopuolelle. Väki on enemmän liikkeellä perheineen ja sukulais- tai ystäväporukoissa. Tällöin lisääntyy väistämättä kontrasti omaan elämään, miten erilaiseksi sitä tällöin voi itsensä tuntea. Miksi minä olen tällainen? Miksen minä kelpaa? Miksi olen surullinen ja ahdistunut? Miksi mikään ei muutu vaikka kuinka yritän?Mikä tarkoitus on yksinäisellä elämällä?
Tiedostan kyllä että jokaisella, olipa sitten perheellinen tai ei, yksinäinen tai paljon ystäviä omaava, on elämässä murheensa, ne murheet ovat vain vähän erilaisia. Saman läpikäyneet, kohtalontoverit, tietävät parhaiten kunkin taakat.