Mul on koko ajan tuskanen olo, ahistaa vaan ja haluis purkaa sitä jotenki. Monesti päässäni liikkuu myös toisia ihmisiä vahingoittavia ajatuksia. Mitkään psyykenlääkkeet ei tunnu todella auttavan, vain hetkellisesti ja välillä jotenki aika satunnaisestikin. Tekis mieli napata kymmenen diapamia ja kattoo mites äijälle käy... Elämä ei jaksa kiinnostaa, ei vaan jaksa innostua yhtään mistään. Täällä keskustelupalstoillakin kirjoitan ns. järjettömyyksiä ja otan sit hirveetä pulttii himassa (paiskon tavaroita yms.), ku mulle jotenki vinoillaan takas. Ei kai normaalii. Hermot on vaan niin saatanan riekaleina, eikä mikään auta, ei mikään. Ja tätä on jatkunut jo liian kauan, eikä lääkäritkään keksi miten mieleni saisi eheytettyä edes vähän tasapainoisemmaksi. Live suck´s.
Hermot palasina
8
625
Vastaukset
- PelkkäPettymys
jos löytäisit kumppanin elämääsi asiat saattaisivat helpottua... kannattaa kokeilla...
- arkipsykologilta
Kun stressihormoneja erittyy liikaa elimistöön, aivojen välittäjäaineet menevät sekaisin jolloin kyseiset "sairaat ajatukset" kuten esim. toisia ihmisiä vahingoittavat ajatukset ovat ihan normaali-ilmiö. Älä pelkää kyseisiä ajatuksia, ne johtuvat vaan stressaamisesta ja menevät kyllä ajan kanssa ohi. Sinä pystyt hallitsemaan itseäsi, eikä kyse muutenkaan ole halusta satuttaa ketään. Kun ajatus tulee, ajattele " se on vaan ajatus, minä en pelkää ajatuksiani." :)
Sinun pitää miettiä, miksi et ole onnellinen elämässäsi. Sinä tiedät sen itse, sinun on vain kuunneltava sisintäsi. Ihminen stressaantuu, kun ei elä semmoista elämää kun haluaisi elää. Minkä asian sinä haluaisit muuttaa elämässäsi? Teetkö kenties liikaa töitä? Onko sinulla burn out? Elämää voi aina muuttaa, muista se. Me eletään vaan kerran!No mutta kuinka se sitten käytännössä tapahtuu, se elämän muuttaminen?! Tiedän, että elämääni pitäisi muuttaa. Kaikki siinä pitäisi muuttaa! En tee liikaa töitä, jäin kokonaan pois. Voimat ei vain enää yksinkertaisesti riitä mihinkään, ei ainakaan elämän muutokseen. Että onko vielä hyviä ajatuksia/ehdotuksia? Tämä tuntuu jo toivottomalta.... Enkä tarkoita sitten kirjoitustani pahalla (kun usein täällä aletaan heti nälvimään siitä mitä toinen on kirjoittanut).
- arkipsykologi
piitu7 kirjoitti:
No mutta kuinka se sitten käytännössä tapahtuu, se elämän muuttaminen?! Tiedän, että elämääni pitäisi muuttaa. Kaikki siinä pitäisi muuttaa! En tee liikaa töitä, jäin kokonaan pois. Voimat ei vain enää yksinkertaisesti riitä mihinkään, ei ainakaan elämän muutokseen. Että onko vielä hyviä ajatuksia/ehdotuksia? Tämä tuntuu jo toivottomalta.... Enkä tarkoita sitten kirjoitustani pahalla (kun usein täällä aletaan heti nälvimään siitä mitä toinen on kirjoittanut).
Ehkä jo se että jäit pois töistä on hyvä elämän alku, vaikka se voisi tuntua lopulta. Saat levätä ja kerätä voimia. Elämän muutokset lähtevät pienistä asioista. Itse joskus lopetin pitämästä yhteyttä ihmisiin, joiden seurassa minun oli paha olla ja jotka loukkasivat minua. Sen jälkeen aloitin liikuntaharrastuksen kuntosalilla. Liikunnasta tulee muuten tosi hyvä fiilis. Sen jälkeen kysyin itseltäni, mitä minä haluan elämältä? Tuohon kysymykseen olen nyt kerännyt vastauksia. Haluan esim. ammatin, jossa viihdyn. Keväällä aion yrittää kouluihin, vaikka minulla on jo yksi ammatti ja töitäkin.
Uskon että kaikki lähtee itsensä rakastamisesta ja arvostamisesta. Myönnän että en ole itse koskaan ollut niin loppu, että voimat olisivat täysin menneet, mutta silti uskon että jokaisessa ihmisessä on edes pieni toivon pilke jossain. Tämä toivon pilke tulisi löytää ja tarttua siihen kiinni. Hyvä alku olisi listata paperille kaikki itseä satuttavat asiat ja miettiä miten niistä pääsisi eroon. ;) - yritys
piitu7 kirjoitti:
No mutta kuinka se sitten käytännössä tapahtuu, se elämän muuttaminen?! Tiedän, että elämääni pitäisi muuttaa. Kaikki siinä pitäisi muuttaa! En tee liikaa töitä, jäin kokonaan pois. Voimat ei vain enää yksinkertaisesti riitä mihinkään, ei ainakaan elämän muutokseen. Että onko vielä hyviä ajatuksia/ehdotuksia? Tämä tuntuu jo toivottomalta.... Enkä tarkoita sitten kirjoitustani pahalla (kun usein täällä aletaan heti nälvimään siitä mitä toinen on kirjoittanut).
Näin minä tein.Löysin hyvän puheterapeutin.Hänen avullaan löysin taas oman itseni.Jouduin peruuttamaan 30v.Ja sieltä alkoi löytyä sitä mitä olin halunut mistä olin pitänyt jne.Nyt aloittelen sitten uutta elämää yli viis´kymppisenä.Se vaatii kyllä paljon voimia ja rohkeutta.Jos sinulta nyt on voimat poissa on todella vaikeaa lähteä apua omin avuin hakemaan.Jos vaikka joku läheinen vois auttaa.
Voimia sinulle.. arkipsykologi kirjoitti:
Ehkä jo se että jäit pois töistä on hyvä elämän alku, vaikka se voisi tuntua lopulta. Saat levätä ja kerätä voimia. Elämän muutokset lähtevät pienistä asioista. Itse joskus lopetin pitämästä yhteyttä ihmisiin, joiden seurassa minun oli paha olla ja jotka loukkasivat minua. Sen jälkeen aloitin liikuntaharrastuksen kuntosalilla. Liikunnasta tulee muuten tosi hyvä fiilis. Sen jälkeen kysyin itseltäni, mitä minä haluan elämältä? Tuohon kysymykseen olen nyt kerännyt vastauksia. Haluan esim. ammatin, jossa viihdyn. Keväällä aion yrittää kouluihin, vaikka minulla on jo yksi ammatti ja töitäkin.
Uskon että kaikki lähtee itsensä rakastamisesta ja arvostamisesta. Myönnän että en ole itse koskaan ollut niin loppu, että voimat olisivat täysin menneet, mutta silti uskon että jokaisessa ihmisessä on edes pieni toivon pilke jossain. Tämä toivon pilke tulisi löytää ja tarttua siihen kiinni. Hyvä alku olisi listata paperille kaikki itseä satuttavat asiat ja miettiä miten niistä pääsisi eroon. ;)Kiitos kun jaksoit vastata!
Tiedän että liikunta auttaa, mutta ongelmahan on se, että yksin en varmasti mihinkään lähde, enkä nyt muutenkaan kykene (pelkään esim. ihmisten arvostelua yms.). Harrastin kuntosalia kun olin osastohoidossa ja sain paljon paremman mielen. Silloin liikuntaan pakotettiin, mikä on jälkeenpäin ajatellen erittäin hyvä asia!
Itse olen myös kysynyt, mitä haluan elämältä, ja olen vastauksen saanutkin. Mutta ehkäpä juuri tämä minua niin masentaakin, kun tiedän että en siihen pysty, siis elämään sellaista elämää kun haluaisin. Päätin ammatin, mitä haluan tehdä; ei tullut mitään. Keksin toisen, josta varmasti pidän ja joka "antaa" mulle jotain. Ja nyt kun en siihenkään kyennyt, masentaa aivan saatanasti. Halusin paljon ystäviä ja kun vihdoin niitä sain, omat voimat loppuivat ja nyt ystävät ovat tipotiessä. Masentaa lisää... Tämä valitusvirsi voisi jatkua loputtomiin... Mutta säästän sinut siltä:)
Kiitos kuitenkin vinkistä "listaa paperille", sen aion tehdä! Kiitos kaikille muillekin jotka jaksavat lukea näitä ja auttaa ja tukea toisiaan vaikeissa tilanteissa. Kirjoitelkaahan muutkin jos on jotain sydämellä!
- Life gets better
ja kerro rehellisesti, kaunistelematta mikä kaikki mättää. Lääkitys on sinulla varmaan väärä kun olo ei helpota. Olisiko syytä mennä lepäämään sairaalahoitoon muutamaksi viikoksi ja saisivat siellä varmaan lääkityksen kohdalleen. Tukihenkilöstä voisi myös olla apua. Yritä jaksaa!
- Mies
Mistä saat diapameja? Mitä sanoit lääkärille että se määräs niitä? Mulle määrätään vaan jotain tavallisia unilääkkeitä... haluisin kuitenki kokeilla diapamejaki...
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Taisin tehdä virheen
Kaipaan sua enemmän kuin kuvittelin. Luulin, että helpottuisin, mutta olinkin täysin väärässä. Vieläkö vastaisit minulle1115037Hyvä että lähdit siitä
Ties mitä oisin keksinyt jos oisit jäänyt siihen, näit varmaan miten katoin sua.... 😘🤭😎💖493302Nyt tuntuu siltä, että on pakko päästä puhumaan kanssasi
Tuntuu että sekoan tämän kaiken takia. Miehelle853059Näin kun katsoit salaa ja
Hymyilit sieltä kaukaa 😍☺️ mutta hämmennyin ja tilanne oli niin nopeaa ohi etten oikeen kerennyt mukaan 😢 säteilit ku362112- 811787
Nainen onko sulla supervoimmia ?
Voisitko auttaa miestä mäessä? Tarjota auttavan käden ja jeesata tätä miestä? Tai antaa olla et sä kuitenkaan auta.411540450 000 ulosotossa
Suomessa on tällä hetkellä ennätysmäärä ihmisiä ulosotossa. Viime vuonna heitä oli yli puoli miljoonaa. Kuluvan vuoden1211454Eduskunnasta tippuneet kokoomuslaiset nostavat eniten sopeutumisrahaa. Kyllä veroeurot kelpaavat.
Sopeutumisraha on eduskuntatyön päättymisen jälkeen maksettava etuus, jonka tarkoituksena on tukea entisiä kansanedustaj1181130- 161099
Miehen taloudellinen tilanne ja
halu tarjota suojaa kaikin tavoin on usein perheen selkäranka. Siksi naisen ei ikinä pitäisi jättää huomiotta miehen rah431067