Hermot palasina

No mutta kuinka se sitten käytännössä tapahtuu, se elämän muuttaminen?! Tiedän, että elämääni pitäisi muuttaa. Kaikki siinä pitäisi muuttaa! En tee liikaa töitä, jäin kokonaan pois. Voimat ei vain enää yksinkertaisesti riitä mihinkään, ei ainakaan elämän muutokseen. Että onko vielä hyviä ajatuksia/ehdotuksia? Tämä tuntuu jo toivottomalta.... Enkä tarkoita sitten kirjoitustani pahalla (kun usein täällä aletaan heti nälvimään siitä mitä toinen on kirjoittanut).

piitu7 kirjoitti:

No mutta kuinka se sitten käytännössä tapahtuu, se elämän muuttaminen?! Tiedän, että elämääni pitäisi muuttaa. Kaikki siinä pitäisi muuttaa! En tee liikaa töitä, jäin kokonaan pois. Voimat ei vain enää yksinkertaisesti riitä mihinkään, ei ainakaan elämän muutokseen. Että onko vielä hyviä ajatuksia/ehdotuksia? Tämä tuntuu jo toivottomalta.... Enkä tarkoita sitten kirjoitustani pahalla (kun usein täällä aletaan heti nälvimään siitä mitä toinen on kirjoittanut).

Lue lisää

Ehkä jo se että jäit pois töistä on hyvä elämän alku, vaikka se voisi tuntua lopulta. Saat levätä ja kerätä voimia. Elämän muutokset lähtevät pienistä asioista. Itse joskus lopetin pitämästä yhteyttä ihmisiin, joiden seurassa minun oli paha olla ja jotka loukkasivat minua. Sen jälkeen aloitin liikuntaharrastuksen kuntosalilla. Liikunnasta tulee muuten tosi hyvä fiilis. Sen jälkeen kysyin itseltäni, mitä minä haluan elämältä? Tuohon kysymykseen olen nyt kerännyt vastauksia. Haluan esim. ammatin, jossa viihdyn. Keväällä aion yrittää kouluihin, vaikka minulla on jo yksi ammatti ja töitäkin.

Uskon että kaikki lähtee itsensä rakastamisesta ja arvostamisesta. Myönnän että en ole itse koskaan ollut niin loppu, että voimat olisivat täysin menneet, mutta silti uskon että jokaisessa ihmisessä on edes pieni toivon pilke jossain. Tämä toivon pilke tulisi löytää ja tarttua siihen kiinni. Hyvä alku olisi listata paperille kaikki itseä satuttavat asiat ja miettiä miten niistä pääsisi eroon. ;)

piitu7 kirjoitti:

No mutta kuinka se sitten käytännössä tapahtuu, se elämän muuttaminen?! Tiedän, että elämääni pitäisi muuttaa. Kaikki siinä pitäisi muuttaa! En tee liikaa töitä, jäin kokonaan pois. Voimat ei vain enää yksinkertaisesti riitä mihinkään, ei ainakaan elämän muutokseen. Että onko vielä hyviä ajatuksia/ehdotuksia? Tämä tuntuu jo toivottomalta.... Enkä tarkoita sitten kirjoitustani pahalla (kun usein täällä aletaan heti nälvimään siitä mitä toinen on kirjoittanut).

Lue lisää

Näin minä tein.Löysin hyvän puheterapeutin.Hänen avullaan löysin taas oman itseni.Jouduin peruuttamaan 30v.Ja sieltä alkoi löytyä sitä mitä olin halunut mistä olin pitänyt jne.Nyt aloittelen sitten uutta elämää yli viis´kymppisenä.Se vaatii kyllä paljon voimia ja rohkeutta.Jos sinulta nyt on voimat poissa on todella vaikeaa lähteä apua omin avuin hakemaan.Jos vaikka joku läheinen vois auttaa.
Voimia sinulle..

arkipsykologi kirjoitti:

Ehkä jo se että jäit pois töistä on hyvä elämän alku, vaikka se voisi tuntua lopulta. Saat levätä ja kerätä voimia. Elämän muutokset lähtevät pienistä asioista. Itse joskus lopetin pitämästä yhteyttä ihmisiin, joiden seurassa minun oli paha olla ja jotka loukkasivat minua. Sen jälkeen aloitin liikuntaharrastuksen kuntosalilla. Liikunnasta tulee muuten tosi hyvä fiilis. Sen jälkeen kysyin itseltäni, mitä minä haluan elämältä? Tuohon kysymykseen olen nyt kerännyt vastauksia. Haluan esim. ammatin, jossa viihdyn. Keväällä aion yrittää kouluihin, vaikka minulla on jo yksi ammatti ja töitäkin.

Uskon että kaikki lähtee itsensä rakastamisesta ja arvostamisesta. Myönnän että en ole itse koskaan ollut niin loppu, että voimat olisivat täysin menneet, mutta silti uskon että jokaisessa ihmisessä on edes pieni toivon pilke jossain. Tämä toivon pilke tulisi löytää ja tarttua siihen kiinni. Hyvä alku olisi listata paperille kaikki itseä satuttavat asiat ja miettiä miten niistä pääsisi eroon. ;)

Lue lisää

Kiitos kun jaksoit vastata!

Tiedän että liikunta auttaa, mutta ongelmahan on se, että yksin en varmasti mihinkään lähde, enkä nyt muutenkaan kykene (pelkään esim. ihmisten arvostelua yms.). Harrastin kuntosalia kun olin osastohoidossa ja sain paljon paremman mielen. Silloin liikuntaan pakotettiin, mikä on jälkeenpäin ajatellen erittäin hyvä asia!
Itse olen myös kysynyt, mitä haluan elämältä, ja olen vastauksen saanutkin. Mutta ehkäpä juuri tämä minua niin masentaakin, kun tiedän että en siihen pysty, siis elämään sellaista elämää kun haluaisin. Päätin ammatin, mitä haluan tehdä; ei tullut mitään. Keksin toisen, josta varmasti pidän ja joka "antaa" mulle jotain. Ja nyt kun en siihenkään kyennyt, masentaa aivan saatanasti. Halusin paljon ystäviä ja kun vihdoin niitä sain, omat voimat loppuivat ja nyt ystävät ovat tipotiessä. Masentaa lisää... Tämä valitusvirsi voisi jatkua loputtomiin... Mutta säästän sinut siltä:)

Kiitos kuitenkin vinkistä "listaa paperille", sen aion tehdä! Kiitos kaikille muillekin jotka jaksavat lukea näitä ja auttaa ja tukea toisiaan vaikeissa tilanteissa. Kirjoitelkaahan muutkin jos on jotain sydämellä!