Lasisydän
Minun yöni ovat pimeämpiä kuin ennen,
sillä tähdet ovat paenneet alastomuuttani,
eikä kuukaan enää jaksa valaista polkujani.
Se tietää,
etten minä enää kuitenkaan niillä pysyisi.
Tuuli oli ennen niin hellä,
kun se leikitteli hiuksillani
ja juoksi kanssani kilpaa merenrantaan.
Nyt se puhaltaa surullisesti,
tuoden talven kylmyyden ympärilleni,
kuin tietäen,
etten minä kuitenkaan tästä yöstä selviäisi.
Meri kertoi minulle enen tarinoitaan,
aallot lauloivat vieraista rannoista
ja kuunsilloista,
vaahtopäät kruunasivat kaiken kauniiksi.
Meren laulut ovat vaienneet,
sillä äärettömiin rantoihinsa,
se upotti rakkautensa minuun,
ettei joutuisi suremaan.
Aurinko silitti hiuksiani valollaan,
sen sätet syleilivät minua onnella,
ja sen rakkaus sai minut itkemään.
Nyt tiedän,
ettei se enää herätä minua huomiseen,
sivellen ihoani lämmöllä.
Katsoessani susia silmiin
ja lentäessäni haukkojan kanssa,
huomasin vapauden olevan liikaa minulle
ja viimein se särki lasisydämeni.
Tänä yönä,
minä pieni ihmislapsi,
alastomana talven sylissä,
silmissäni viattomampi katse kuin koskaan,
minä saavun kuolemaa vastaan,
sen noutaessa minut.
Miksi kukaan ei koskaan
kerännyt lasisydämeni sirpaleita?
********************************************
Kovin onkliseistä...varsinkin nimi....
Kirjoitan tällä samalla nicillä virhe.org ja rakkausrunot.fi -sivuilla. Sinne lueskelemaan jos kiinnostaa!
Minun yöni ovat pimeämpiä kuin ennen,
sillä tähdet ovat paenneet alastomuuttani,
eikä kuukaan enää jaksa valaista polkujani.
Se tietää,
etten minä enää kuitenkaan niillä pysyisi.
Tuuli oli ennen niin hellä,
kun se leikitteli hiuksillani
ja juoksi kanssani kilpaa merenrantaan.
Nyt se puhaltaa surullisesti,
tuoden talven kylmyyden ympärilleni,
kuin tietäen,
etten minä kuitenkaan tästä yöstä selviäisi.
Meri kertoi minulle enen tarinoitaan,
aallot lauloivat vieraista rannoista
ja kuunsilloista,
vaahtopäät kruunasivat kaiken kauniiksi.
Meren laulut ovat vaienneet,
sillä äärettömiin rantoihinsa,
se upotti rakkautensa minuun,
ettei joutuisi suremaan.
Aurinko silitti hiuksiani valollaan,
sen sätet syleilivät minua onnella,
ja sen rakkaus sai minut itkemään.
Nyt tiedän,
ettei se enää herätä minua huomiseen,
sivellen ihoani lämmöllä.
Katsoessani susia silmiin
ja lentäessäni haukkojan kanssa,
huomasin vapauden olevan liikaa minulle
ja viimein se särki lasisydämeni.
Tänä yönä,
minä pieni ihmislapsi,
alastomana talven sylissä,
silmissäni viattomampi katse kuin koskaan,
minä saavun kuolemaa vastaan,
sen noutaessa minut.
Miksi kukaan ei koskaan
kerännyt lasisydämeni sirpaleita?
********************************************
Kovin onkliseistä...varsinkin nimi....
Kirjoitan tällä samalla nicillä virhe.org ja rakkausrunot.fi -sivuilla. Sinne lueskelemaan jos kiinnostaa!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tosi ihana runo.
Minä pidin tästä runosta, jokin kielikuvissasi ja sävyissäsi vetoaa minuun.
Kaunista ja ylevää, laitahan lisää näitä!
myös yksi runoihisi ihastunut!
Vaikka aiheesi ovat synkkiä,osaat.
Täytyypä käydä niitä sivuja katselemassa.Olet varmaan aika nuori,no vastaus siihenkin varmaaan löytyy sieltä.
Hieno runo!