Minulla on järkky kesä tulossa. Haluaisin saada käytännön neuvoja, miten säilyttää järki vaikka on kova ikävä. Minun täytyy opiskella itsenäisesti kesätentteihin ja keskittymiskyky on ainakin just nyt nollassa. Älkää ehdotelko uusiin ihmisiin tutustumista, sillä se ei nyt ole vaihtoehto.
Lähinnä mun pitää pystyä nollaamaan pää joka aamu ennen hommiin ryhtymistä ja säilyttämään keskittyminen työpäivän ajan. Opiskelen kotona, koska kirjastossa on liikaa meteliä ja visuaalista ärsykettä. Iltaisin haluaisin pystyä liikkumaan ja harrastamaan muutakin kuin itku kurkussa tyynyn halaamista :-/
Eli vinkkejä, neuvoja, kokemuksia, tsemppiä... ...kaikki on tervetullutta...
Lähinnä mun pitää pystyä nollaamaan pää joka aamu ennen hommiin ryhtymistä ja säilyttämään keskittyminen työpäivän ajan. Opiskelen kotona, koska kirjastossa on liikaa meteliä ja visuaalista ärsykettä. Iltaisin haluaisin pystyä liikkumaan ja harrastamaan muutakin kuin itku kurkussa tyynyn halaamista :-/
Eli vinkkejä, neuvoja, kokemuksia, tsemppiä... ...kaikki on tervetullutta...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kun on kesä ja - toivottavasti - lämpöiset kelit aluillaan, kokeile jotain uutta. Pakkaa tenttikirjat laukkuun, ajele pyörällä jonnekin kivaan paikkaan luonnon helmaan, kuuntele lintujen laulua ja muita luonnon ääniä, lue ja ota vaikka aurinkoa samalla. Evästä ja juomaa mukaan. Illalla on kiva palata takaisin päivän raittiista ilmasta ja auringosta nauttineena, ja kirjoistakin on varmasti jotain jäänyt muistiin pääkoppaan. Eli lyhyesti - nauti kesästä.
ehdotan että itke itkusi kun itkettää. Sun pitää saada se pois systeemeistäsi. Kun se itkuinen olo iskee, mieti mitä sä itket itseasiassa, sitäkö että jotain ei enää ole vai sitä että haluaisit sen olevan vieläkin vai mitä. Sitten keskustele itsesi kanssa, kyseenalaista onko se nyt ihan pakko vetistellä ja voisiko asian jo hyväksyä tai katsoa toiselta kantilta. Ahdistukset ei mene itsestään pois, ne pitää käsitellä. Olla rehellinen itselleen ja sanoa miten asiat on. Vaikka sattuu ja tuntuu että koko maailma painaa hartioita, ota askel taakse itsestäsi ja katso mikä sua painaa, onko se kaikki vai olisiko se joku asia minkä voisit käsitellä pois harteiltasi. Tunteet voi järjellistää ja tunteita voi kontrolloida. Ota suunnaksi se että sun on rakastettava itseäsi eniten maailmassa, oltava hyvä itsellesi ja armollinen. Sä saat romahtaa kumpahan huomaat että siinä sun käden ulottuvilla on tuki jolla pääset ylös, se olet sinä itse. Sun ajatukset ja teot merkitsee eniten just nyt.
Tee romahdus vaikka joka aamu jos sille tuntuu, itke ja suutele kuvaa eksästä ja kaipaa. Mutta sitten pese kasvosi, ala ajattelemaan tulevan päiväsi haasteita ja laita kuva laatikkoon ja anna lentopusu peilikuvallesi ja kerro miten tästäkin päivästä selviät.
Älä pelkää hetkiä kun olet heikko, opettele niistä nouseminen ja rakasta itseäsi hiukan enemmän joka nousun jälkeen.